sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kevättä kohti!

En ole saanut aikaiseksi juurikaan kirjoittaa taaskaan mitään järkevää viime aikoina ja tuntuu että nytkään ei ole pahemmin mitään ihmeellistä kerrottavaa.

Olen taas sellaisessa kummallisessa tunneryöppyvuoristoradassa ettei ole mitään järkeä.Taitaa olla menkat tulossa eikä ruokakaan oikein tahdo maistua,kun tuossa vanhuksilla pyörähdin näin Su-päivän ratoksi.

Nyt pitäisi ottaa kahvi kauniiseen käteen ja jaksaa tekemään teoriatehtäviä,koska huomenna on niin kiire päivä heti aamusta etten ehdi edes harjoitella tuntia varten niinkuin yleensä aloitan Ma-aamuni niin... ja SEKIN ahdistaa.
Joo,ahdistaa vähän kaikki ja toisaalta taasen ei mikään...*sigh*.

Mitäs on siis tapahtunut?
No ei mitään erikoista mainittavaa siis,mitä nyt perhettä on ravistellut koko Tammikuun ja vähän tämänkin kuun melkoiset perhetragediat,
mutta en jaksa siitä nyt alkaa vuodattamaan tänne erityisemmin.
Sanotaan näin,että voimia on tottakai vienyt ja väsyneitä ollaan mutta
nytten onneksi on jo valoa tunnelin päässä ja alkaa hoidot toisella jne.
Go Mom! <3

Itse revin vielä tähän päälle kaikkee mahdollista ja mahdotonta ressiä...
Ehanaa... kuuluu kai jotennii tähän kevääseenkiin... hmmm?
Kun itsellänihän on aina ollut jonkinsorttista kaamosmasennusta
havaittavissa ja voimakaammin se on aina talvella, yllätys!

On pimeää ja harmaata edelleenkin ja paskasta,tämä inha
puoli siis menossa lopputalvesta, mutta kevättä kohti ja se
on onneksi varma asia että se ainakin on tulossa!

Koulussa menee niin että toista tasokoetta varten reenataan ahkeraan,
sain tosiaan ne teoriatunnitkin järkättyä open kanssa tuohon samaan syssyyn
kun kiitos paniikkihäiriön ja aikaisempien kouluahdistiskiusaamiskuskokemusten
vuoksi ryhmään ei ole minulla menemistä.

Mutta ei se auta,elossa olen silti vaikka se ei ketään kiinnostaisikaan.
Maanantai tulee väistämättä ja tuleva viikko jolloin mennään pää kolmantena
jalkana,koska vaihteeksi joka päivä on jotakin.Hyvä puolihan tässä kuitenkin
on tottakai se,ettei ainakaan ehdi murehtia omaa riittämättömyyttään ja
ahdistua siitä lisää.

Vaan voin taas kohdata ja joudun kohtaamaan ison ja pelottavan
maailman ja siinä sekaisin olevat ihmiset päivästä toiseen ja illan
hämärässä kiittää salaa yksinäni kun pääsen rojahtamaan tuttuun
ja turvalliseen sänkyyni, että on hengissä selvinnyt siitäkin
koettelusten täytteisestä päivästä.Onneksi hiihtolomalla on
mukavampaa tiedossa! :)

Jaksakaa tekin rakkaat!

XOXO
Anskuli <3 ;)




















sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Wanna Be...

Eilen tuli katseltua Art on Icea tippa linssissä,shaaliin käpertyneenä,
olutta maistellen ja kauniita,itsevarmoja ja ammattilaisia,pelkäämättömiä
ihmisiä kateellisena huokaillen.
On se niin upeaa kun on ihmisiä jotka osaavat tulkita niin mahtavaa taidetta
joka vei minunkin sydämmeni jo 5 vuotiaana,musiikki ja rakastan katsoa,
kuinka se tulkitaan jäällä,niin kevyen näköisesti,tanssien,vieden taitoluistelijan
mukanaan.

Tuo tunteiden tulkitsija,hetkeen tarttumista.
Ja sitten kun nämä kaksi lempilajia laittaavat hynttyyt yhteen niin sanotusti
kuten kys gaalassa ajatuksena on,niin eihän sitä voi kuin vain ihmetellä  ja
ihailla asiaa,ja päättää siinä sivussa tehdä lisää töitä oman unelmani eteen.

Saada soittaa täpötäydelle hallille.
Saada ihmiset hetkeksi unohtamaan murheensa ja huolensa,
saada heidät keskittymään vain sävelten kuunteluun jotka
värähtelevät ilmassa ja vievät hetkeksi maailmaan,jossa ei ole velvollisuuksia.
Voih,se olisi enemmän kuin vain yksi pieni unelma minulla.
Siihen asti tyydyn vain olemaan Wanna Be-pianisti joka hihkui
äsken riemusta itsekseen kun opin vihdoin ja viimein Bachin Airin
ensimmäisen säkeen. 

Jos sen nyt voisi noin kuvailla,olisi vain 
helpompaa näyttää asia nuottipaperilta.
Mutta ehkä ymmärrätte mitä meinaan ja joo pieni askelhan se on
mutta olen tehnyt monta tuntia töitä niska limassa ja sormet verillä
että edes se alku alkaa sujua.
On meinaan yksi kauneimpia ja vaikeimpia biisejä klassisessa musiikissa
mitä on olemassa.Vaikka on toki tuotakin vaikeampia.
Mutta itse Bach sattuu olemaan yksi suosikkisäveltäjistä jonka sävellyksiä
haluan osata soittaa.Sitten perässä tulevat Vivaldi,Clayderman,Mozart
jne.

Viikonloppu meni ystäviä nähden kun tuo Kulti on myöskin
harrastamassa samaa asiaa.
Nauraen ja hyvän musiikin sekä tottakai olutta maistellen 
kunnes löysin itseni hämyisestä ja tutusta kantapaikasta
laskemassa kolikoita vielä viimeiseen tuoppiin.
 
Ei kuitenkaan mennyt tämäkään päivä ihan "hukkaan" ja
huomenna voin hyvillä mielin lähteä suorittamaan velvollisuuteni
tunnille ilman tunnetta etten ole "ansainnut" mennä sinne, koska
olen vain laiskotellut,masentunut ja ollut kipeänä niinkuin viime
viikolla.Minusta on tähän.On PAKKO olla.Vaikka joskus
on päiviä,kun tuntuu ettei ole mitään.



XOXO
Anskuli <3

PS.Enää 2 kk Huhtikuuhun ja kevääseen!!!! <3 \o/
PPS.Kulti kävi moikkaamassa vaikka oli ystävät hällä kylässä.
Jos tämä ei ole rakkautta ja välittämistä kun ikävöi näin, niin mikä sitten?!




















tiistai 5. helmikuuta 2013

Fear is the path for the darkside....

Kello tikittää armottomasti nukkumaanmeno-komentoaan mutta en
kuuntele sitä.Vielä on aikaa,ja mitä sitten jos en jaksaisikaan
huomenna?Onhan päiviä?"

Meninkös tänään tunnillekaan,en, ja kyllä olen ihan aikuisten
oikeasti kipeänä,henkisesti,ja niin loppu että en tiedä itkisikö tässä, olen tehnyt sitäkin jo tarpeeksi.
Hyvä, jos ei jo koko tämän alkuvuoden itkut vihat ja hulluksi tulemisen tunteet olisi yhtäaikaa sotineet pääparassani,aiheuttaen minulle järjettömän päänsäryn
ja uupumuksen ja ahdistuneisuuden ja kipeän,flunssaisen olon tunteen,jonka takia
päätin olla menemättä velvollisuuksiin ja nukkua myöhään.

Maailma pyörii silti,minun jaksamisistani huolimatta.

Vaikka välillä ihan oikeasti harkitsen vakavasti elämäni lopettamista
ja tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mieleen,lähtisinkö
johonkin "lataamoon" hetkeksi ns "rauhoittumaan"

Milloin vitussa tulee minun vuoroni
olla jaksamatta?!

Ei näköjään tänään kun löydän
itseni poraamasta silmät päästäni.

xoxo
Anskuli