tiistai 21. tammikuuta 2014

you only live once

Tämä päivä olikin päinvastainen kuin mitä jännäsin.
Oikeastaan ihan mukavakin jopa ja ehkä sallin itselleni olla siitä jopa hieman ylpeä
että lähdin kiireettömästi ja ehdin vielä vanhempieni pihassa katsella puita ja kaunista
talvimaisemaa, ja hengittää kylmää pakkashuurteista ilmaa sisääni.Sinä pienenä het-
kenä jotenkin tunsin olevani edes sen pienen hetken verran vapaa kaikesta ja
lähetin hymyn taivaalle ja auringolle aivan kaikelle ajatellen tahdon kokea tuota
lisää!

Tunti meni myöskin mukavan leppoisissa merkeissä mutta ennen sitä se pieni
jännittyneisyydentunne yritti tulla ja pilata päiväni mutta en vain antanut sen tapahtua
vaan tein niinkuin ennenkin hengittelin ja autolle kävelin äidin kanssa ihan vain kaikessa
rauhassa ja ihasteltiin ympärillä olevaa lumista talvimaisemaa.Harmillista vain ettei
tuohon kameraan ole pattereita juuri nyt olisi ollut mukava räpsiä tännekin noita
komeita lumisia maisemia,kun kännykkää en viitsinyt enkä jaksanut kaivaa taskusta
koska kaikki keskittyminen meni rauhassa pysymiseen ja hengittämiseen ja selvisin!

Tämä on vain nyt tätä minun hehkuttamistani ja purkautumistani vaikeista asioista
joiden kanssa tarpoa ja olen onnellinen siitä että tänään se oli taas hitusen helpompaa
kuin viime kerralla.Tuntuu että sitä olisi enemmän ja enemmän helpompaa ja 
tavallaan mietin myös jo salaa sitäkin,koska tulee se uusi romahdus niinkuin
viime viikolla kävi kun näytti että kaikki menee aivan liian hyvin tämän kanssa.
Mutta ehkä on vain turha miettiä kaikkea tuollaista mutta se vapauden tunteen pystyn
yhä vieläkin muistamaan,koska se oli niin voimakas.Ja tuntuu vieläkin upealta sitä
muistella.

Tämä päivä on muutenkin ollut melkoisen  positiivinen kuin mitä nyt yleensä nämä
maanantait ovat,yllätyin siitä jopa itsekin.Kun olen tänään kiherrellyt kofeiinipäissäni
FB-ystävälle ja naureskellut jos olen tehnyt tyhmyyksiä,kuten todella tajunnut 
kuitenkin niin yksinkertaisia asioita mutta sillä hetkellä niin mieltäräjäyttäviä 
juttuja että silloin tunsin itseni ihan maailman idiooteimmaksi,tai kun keitin 
kahvin mutta meinasin unohtaa sen jäähtymään pannuun ymymym,
mutta semmoisia ettei niille voi kuin nauraa.

Kello repii jo taas "huomisen" puolta eli uutta päivänalkua itseasiassa ja minua ei
väsytä taaskaan lainkaan.Saa nähdä monelta alan nukkumaan kun on taas nämä
unirytmit vähän mitä ovat.Mutta jotenkin se ei haittaa edes,koska kuitenkin on
suht.koht onnistunut päivä takana ja teki mieli tännekin kirjoittaa siitä jotakin ja
purkaa fiilistä.

Take Care!

XOXO
Anskuli <3 





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti