perjantai 20. kesäkuuta 2014

Nahkatakkinen tyttö

Pää on ihan tyhjä ja aivotki kai nukkuu vielä vaikka tuossa kohta kupillisen
kahvia olenkin tyhjentänyt  tulin silti kertomaan että
elossa ollaan.Välillä on ahdistuneisuuskäyrät nousseet melkein pilviin
asti ja en ole itkuiltakaan välttynyt menneellä viikolla,varsinkin
terapiassa kun sain aukaistua taas suuni ja kerrottua yhden
salaisuuksistani joka nyt kuuluu menneeseen ja hän,
nahkatakkinen tyttö samoin.

Mutta silti,minulla on ikävä häntä,meidän yhteisiä hetkiä,
hullutuksia kun oltiin kuin siskot mutta hän valitsi toisenlaisen
maailman.Josta minä näin riittävän tarpeeksi ja halusin kiskoa hänet pois
sieltä mukaani ja yritin näyttää että elämässä on muutakin kuin itsensä
tuhoamista.

Muutaman kerran onnistuinkin ja hetken näytti hyvälle ja hän halusi
itse pois, mutta sitten minulta loppui konstit ja voimat kesken ja täytyi
hyvästellä hänet.Muistan vieläkin sen päivän kun viimeisen kerran
sain häneltä viestin ja hän tahtoi nähdä mutta minä en pystynyt.

Pelkäsin että romahdan koska minulle tuli
tämä masennus ja kaikki kerta ryminällä päälle ja en jaksanut ketään.
Minun oli päästettävä hänet irti katkerin kyynelin.Se hetki tulee aina
AINA satuttamaan minua kun sitä muistelen surullisena.Sillä hän ei
ole enää hän.Vaikka minä kuinka yritin mutta ilmeisesti elämällä oli
muuta mielessä hänen varalleen.

En tiedä onko se oikein vai ei tässä mielessä olen helpottunut
tavallaan ettei hän enää satuta itseään mutta paskaako minä siitäkään
taas tiedän.Ehkä sama ralli jatkuu hänen viimeiseen hengenvetoonsa
ja sydämmen lyöntiin saakka.

Minä en vain halunnut menettää häntä,hän oli kuin sisko.
Nyt hän on kuin kuollut,poissa elämästäni ja minun on
hyvin vaikea unohtaa häntä.Ehkä en aiokaan unohtaa häntä
ihan kokonaan mutta kiroan niin sydämmen kyllyydestäni
sen maailman mikä vei hänet mukanaan ja ne ihmiset ketkä
veivät hänet minulta jo aikaa sitten.Minä vain yritin epätoivoisesti
pelastaa hänet ja epäonnistuin.Ja tuntuu etten tehnyt tarpeeksi
sittenkään.


xoxo
anskuli


















torstai 12. kesäkuuta 2014

Blaa Blaa Blaa

Viikon päästä on juhannus.
Kylläpä se aika rientää ja samalla taas tuntuu ettei
se riennä ollenkaan.Nämä lääkkeet on ärsyttäviä,tekee mieli koko ajan
olla kännissä kun ahdistaa niin paljon,ja on levoton olo kai nääkin
on niitä hemmetin sivuvaikutuksia...?  mutta kun ei viiti on pakko
ajatella edes kerranni sitä omaa hyvinvointia niistä rippeistä mitä
tässä on itestä jälellä.Mut en ajatellu antaa periksi sille.
Ajattelin testata itteeni ja kahtoo montako päivää pystyy olemaan ilman...
ihan siis huvikseenJoskus vuosia sit tein saman tempun ja pinnistelin
kuukauden! Mut nyt ei pysty koska festarit,tosin en ajatellut sielläkään
ihan lärvit olla.

Pitää vissii vaan käyttää mielikuvitustaan ja keksii sitä hiton tekemistä
jolla saa ajatukset muualle.No eilen teki hyvää reenata 3 tunnin putki
pitkästä aikaa niin että oikee hiki virtasi ja tuli ihan huikeen hyvä fiilis
kun sai "raivota" ja olla "liekeissä".

Eikä tuosta hemmetin urheilusta vieläkään päästy eroon.
Muutaman viikon tauko ja sitten taas alkaa tälläkertaa jalista.
Tuosta laatikosta tule oikeestaan mitään muuta kuin rikos-
sarjoja,pekkaa ja pätkää,uutiset ja jalista jipii.Ainiin tai
sitten uusintoja.

14 päivää ja sitten tämä tyttö sanoo hetkeksi kotipaikkakunnalle
adios amigos! ja suuntaa etelään,ihan kotimaan matkailua tosin
mutta hui, riemu repee suorastaan ratkii varmaankin jo heti kun
vaan kerkeen loikata junasta pihalle.Mutta mikäs siinä,loppuu
ainaski tämä vetelehtiminen tosin reenaaminen koulua varten
on kait pikkuhiljaa jo aloitettava.

Vielä ois vuosi tuota ja sitten
kahtoo kiinnostaako enää yhtään vai mitä teen.
En tosiaankaan yhtään edes tiedä.Tavallaan jännää ja siistiä
tavallaan taas ei.Kun on ne tietyt rutiinit mihin on jo alkanu
vasta tottua.

Ei tule kirjoittamisestakaan nyt yhtään mitään kuin vain
paskaa taas pihalle,joten tsau!

Take Care!

XoXo
Anskuli

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Fuck this shit

Se fiilis kun ois kauheesti ideoita ja sit kun alat miettii ja soveltaa
ne tuntuukin ihan paskalta tai sitten käy niin,että alat soittaa,niin
ne yhtäkkiä "juokseekin sua karkuun" tai jotenni vaan mystisesti
häviävät sun päästä ja ite on et wtf,hetken yritys uudestaan ooo
kuullostaapa hienolta ja sit sitä aikansa soittaa ja onkin sitten
jo ihan paska idea roskiin ja turhautuneena tulee siitä sitten
tänne kirjoittamaan miten hankalaa on olla luova persoona.

Juu tämä saitti on taas "herännyt henkiin" koska taas kerran
lukuunottamatta henk.kohtasta kovakantista päiväkirjaa tämä
on ainoa paikka minne voin paeta purkamaan fiiliksiä johtuen
myös siitä että terapeutti on lomalla enkä pääse minnekään
vouhottamaan niinku mistään! joten antakaa anteeksi ja
valtakunnassa kaikki hyvin,toisinsanoen ei oo pakko lukea!

Nojoo se siitä.Kesäkuun kunniakskin oli pakko tulla naputtamaan
ja myöskin tyhjentämään tätä pääparkaa joka on ollut ihan
yliaktiivine ja ite mietin koska se tyttö taas romahtaa. 
No ei nyt kuitenkaan,olen päättänyt sen.

Murunen saapui eilen,on vain mukavaa kun voi olla vain hiljaa
ei ole aina pakko puhua,on vaan parasta kun voi vaivaantumatta
vain nauttia sen toisen ihmisen läsnäolosta ja vieläkin tuntuu
että tuon kanssa voisi elää vaikka loppuelämänsä ja vanheta
yhdessä.Haaveiltiin tulevaisuudesta oluiden ääressä koska
murulla synttärit, nyt se on taas hetken samanikäinen 
kuin minä jee! Haaveiltiin omasta pesästä jossakin ja
jotenkin kumpikin tahtoo uskoa että se tulee pian
sekin kaunis päivä, tulee se!jos ei mitään katastrofia
satu ei hyst hiljaa.Mutta ainahan elämä on...right?

Juu,sekavaa tekstiä taas tarjolla sens iitä saa kun omistaa
tällaisen pään ku mulla.Olen lisäksi ihan täpinöissäni jo
tulevasta Helsingin reissusta,naurua,hulluja juttuja,uusia
ihmisiä hui kamala.Pelottaa.Ja hermostuksissani 
vakuuttelen itselleni että hyvin se menee!

Olen kyllä pystynyt tuolla liikkumaan jo yksinkin paljon
ja samaten kaverin kanssa ja myös kauppareissutkin
menee nykyään ihan nätisti, hallelujaa!

Kesäkuu starttasi eilen tulee lämmin päivä ja minä se tyttö
pompin jo taas 9 jälkeen ylös great.Kai kroppa on jo sitä
mieltä et alapa ruveta totuttelemaan jo aikasin nousemaan
great,juskun kuvittelin et voisin nukkua piiitkään.
Mama täyttää vuosia ens viikolla,mutta viikonloppuna synttärit
kaikkine hienoine herkkuineen ja kahveineen ja tarjoiluineen.

Ja lisäksi tajusin taas yhden jutun kun tulee näitä elämän
"pommeja" niskaan joille vaan ei voi mitään vaan pitää
olla get deal with it itket aikas ja sit toteat et oot voimaton
vaikka haluaisit tehdä vaikka mitä mut et vaan pysty pistää
aika nöyräksi.Sit sitä vaan totee et fuck this shit ja ottaa
vaikkapa oluen ja nauttii elämästä kuten itse eilen tein
tosin ihan vain kotona ja aikaisin kiltisti nukkumaan,jes!

Take Care! <3 

XoXo
Anskuli 












sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Punch me I Bleed

Kaikki on ollu taas nätisti päin vittuja.Tuntunu ikinä niin yksinäiseltä kuin
mitä nyt ihan kun se kaikki paska ois jollakin tavalla mun oma vika kun on
tässä elämässä sattunu viimesen kk aikana ehkä vähän liikaa.

Tekee mieli vaan itkee taas ja karjua.Näyttikin ihan liian hyvältä
ollakseen totta,siis ihan kaikki.Tai sitten mun sisäinen draamakuningatar
repii kaikesta olemattomastakin lisää kun on niin paha olla eräiden asioiden
takia mutta menepä siitä jollekulle ymmärtämättömälle sielulle sanomaan
saat takaisin vain vieläkö sinä sitä asiaa suret tokenehan nytten jo!

Ai,eihän nämä asiat olekaan vasta tapahtuneet kluin  vaan ihan
hiljattain,en vain ole puhunut siitä kenellekään koska ei ihmiset
jaksa mun valitusta ja on varmasti isompiakin murheita ja
terapeutin mielestä minullakin olisi lupa surra.

Ei ne anna minun surra...kun pitää esittää sitä hiton
vahvaa kestohymy päällä olevaa tyttöä joka kestää
mitä vaan hinnasta ei mitään ollut puhetta kunhan 
kestät,tämänkin!

Eikö minulle suoda koskaan mitään hyvää että aina pitää
seuraavastakin suosta ponnistella ylös?! 

Tänään piti murusenkin tulla vaan ei tullut ja se oli
viimeinen "niitti" joka naksahti poikki ja sitten rohamdin.
Nykyään kun romahtelen mielummin yksin olen vain
huomannut sen vuosien saatossa olevan ihan paras ratkaisu
vaikka joskus toivonkin juuri sillä hetkellä että se joku
olisi siinä ottamassa syliin ja tuudittamassa kyselemättä
kuin pikkulasta.

xoxo
anskuli