torstai 31. heinäkuuta 2014

... Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai

Syksy on yrittänyt nostaa päätään jo muutamaan otteeseen
tuulten pieksämät pienet koivun vesojen lehdet ovat kuivuneet
ja kellastuneet ja värjänneet jo harmaan asfalttin,kesä on
tekemässä jo pian lähtöään ja viimeisiä helteitä viedään...
kai.

Katuvalot ovat jo syttyneet muutamina iltoina ja aina tämä sama
haikeus saa minussa valtansa tähän aikaan vuodesta kuinka luonto
vähitellen alkaa valmistautua Syksyyn ja siitä taas pitkään ja pimeään
talveen jolloin luonto nukkuu ja me tarpotaan tuolla rännän ja kylmän
sateen ja tuulen piestävänä asioilla joita kutsumme työksi tai kouluksi.

Viime viikko on mennyt jo hieman leivästi sanottuna panikoidessa
tulevaa ehkä viimeistä vuotta.En tosiaankaan tiedä mitä sitten ennen
kuin pääsen pitämään opettajan kanssa palaveria.
Tyhmää kai ressatakin asiasta mut tavallaan en haluaisi että tämä
kaikki loppuisi ja tavallaan pää menee ihan ikeaksi kun alan liikaa
miettimään koko asiaa.

Terapiaan en ole jaksanut vaivautua menemään erillaisten
tekosyiden varjolla jotka kuitenkin ovat tottakin.
Milloin liian kuuma milloin migreeniä mutta ne
pienet ns hätävalheet ovatkin sitten kutienkin
muuttuneet todeksi.Hassua..

Nyt viedään jo heinäkuun viimeistä päivää varsin tuulisessa säässä.
Mitään kummallista täällä ei ole oikein tapahtunut ainakaan mitään
mainitsemisen arvoista toisin kuin nyt tämä ja havahtuminen,että
alkaen huomisesta on enää 4 kk jouluun.Neljä!
Vastahan oli Tuska ja kaikki ja kesä...

Ja parin kk.den päästä Halloween :D

Äänikortti sanoi sopimuksensa irti joten en ole päässyt reenaamaan
ja samaten kroppa eritoten selkä on ollut sitä mieltä myös et nyt et
istu useita tunteja hakkaamassa pianoa.Tosin kohta on varmaan pakko
taas ne asteikkoja ruveta muistelemaan vaikei millään huvittaisi.
Ainakin olen saanut vähäsen motivaatiota siihen idoliltani miksi
asteikkoja kannattaa ja pitää reenata.Näköjään on uskottava että
ne mestaritkin reenaa niitä.Mitenkähän sen saisin taottua tohon
omaan itsepäiseen mieleeni?

Ukkonen valvotti viime yönä ja kahvi on liian kuumaa tällä kelillä
nautittavaksi mut energiajuoma on joskus ihan pop erityisesti
Mega Force ja samalla käteni aina välillä hamuaa tuolle karkki-
astiallekin napsimaan amerikan pastilleja.
Oon noihin kahteen ihan koukussa.
Joo  tulee taas silkkaa paskaa pihalle vaikka aloitus olikin jo hyvä,
melkeinpä runollinen.

Kiitos ja anteeks.

XoXo
anskuli
















tiistai 22. heinäkuuta 2014

24 tuntia toivottavat sulle onnea

Kolmas kerta kun yritän aloittaa tätä hemmetin kirjoittamista.
Joskus niin vaikeeta kun pää on täynnä tavaraa eikä itsekään
enää tiedä mitenpäin olla asian kanssa .

4 viikon päästä se alkaisi taas.
tod näkösesti ehkä viimeinen vuosi en tiedä vielä miten
tehdään ehkä ressaan taas ihan turhasta kun en tiedä mitä
sit sen jälkeen vai onko mitään.

Valuuko päivät taas siihen samaan tuttuun vittu mitä paskaa-
muottiin,päivät vaan olen yksinäni tekemättä yhtään mitään,
kunnes vittuunnut ja lähden vetämään pääni täyteen saadakseni
olla edes hetken poissa,erossa tästä kaikesta.Vaiko alanko
oikeesti ruvceta miettimään mitä teen tulevaisuuden kanssa.
Olis kiva tehdä sitä tä'tä tuota vittu!

Luulin että viilee suihku ois tähän auttanu,auttoikin
ajoi se pois nihkeyden.Nyt päässäni "huutaa " ajatukset
kilpaa ja katson kumpi voittaa.Toinen kehoittaa hetkeksi
lepäämään ennen terapiaa,toinen muka-adhd-puoleni
inttää vastaan ja huutaa että pitäisi tehdä sitä tätä tuota.

Ei en kuule ääniä,joskus vain omat ajatukseni ovat
kuin 2 eri ihmistä jotka "keskustelevat" keskenään.
Tai sille se ainakin tuntuu kun päässä on ni paljon
tavaraa ja tuntuu et ahdistun silläse kunnilla.
En ole viitsinyt vain mainita koskaan asiasta koska
minut leimattaisiin hulluksi surutta tässä ah niin
ihanassa nykypäivän yhteiskunnassa!

"Hullu"han minä aina olen tietyllä tavalla ollut
mutta kysyn vaan onko kukaan tässä maailmassa
mukamas edes selväjärkinen yhtään

Tää maailma tartteis sankaria ehkä joku sellane
ku Jack Bauer... hmmm? Joo nyt sitä lepoa ja kahvia
sitte.Menee ajatukset liian oudoiksi.

XoXo
anskuli 















 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Summa summarum

Pakko kirjoittaa taas tänne kun pää menee niin never ending
vuoristoratarallia ettei ole tosikaan,vaikkakin mulle sitä meditaatiota
on joka suunnalta suorastaan huudettu,mutta arvatkaas vaan pystynkö
siihen mitenkään, ilman että palkkaisin ton mun taijiopettajani
vetämään sen aina yksityisesti vaan mulle ja joka päivä kiitos.

Eihän mulla ole sellaisia varoja,hyvä että hierontaan kuitenkin
pääsen kerran kuussa,rupee ahdistamaan,vituttamaan jatkuvat
kivut ja sitten kun vielä ei jaksa helteen takia tehdä yhtään
mitään.

Pari päivää on ollut pakko tosin hieman edes pyöri-
tellä ja venytellä... ja siitäkin tullee hiki ja sitten se vielä
alkaa kutittamaan niin voi perkele!Oho joha lähti taas tää
avautumisralli ihan kaikesta.

Ja miksei täällä ole mitään
jääkahvia?!Niku Japanissa kuulemma tuntuu olevan kaikki
herkut mut ajatus siitä et ne on kuitenkin näkymättömän
radioaktiivisen säteilyn ympäröimänä niin ei kiitos ei
uskalla tilata mistään ja varmaan maksaa ihan vittuna.

Pitäneen joskus yrittää muistaa kaupassa ollessa
tutkiskella kahvivaihtoehtoja tai sitten kuitenkin
se menee niin, että turhautuneena heitän koriin
jääteen ihan sama-fiiliksellä ja äkkii ulos.
Koska ihmiset ahdistaa.

Tullu taas tällainen ihme ahdistuneisuusputki päälle
after festarit,onkohan se jotakin jälkijuttuja?? mene ja tiedä
mutta ainakin yksi asia mistä sitä voin syyttää on tämä
kuumuus,ja ahdistuneisuudestakin tuli eilen avauduttua
murullekin.

Nytkin on sellainen et tuntuu ettei ilma kierrä
täällä yhtään vaikka kuin tuo tuuletin hyrrää selän takana.
Ja salaa taasen toivon että ukkonen tulisi ja antaisi taas
kunnon valo ja rytinäshown.Ehkä tolla paskakännykkä-
kameralla vois sitä yrittää jopa kuvatakin koska mama
innostiui lainaamaan kameraa... eikä oo vielä vissii
kerennyt sitä käyttääkään muiden kiireiden takia.
Huoh.

Eilen sentään jotain positiivistakin,futis loppui
luojan kiitos, nukkumiset senkin takia menny vähän
miten sattuu.Kuitenkin olen saanut asiatkin selvitettyy
ihmisten kanssa ja ihan vaan sillä kun vähän edes taas
maltoin ajatella muitakin kuin vaan huutaa kurkku
suorana sitä että minä olen uhri!!!

Tavallaan olen ja tavallaan taas en, en tiedä,en oikein
osaa sitä selittää ja nyt tuntuu vaan tällähetkellä ihan
samalta,koska kuitenkin muistellaan vaan hyviä juttuja
ja niitähän oli hurja määrä after all!

Eilinen oli ihan mahtavaa vaan murun kainalossa
kyhjöttää ja huutaa ja jännätä futiksen loppuottelua
ihan selvinpäin toki.Murunen kun ei juo paljon yhtään
alkoholia ja se on todella ihailtavaa.Tiedän,jonkun pitäs
ottaa oppia.

Kun aurinko hieman laski ja alkoi tulla viileys
uskallettiin partsille mennä ihmettelemään keliä
ja kesän kunniaksi otettiin pitkästä aikaa erä jazzia
sellanen noppapeli.

Murunen lähti yöllä kotiinsa nukkumaan.
Ollaan oltu nyt aika paljon kiireisä kumpikin ja siis
tiewtää sitä ettei olla ehditty kovinkaan kummoisesti
nähdä niin nyt sitten hiljalleen takaisin päin sitäkin.

Koska kuumuus niin on pakko laittaa tää ihan best <3
Ja tähän helteeseen sopiva kesänen biisi.

 https://www.youtube.com/watch?v=t-HhjJnLvIQ#t=88


XOXO
Anskuli 




















 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Aivan niinkuin ennen,aivan niinkuin aina

Ahdistaa.Katsoin juuri Avalla esitetyn elokuvan nimeltä
Norwegian Wood joka toi mieleeni heti yhden tytön menneisyydestä
joka oli myöskin yhtä vaikea ja ailahtelevainen kuin elokuvan tyttö.
Flashpakkina kaikki muistot hänestä vain ryöpsähtivät mieleeni ja
olen hämmentynyt ja samalla taasen toivon kuitenkin että hänellä
on kaikki edes niin hyvin kuin vain voi olla.

Taas tekisi mieli vaan perua kaikki mitä huomenna on tulossa.
Keksiä miksi en jaksa kauppaan tai mitään muutakaan ylimää-
räistä mutta en tiedä.Samalla taasen kuitenkin palan halusta
että pääsen taas rakkaan syliin.

Joskus ärsyttää asua näin keskustassa ihan vaan siksi että
tuosta menee vierestä jatkuvasti autona,mopoja ym ymym
menee hermot.Tekee mieli vaan klaivautua piiloon peiton
alle ja nukahtaa.Paeta tästä maailmasta vaikka en edes tiedä
syytä että miksi.

Olen nykyään myöskin hirveen säikky jostakin syystä.
Lisäksi ahdistaa tämä helle ja tekee levottomaksi,
oli pakko napata rauhoittava kun ei jaksa nyt mitään
ylimääräistä ajatella edes.Ei ole edes sattunut mitään
ikävää mutta silti fiilis on tämä.Jotenkin niin tyhjää.

Ja jostakin syystä viimeaikoina olen huudattanut
vanhaa apulantaa joka muistuttaa minua aina
menneestä.Ei kai siitä koskaan voi täysin
päästää irti aina se matkassa kulkee,ainakin minulla.

Ja tekstiä tulee ruudulle vaikka tuntuu että tämäkin on
vain tyhjänpäiväistä paskaa mutta niin tuntuu olevan moni
muukin asia.Mietityttää kaikki ja tavallaan taasen ei mikään
tuntuu jotenkin lohduttavalta että elämä on vain tätä yhtä
ja samaa päivästä toiseen,aina sillointällöin pimeyden
turvassa syleilyssä kuuluva naputus kun yritän saada
ylös jollakin järkevällä tasolla sekaisia ajatuksia.

Ehkä vaan pitäisi luovuttaa ja mennä makaamaan
patjalle ja odottamaan unta.Kirjoittamisestakaan
näy taas tulevan muuta kuin samaa paskaa valitusvirttä.
Joskus vaan tunnen olevani silti niin yksin tämän
kaiken kanssa...

 XoXo
Anskuli

" ... kello käy viime kierrosta
kohta kiinni
Aika on taas vastahankaan
kohta kiinni

aivan niinkuin ennen
aivan niinkuin aina

kaupunkimme on tyhjillään
kaivon kannella yksistään
turhaan anteeksi pyytää
turha käydä polvilleen

Maaliin on vielä matkaa
ei lopu koskaan
vielä on monta askelmaa
ei lopu koskaan

aivan niinkuin ennen
aivan niinkuin aina..."






















 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Positiivisuus vs Negatiivisuus

Ahdistaa,kaikki ja tavallaan taas ei yhtään mikään.
Se kuuluisa feikkihymy päälle kaikki on hyvin!vaikka todellisuudessa
tekisi mieli kiljua ja haistattaa kaikille paskat.Kun asiat menee täydellisesti
vituralleen ei oikein osaa enää edes itkeä alkaa vaan naurattamaan koko
paska sillee ei oo todellista!-naurua,kunnes tekisi mieli vaan romahtaa
itkemään.kovaan ääneen ja kiroamaan taas kerran kaikki.

Ei mennyt festarit niinkuin piti mutta en halua sitä enää muistella
muuta kuin hyviä asioita ainakin niin yritän.Sitä vain yrittää taas
vaihteeksi selvitä kun joku on voittanut luottamuksesi ja sitten
saatkin puukosta suoraan sydämmeen,se henkinen puukko siis.
Sitten räpiköit ja yrität tuskan alla hengittää ja haukkoa happea
kuin joku hiton rannalle joutunut kala joka taistelee elämästään.

Uskomattominta tässä asiassa kuitenkin on se että sitten kaiken
sen jälkeen kysellään vielä perään.Nytkin tekisi mieli vaan itkeä
kaikkea,mutta kun ei jaksa.Sentään sai nukuttua helteestä huolimatta
pitkään tänään vaikka tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan kunnes
olo paranisi ja voisin taas vaan jatkaa elämää.

Kaikki sanoo et unohda se ei ollu oikee ystävä no sitähän minä
hittovie yritän!!Suututtaa et mulla meni kaikki niiiiiin läpi.
Kaikki sen puheet kaikki.Ja tänään pitäisi jaksaa hymyillä koska
murunen tulee vaikka minun tekisi mieli mennä vain piiloon
jonnekin.

Kaikki tuntuu niin raskaalta,hengittäminenkin ihan kaikki.
Tänään piti olla terapeuttikin mutta viimeisillä voimillani
eilen siirsin sen en ois jaksanu tänäänkään sinne mennä,kun se ois
kyselly miten festarit meni ja jälleen pitäs jaksaa kertoo miten mut
petettiin ja jätettiin yksin selviytymään paniikkihäiriöni kanssa.


Ehkä teen tästä liian ison numeron,ehkä en mutta jostain kumman
syystä olen kuitenkin ansainnut edes sen että kirjoittaa siitä tänne,
purkaa se pois koska en tiedä mitään muutakaan.Toisekseen tekisi
mieli olla kännissä koko ajan koska maailma potkii päähän aika
huolella ja kaikki vituttaa mutta toisaalta taasen ei jaksa koska helle.
Tuulettimet ei toimi ja helle liene vaan pahenee,jipii.

Jos tänään pääsisi kuitenkin pahaa maailmaa pakoon
oman rakkaan syliin sohvan nurkkaan katsomaan
jalkapalloa ja unohtamaan ihan kaiken muun.

Loppuun vielä, että tapasin sentään idolini mutta siitäkin varmaan
ollaan mulle katkeria,hah!

XoXo
Anskuli