Jooh elossa ollaan kuitenkin,on vain ollut hieman taukoa tämänkin suhteen
ja ihan kaiken suhteen.Tänään taas arkia stui kuvioihin 2 viikon romahduksesta
toipumisen jälkeen.Eli ilmeisesti nyt mentiin rytinällä sitten sinne pohjalle eikä
oikein tuolta ajalta ole edes pahemmin mitään kerrottavaa kuin että käytännössä
asuin vanhemmilla,makasin sängyssä ja söin lääkkeiden kera rauhoittavia ja voin
pahoin,siinä meni minun 2 viikkoa näin lyhyesti kerrottuna.
Takapakki tuli paha sellainen,lääkäriin terapian kautta aika ja lääkkeiden alotus näillä
mennään nyt sitten.Olot on ollut ihan hirveät mutta nyt luojan kiitos ne ovat alkaneet
hellittämään mutta positiivisin uutinen tässä on kuitenkin se,että olen uskaltanut
alkaa tekemään asioita itse!En enää tarvitse saattajaa mihinkään,no okei ruokakauppa
on vielä edessä mutta vanhempien luokse menen jo aivan yksin.Takaisin menon kanssa
on vielä vähän niin ja näin mutta eihän sen pitäisi edes olla.Naurettavaa!Ja tavallaan taas
olo on vielä vähäsen kuin sillä pelästyneellä kissanpennulla joka ei suostu tulemaan ulos
sängyn alta.Mutta minäpä tulin jo edes puoliksi kuitenkin!Joidenkin asioiden suhteen vain
ilmeisesti vielä pujahdan sinne takaisin.
Synttärit,huomenna.Perjantaina tarkotus ois jotakin kekkereiden tapaista järjestää.
Hurjaa.Vetää aina niin sanattomaksi kun aika menee niin siivillä että välillä ihan hirvittää.
Tuntikin meni odotettua paremmin tänään,jopa opeki ihmetteli asiaa ja innostui siinä sitten kyselemään olisinko minä valmis kohta puoliin jo 2 tason tenttiä suorittamaan,osissa mutta kuitenkin.Konserttiakin olisi tulossa ilmeisesti vielä ennenkuin se laskee minut
kesälaitumelle joten tässä tuntuu menevän asiat taas pyrähdyksellä eteenpäin.
Tuntuu et ois vähän tuota itseluottamustakin löytyny jostain kummasta lisää
ja niin,tottakai noi keväiset aurinkoiset päivät ovat muistuttamassa kun tuolla
loikkii vasta sulanneen maan päällä ja aurinkokin laskee mailleen vasta 7kan jälkeen.
Minä olen tästä kaikesta aivan innoissani,rakastan kesää ja yöttömiä öitä <3
Ja rakastan myöskin kevättä,se on tavallaan kaiken uuden alkua.
Mutta juuh ei nyt ollutkaan tämän kummempaa asiaa,päivä kerrallaan
noustu tästä romahduksesta ja kahvikupponen tunnin jälkeen kun kotiin
pääsin teki hyvää.Taas on kuitenkin usko tähän kaikkeen alkanut pikkuhiljaa
tulla takaisin.Kyllä minä tästäkin vielä nousen!
XOXO
Anskuli
ja ihan kaiken suhteen.Tänään taas arkia stui kuvioihin 2 viikon romahduksesta
toipumisen jälkeen.Eli ilmeisesti nyt mentiin rytinällä sitten sinne pohjalle eikä
oikein tuolta ajalta ole edes pahemmin mitään kerrottavaa kuin että käytännössä
asuin vanhemmilla,makasin sängyssä ja söin lääkkeiden kera rauhoittavia ja voin
pahoin,siinä meni minun 2 viikkoa näin lyhyesti kerrottuna.
Takapakki tuli paha sellainen,lääkäriin terapian kautta aika ja lääkkeiden alotus näillä
mennään nyt sitten.Olot on ollut ihan hirveät mutta nyt luojan kiitos ne ovat alkaneet
hellittämään mutta positiivisin uutinen tässä on kuitenkin se,että olen uskaltanut
alkaa tekemään asioita itse!En enää tarvitse saattajaa mihinkään,no okei ruokakauppa
on vielä edessä mutta vanhempien luokse menen jo aivan yksin.Takaisin menon kanssa
on vielä vähän niin ja näin mutta eihän sen pitäisi edes olla.Naurettavaa!Ja tavallaan taas
olo on vielä vähäsen kuin sillä pelästyneellä kissanpennulla joka ei suostu tulemaan ulos
sängyn alta.Mutta minäpä tulin jo edes puoliksi kuitenkin!Joidenkin asioiden suhteen vain
ilmeisesti vielä pujahdan sinne takaisin.
Synttärit,huomenna.Perjantaina tarkotus ois jotakin kekkereiden tapaista järjestää.
Hurjaa.Vetää aina niin sanattomaksi kun aika menee niin siivillä että välillä ihan hirvittää.
Tuntikin meni odotettua paremmin tänään,jopa opeki ihmetteli asiaa ja innostui siinä sitten kyselemään olisinko minä valmis kohta puoliin jo 2 tason tenttiä suorittamaan,osissa mutta kuitenkin.Konserttiakin olisi tulossa ilmeisesti vielä ennenkuin se laskee minut
kesälaitumelle joten tässä tuntuu menevän asiat taas pyrähdyksellä eteenpäin.
Tuntuu et ois vähän tuota itseluottamustakin löytyny jostain kummasta lisää
ja niin,tottakai noi keväiset aurinkoiset päivät ovat muistuttamassa kun tuolla
loikkii vasta sulanneen maan päällä ja aurinkokin laskee mailleen vasta 7kan jälkeen.
Minä olen tästä kaikesta aivan innoissani,rakastan kesää ja yöttömiä öitä <3
Ja rakastan myöskin kevättä,se on tavallaan kaiken uuden alkua.
Mutta juuh ei nyt ollutkaan tämän kummempaa asiaa,päivä kerrallaan
noustu tästä romahduksesta ja kahvikupponen tunnin jälkeen kun kotiin
pääsin teki hyvää.Taas on kuitenkin usko tähän kaikkeen alkanut pikkuhiljaa
tulla takaisin.Kyllä minä tästäkin vielä nousen!
XOXO
Anskuli