perjantai 29. marraskuuta 2013

Life & Darkness Part II

En ole yksinkertaisesti vain jaksanut kirjoittaa mutta nyt oli pakko tulla tänne tekemään
jälleenkerran avautumisppostaus tai muuten minulla hajoaa pää taas vaihteeksi.
Viimeaikoina on taas ollut mieli semmoisessa vuoristoradassa että voi hyvä päivää eikä
tänäänkään fiiliksessä ole mitään kehumisen arvoista.

Noh aamu alkoi ihan ok siitäkin huolimatta etten saanut nukuttua,pyörin koko yön
ja nytkin väsyttäisi mutta olen vain niin pirun levoton että mietin et mitähän tästäkin taas tulee.
Tilannetta ei auta yhtään sekään,että huoli läheisimmistä painaa takaraivossa ja ne on vielä
kuitenkin asioita,joille en itse voi tehdä yhtään mitään,kuin olla toisen tukena ja toivoa parasta
ja pelätä pahinta.

Kaikenlisäksi ihanat naistenvaivat päätti tulla kiusaamaan ja "pilaamaan"
ennestään jo levotonta mieltäni ja päivääni.Pilalla väsymyksen ja huonosti nukutun yön
takia turhatkin?pelot kun pitävät kätevästi valveilla ja siksi tuntuu että asiat
on pahemmin kuin mitä ne oikeasti ovatkaan.

Olen viimeaikoina mietitnyt elämää ja eritoten kuolemaa ehkä jopa jo terveen järjen
rajamailla jos näin voi sanoa vai voiko?Missä on se terveellinen tapa pelätä kys asiaa
ja missä menee se raja,jolloin tuntuu että jos sen antaa pelotella itseään liikaa,tuntuu
että tulee hulluksi.Ja lopulta, pelästyy niin että on pakko yön pimeinä tunteina nousta
sängystä ja käydä hiippailemassa asunto läpi varmistamassa että kaikki on hyvin ja
uskallan sulkea silmäni

Kunnes taas toisaalta kun on pohtinut maailmankaikkeutta,universumia ja tätä kaikkea
miettii taas että mitä vitun järkeä tällä kaikella sitten kuitenkaan edes on?

Mitä väliä tällä kaikella edes on ja samaan aikaan on kuitenkin väliä.
Ota tästä nyt sitten selvää,mutta hengissä ollaan joka tapauksessa
tuntuu vain että mieli liikkuu turhankin syvillä vesillä että lähes pelottaa taas
tämä kaikki jota me kutsumme elämäksi.


xoxo
anskuli


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

What goes around Comes around

Isänpäivä valkeni harmaana,tuulisena,sateisena syyssäänä ja mieli on tavallaan vähän yhtä sekaisin
ja samanlainen taas ihan kaikesta mitä tässä on sattunut,että oli pakko tulla ihan tänne tekemään
pieni avautumispostaus kun en ajatuksiltani voi luoja sitä vuoristorataa taas! saa yhtään het-
keäkään rauhaa,josko tämän jälkeen vähän hiljentyisi menot...pliis?

Uusien tuulien puhalteluja,uusien tarinoiden alkuja ja vanhojen lorujen loppumista.
Siinä tämä mnun elämäni on tän yhden hiton kokonaisen viikonlopun verran mahtunut tavaraa
ettei tiedä mitenkä päin tässä olisi.

Onneksi liene To on terapia,pääsen liene sinne taas "itkemään" miten olen näistä tapahtumista
entistä pahemmin sekaisin ja toisaalta taas pääsen purkamaan ja analysoimaan ahhh niin
mielenkiintoisia aiheita kuin ihmissuhdekuviot \o/ jota jo tänään analysoitiin äidin kanssa
yhteistuumin ruokapöydässä hänen tuodessa oman näkemyksensä asioihin.
Oikeesti,siitä naisesta olisi tullut loistava psykologi ja vieläpä semmoinen,
jonka luokse itsekin olisin mielelläni maksanut ja mennyt <3

Mutta tuosta ei sen enempää,ehkä aika tosiaan vain näyttää taas ja parantaa toivon mukaan
haavatkin jotka kerran on tehty ja revitty auki ja laitettu niihin suolaa ja itse kun alkanut juuri
aiheesta toipua vähitellen,hitaasti,mutta varmasti tulikin sitten se kuuluisa anteeksipyyntö.
Mihin minä joudun vielä itteni kanssa kun en osaa olla vihainen kenellekään kauaa vaan jään
suremaan ystävyyttä sensijaan.Ja sitten vielä toivon että kumpa nämä loputkin ihmiset tulisivat
pyytämään anteeksi ja että ihmisillä olisi hyvä tahto ja rauha maas ja vitun hallelujaa!..
mutta ei näköjään silti pidä toivoa liikoja *sigh*.
Ja kuitenkin,miksi_ nämä_ PITÄÄ_ tehdä niin HELK_KA_RIN vaikeiksi?!

Mitä tulee uusiin tuuliin,erään lorun lopun koin eilen,kyllä,oikein mukavaa oli saada puhelu ja
tekstiviesti että et soita enää meillä kiitos kun kävit.Noh,olemme kuitenkin ystäviä tämän kans
joka viestinviejäksi reppana joutui,ja viesti oli paljon ystävällisempi kuin mitä nyt tuossa
annoin ymmärtää (sori).Siltikin,tottakai on vieläkin paha mieli, ja yritän nyt asennoitua siihen
taas takaisin ettei kokoajan tukka putkella ole kiire joka paikkaan ja muuta vastaavaa, ja
tietenkin juuri nyt,kun on juuri alkanut vähitellen tottua siihen,mun tuurilla.

Mutta mitä nyt olen asiaa miettinyt,ehkä se oli sittenkin se tahti yksinkertaisesti liikaa.
Itse en vain halunnut myöntää sitä koska se oli vain hauskaa ja sitten itkin väsymystä
ja kun en saanut nukuttua jnejnejne plaaplaaplaa.
Ja vaikka kaikki sitä on yrittänyt tässä viikonlopun aikana minulle toitottaa ettei pitäisi jäädä
tuleen makamaan ja ettei pitäisi surra asiaa liian kauan.Suren vain ettei minua kohtaan oltu
tässä asiassa rehellisiä eikä reiluja ja ihmisestä jonka kanssa kerkesi (ja ollaan edelleen)
ystäviä,joutui sitten tekemään tämän ikävän asian.



Noh en valita kuitenkaan,no ihan vähän vaan avaudun en muuta,
on tässä silti tekemistä ihan riittävästi ilman tuota toistaki bändiä
ettei siinä tuntuu vain tosi pahalta,kun ihmiset voisivat olla edes rehellisiä ja sanoa
suoraan ja reilusti eikä noin.Kuitenkin loppukertauksena,tulevasta viikosta tulee
kuitenkin mukavan kiireinen koululla ja reeniksellä juoksennellessa kuitenkin ettei
tämä tähän lopu ja taas on kerennyt jo ihmettelemään sitäkin että aika on mennyt
hurjasti eteennpäin,kohta on jo tämäkin vuosi eletty.
Hurjaa.

Kuitenkin,tästä on hyvä jatkaa taas kohti uusia seikkailuja niin myötä kuin
vastatuulta päin.

Take Care!

xoxo
Anskuli <3 















PS.Jotta ei ihan unohtuisi oli Pe koulun puolesta konserttikin joka sentään
onnistui niin hyvin että yllätin itsenikin.On muuten aika vinkee fiilis se!
Soitin Bachin Airin lähes virheittä läpi ja ansaitsen olla ittestäni ylpeä! ^^



torstai 7. marraskuuta 2013

Life & Darkness

Yritän tehdä tästä nyt jonkinsortin julkaisukelpoista postausta vaikkakin mun
pää tuntuu sille että siellä olisi juuri räjähtänyt ja henkinen "laskeuma" on
levinnyt ympäri kehoa ja mieltä jota yritän nyt vain tässä lämpimällä ja
kuulemma stressiä vähentämällä kaupan mukateellä lieventää ja helpottaa
omaa oloa.

Kyllä,migreeni tuli taas (onneksi) tosi pitkästä aikaa kylään ja kuitenkin
tänään ikä tyyliin huomenna koska huomenna on tärkeä ilta ja minua niin
suunnattomasti aina huvittaa että löydän tästäkin asiasta jotakin positiivista.
En yhtään ihmettelisi että tämä olisi seurausta kaikesta tuosta stressistä ja
taloudellisesta ja henkisestä taakasta mitä tässä nyt on ollut meneillään.
  
Mun talous on tällähetkellä yhtä vakaa kuin euroopassakin,huojuva korttitalo,
jota yritän pitää epätoivoisesti pystyssä perintätoimistojen maksusuunnitelmien
hengittäessä niskaani jatkuvasti,ja vain hoen että kyllä tämä tästä vielä tämä ja
ens kuu sitten helpottaa.Nimenomaan ÄLKÄÄ tehkö näin niinkuin minä tämän
asian teen vaikka lyön melkein vetoa että moni muukin on ollut tämänaltaisessa
tilanteessa ja töpeksinyt.

Nii'in minähän vain yritän epätoivoisesti selvitä näistä laskuista mutta kun pitäisi
nauttia elämästäkin ja sekös se vasta kallista lystiä tänäpäivänä on,kiitos eräiden
kukkahattutätien tuolla eduskunnassa jotka yrittävät holhota ja kieltää kaiken
mahdollisen ja kuvittelevat että asia on sillä kunnossa.

Edellisen viikonlopun tulokseksi saatiin 2 uutta biisin alkua,keikkaa pukkaa
loppukuusta toisen bändin kanssa ja ilmeisesti hiukan stressiäkin nimeltä
mainitsemattomilta tahoilta,myöskin minulta varsinkin kun unirytmi on
viimeaikoina ollut vielä päin helvettiä.

Huomenna marssin muutaman kymmenisen silmäparien eteen taas
soittamaan oman "keikkani" joka sisältää (luojan kiitos) vain yhden
biisin mutta sen vaikeudesta voidaankin olla sitten montaa mieltä
kun kyseessä on kuitenkin Bach.Tiedän olen hullu,mutta toivon
että tälläkerralla se menisi paljon paremmin kuin keväällä
jolloin "kenraaliharjotuksessa" menin ihan paniikkiin ja vain
itkin koska panioin ja luulin että mokasin pahemman kerran.

Onneksi ope oli ymmärtäväinen ja onneksi itse konsertti
meni kuitenkin sitten hyvin ettei tarvinnut hävetä silmiään päästä.
Se vain vaatii aikamoista rohkeutta paniikkihäiriöiseltä mennä
soittamaan sinua tölläävien silmäparien eteen ilman että hermostut
ja vaarassa on mokata koko biisi ja myöskin tietyllä lailla opettajan
maine koska on kuitenkin tietynlainen vastuu sinulla että esitys menee
hyvin sehän on selvää ja että olet harjoitellut senverran hyvin että
isoja virheitä ei tulisi.

Onneksi ystävä tulee kattomaan henkiseksi tueksi olemaan myöskin
läsnä ja luultavasti isäkin saapuu paikalle.Muuten viikonloppu onkin lie
tiedossa hieman edes rentoutumista ja toivonmukaan pitkään nukkumista
koska murunen on tampereella viikonlopun roolipelipelaamassa.

Tämä oli nyt tämmöinen kuulumisenvaihtelupostaus ei oikein jaksa
ajatella mitään "diippii" nyt pahemmin kun on juuri ollut mindexplotion
nimeltä migreeni ja yritän kerätä itteeni taasen kasaan.

Syksy lähestyy ja kaamosaika vähän jo tahtoo hirvittää ja tuleva talvi
että miten kovat pakaset taas tulee olemaan toivottavasti ei ihan hirveät
muutoin ei minulla ole asiaa taaskaan pihalle ja jo muutaman päivänkin
pakkosisälläolo on oikeasti ihan hanurista säiden takia olipa sitten
liian kova pakkanen tai liian kova helle.

Jakselua syksyn pimeyden keskellä ja poltelkaa kynttilöitä,
lukekaa hyvä kirja ja kuunnelkaa joku uusi levy.
Elämän pienistä iloista kannattaa nauttia!

Take Care!

XOXO
Anskuli <3