Tekee mieli taas vaan itkeä tätä elämän epäreiluutta ihan joka asiassa.
Ja tiedän että olen säälittävä ihmisrietale,joka jaksaa vain valittaa kun
on paha olla ja tulee tänne valittamaan.Toisinaan tekisi mieli lopettaa
kaikki.Just nyt tähän.
Siinäpähän sitten kaikki näkisivät ja ehkä vihdoinkin ymmärtäisivät kun
pääsisivät lukemaan kirjoituksiani.
Niitä ahdistavia sanoja ja tunteita jotka niin mestarillisesti olen
osannut vuosikausia piilottaa eikä kenelläkään ollut hajuakaan.
Ja nyt sitten tuntuu,että kaikki räjähtää käsiin tulee ulos väkisin
ja itse en tiedä mitä tehdä.Vain äyskin muille ja yksin ollessani
itken.Kaikki on yhtä kaaosta ja minä vain itken kun en muuta osaa.
En osaa muuta kuin itkeä yksin pahaa oloa pois,senhän minä
olen aina osannut tehdä ja tottunut siihen tekemään,kukaan ei
näe sen kovan kuoren alle jonka olen itselleni vuosien saatossa
kovalla työllä rakentanut.Ja nyt kun sinne enemmänkin kuin 1
ihminen pääsee näkemään vähitellen,minä ahdistun ja olen
suorastaan kauhuissani ja toisaalta taas helpottunut ja toivon
kuuta taivaalta siinä samalla,että minuakin ymmärrettäisiin.
Ehkä minun kohtaloni on sitten vain olla tämä,väärinymmärretty.
Ja jos joku tulisikin minulta kysymään millälailla olen väärinymmärretty
vastaisin ettet kuitenkaan ymmärtäisi.Eihän tämäkään auta asiaa mutta
minkäs teet,kun et osaa muuta.
Juuri kun sai kiinni taas siitä positiivisuuden punaisesta langasta, kadotan sen.
Juuri kun on saamassa voimia lisää tuntuu että ne menevät samantien aina löytyy
jotakin uskomatonta,mitä jännittää,pelätä.Eikä kukaan ymmärrä edes tätäkään,
miten voimia kuluttavaa touhua tämä on henkisellä tasolla ja miten väsynyt on.
Putoan tähän samaan saatanan olotilaan aina vain uudestaan ja uudestaan.
xoxo
anskuli
Ja tiedän että olen säälittävä ihmisrietale,joka jaksaa vain valittaa kun
on paha olla ja tulee tänne valittamaan.Toisinaan tekisi mieli lopettaa
kaikki.Just nyt tähän.
Siinäpähän sitten kaikki näkisivät ja ehkä vihdoinkin ymmärtäisivät kun
pääsisivät lukemaan kirjoituksiani.
Niitä ahdistavia sanoja ja tunteita jotka niin mestarillisesti olen
osannut vuosikausia piilottaa eikä kenelläkään ollut hajuakaan.
Ja nyt sitten tuntuu,että kaikki räjähtää käsiin tulee ulos väkisin
ja itse en tiedä mitä tehdä.Vain äyskin muille ja yksin ollessani
itken.Kaikki on yhtä kaaosta ja minä vain itken kun en muuta osaa.
En osaa muuta kuin itkeä yksin pahaa oloa pois,senhän minä
olen aina osannut tehdä ja tottunut siihen tekemään,kukaan ei
näe sen kovan kuoren alle jonka olen itselleni vuosien saatossa
kovalla työllä rakentanut.Ja nyt kun sinne enemmänkin kuin 1
ihminen pääsee näkemään vähitellen,minä ahdistun ja olen
suorastaan kauhuissani ja toisaalta taas helpottunut ja toivon
kuuta taivaalta siinä samalla,että minuakin ymmärrettäisiin.
Ehkä minun kohtaloni on sitten vain olla tämä,väärinymmärretty.
Ja jos joku tulisikin minulta kysymään millälailla olen väärinymmärretty
vastaisin ettet kuitenkaan ymmärtäisi.Eihän tämäkään auta asiaa mutta
minkäs teet,kun et osaa muuta.
Juuri kun sai kiinni taas siitä positiivisuuden punaisesta langasta, kadotan sen.
Juuri kun on saamassa voimia lisää tuntuu että ne menevät samantien aina löytyy
jotakin uskomatonta,mitä jännittää,pelätä.Eikä kukaan ymmärrä edes tätäkään,
miten voimia kuluttavaa touhua tämä on henkisellä tasolla ja miten väsynyt on.
Putoan tähän samaan saatanan olotilaan aina vain uudestaan ja uudestaan.
xoxo
anskuli