tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mindstormblast

Valvon ja juon vaniljateetä maidon ja sokerin kera lempi-Tuutikkimukistani ja kuuntelen.
On niin ihanan hiljaista ja mieleni tekisi valvoa vielähän vähän pidempään.
Tämän takia rakastan öitä.Kaikki ovat levolla,uinumassa ja keräämässä
voimia tulevan päivän haasteisiin paitsi minä.
Koko maailma uinuu ympärilläni puhtoisen suloisen tummansävyisen
huntuun kietoutuneena,vain mystiset yöäänet seuranaan.

Mieleni on vasta alkamassa palautua koko päivän kestävästä,
suorastaan ydinpommin oloisestat tilasta tai jonkin sortin pommin nyt
ainakin ja aivoni yrittävät epätoivoisesti kerätä sirpaleita takaisin kasaan
saadakseen ne taas toiminaan melkoisen voimakkaan aivotoimintahäiriön
seurauksena.Kyllä,migreeni on kyllä todellinen Mindstormblast.
Siitä otsikon nimikin kun mietin että tekisi mieli kirjoittaa ja kertoa vähän
tuntemuksia tästäkin olotilasta.

Ja samalla myöskin ihmettelen,miten voin olla aivan järjetön.
Tiedän,sekavaa tekstiä mutta niin on minun päänikin joten antakaa anteeksi
niin maailma on parempi paikka... ja vitut.Mutta senhän te tiedättekin
tai toivon että olette siihen alkaneet havahtua.


Tuosta typeryydestäni vielä senverran vain,olen vain auttamattoman pahasti ihastunut.
En tänne höpise asiasta sen enempää mutta olen aivan sekaisin ja toisaalta taas
tiedän mukamas mitä teen.Mieli on kummallinen paikka oikeesti tai sitten
todellakin on tätä kevättäkin rinnassa kun tekee mieli tehdä välillä täysin
järjettömiä asioita.Onneksi huomenna tulee kulta ja laittaa taas minulle
reppanalle jalat maahan tukevasti kun nytkin vain "leijailen katonrajassa"
näiden fiilisteni täydellisen sekasorron keskellä.

Niin,Hesanreissu meni hienosti,pidän yksin matkustelusta koska silloin
törmää mitä mielenkiintoisiin ihmisiin eikä tälläkään kertaa jäänyt
kokemusta köyhemmälle tasolle todellakaan.Paluu se vasta yllättikin
kun juna oli ihan täynnä että piti seiisten maistella olutta ja ihmetellä
erään tuntemattoman tädin  kanssa että onpas täällä porukkaa.

Tuli nähtyä lapsuudenystävää ja hänen miestä ja 8kk mahdottoman
suloista poikaansa ja vaikka pikakäynti olikin niin kuhan edes se kuin ei mitään.
En nyt jaksa alkaa tänne rustailemaan tuostakaan sen enempää,pahoittelen
joten laitoin nyt vain tuollaisen hyvin tiivistetyn toteaman siististi.


Teekin loppui sopivast,oli jo kerennyt kylmettyä joten taidan kömpiä tuonne
ihanan puhtaaseen petiin unia odottelemaan.Tuskin tarvitsee kauaa sitä tehdä.
Niin,meidän bändipoppooseen on nyt tullut 6 jäsen ja varmaan ens kuussa
pääsee taas tien päälle ja soittelemaan.Can't wait!
Vappukin ois tulossa ja konsertti heti seuraavana päivänä joten aika kiltisti
tulee oltua luultavasti kultun kanssa chillaten ja fiilistellen.


anyway,take cares! <3

XOXO
Anskuli ;)








tiistai 16. huhtikuuta 2013

Myrskyn jälkeen

Hetken tuijotettuani mietteissäni tietokoneen näyttöä,huokaisen syvään
ja päätän aloittaa kirjoittamisen jälleenkerran.
Ensimmäistä kertaa 2 viikkoon nyt edes yritän jotakin,
vaikka minulla ei suoranaisestiole tänne mitään sanottavaa.
Ainakaan mitään, mitä en valitettavasti
tänne voi ainakaan täysin avoimesti kertoa,hieman rivien välistä
ehkä jotakin sinnepäin.Vaikka kuinka onkin minun blogini mutta silti.

Mistäköhän alottaisin.
Kaikkea on sattunut,kevät tuo ihmisiin
mitä kummallisempia tuntemuksia myös itseeni.
Sitä tavanomaista keväthihkumista ja sitä kesän odottamista kuin kuuta nousevaa.
Toisinaan taas sitä levottomuutta ja niin kävi tälläkin kertaa. En voisi sanoa etteikö
se olisi ollut ihan omaa syytäni mutta aiheuttajana oli kyllä  tälläkerttaa aivan joku muu
kuin minä.Kuitenkin tehty mikä tehty nyt ei auta kuin katsoa tätä päivää ja tulevaa,
asioillahan on aina jotenkin tapana järjestyä?

On nimittäin semmoinen sirkus täällä laitettu pystyyn ettei sitä ensinnäkään voinut
katsoa/kuunnella selvinpäin niimpä otin ja pakenin sinne hämärään,puolituttujen
ihmisten sekaan missä tunnen olevani kotona silloin kun en kestä olla omassa
kotonani ja soitin itkuisenakaikki ystävät läpi.Vain pari heistä viitsivät vastata ja
kuunnella ja yhden heistä sain olkapääksi,luojan kiitos!

Tiedän eihän tällaisiin tilanteisiin voi kukaan millääntavalla varautua,se tässä onkin se ikävä
puoli kun tajusin kauhukseni etteihän minulla tavallaan ole paikkaa minne mennä jos jotakin
sattuu ihan aikuisten oikeasti.

Ja sitten myöhemmin löysin itseni tämän kys ystävän kämpiltä,sattuu asumaan lähellä 
piilopaikkaani jonne hätäpäissäni riensin,kahvilla uskokaa tai älkää kunnes huomasin
hänen jääkaapissaan lisää olutta enkä sillähetkellä tahtonut olla sen enempää
selvänä.

Tästäkin taas tuli ajatus mieleen miten ne,ovat niitä truly friends hädässä ystävä tunnetaan
vai mitenkä se meni?Vaikka ei edes ollut onneksi mitään varsinaista hengenhätää,muuten
olisin paennut veljeni luo sillä sekunnilla.Tunsin olevani niin yksin,tunnen sitä vieläkin että
jollekin piilopaikassanikin oli pakko avautua.

Kunnes lukemattomien anteeksipyyntöjen jälkeen tuttavani vain totesi ennen ystävän tuloa
että pitäähän sitä jollekin avautua.Kyynelsilmin katsoin häntä ja sanoin että sinä oot hyvä jätkä,
jonka jälkeen naurahdimme ja minä riensin soittamaan vielä yhdelle ystävättärelleni tilanteesta
jonka luokse olen menossa nyt huomenna pariksi päiväksi.

Huomenna juna vie minut siis edes hetkeksi pois tästä hullunmyllystä,nyt tosin on vain
tomupilvi jäljellä ja tuhka alkaa vähitellen laskeutua.Jos tästä nyt pitäisi tähän loppuun
vielä jotakin iloistakin kehitellä,konsertti on minulla tulossa ja kiireinen kuukausi.
Pitäisi taas revetä yhteen ja toiseen paikkaan ja vielä keretä harjoitellakin.
Stressi yrittää tulla mielenisopukoissa ovesta sisään mutta itsepintaisesti
en vain päästä sitä sisään vaan työnnän puisen oven kiinni ja laitan salvan
paioilleen kuunnellen kuinka se jää kolkuttelemaan ulkopuolelle.
En taivu sen hallintaan en!

Niinjoo pitäisi tutustua ensi kuussa yhteen aika nastaan tyyppiin,vähän kuin kohtalotoverini
hän tämän sairauden kanssa.Toivon että kulta ei olisi vain kovin mustasukkainen kun olen
tämän tuttavuuden kanssa jo nyt varsin hyvää pataa.Aivan kuin oltaisiin tunnettu aina.
Kummallista.Tuntuu vain että hän ymmärtää minua aivan täysin on se tunne vaa todella
voimakas.Ja yhdessä päätimme startata kesän aölkaneeksi pussien kilistessä ja mennä
jonnekin kippistämään eli pussikaljottelemaan.Ah ihana kesä,tästä ei oikeasti voi tulla
muuta kuin mielenkiintoista taas tästäkin vuodenajasta kaien tämän sekametelisoppa-
kevään jälkeen.

NYT lisää kahvia ja sitten lie siivoilua ja pakkailua ja kultun odottelemista tänne.

Take care dears <3

XOXO
Anskuli





















maanantai 1. huhtikuuta 2013

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Koko minun 63 neliöinen asuntoni täyttyy riemusta ja Vivaldin upeasta tulkinnasta juhlistaa kevät saapuneeksi,unohtamattakaan ulkona paistavaa aurinkoa, jo 4jättä päivää putkeen :)

Joskus aikoinani tuli opeteltua tämä koulun pääsykokeisiin ja vieläkin muistan sen ulkoa,en enää ehkä ihan niin tarkasti mutta aika hyvin
omasta mielestäni kuitenkin.

Se oli minun valtikorttini tuolloin, päästä laittamaan jalkani oven rakoon lähemmäksi unelmaani
josta pääsin sitten luvan kanssa siihen maailmaan,jota aikoinani vain jaksoin kuunnella ja ihailla
ja niin teen vieläkin.
Vieläkin jaksan tapittaa loppuun asti yleteemalta tulevat piano ja/orkesterikonsertot
ja ihmetellä miten ihmeelliseltä se kuullostaa ja unelmoida sitä,että tahtoisin olla
joku päivä niinkuin nuo lahjakaat ihmiset.Tässä tapauksessa pianistit :)

Noin muuten on mennyt melkoisen ristiriitaisin tuntein,milloin olen kironnut
elämäni alimpaan helvettiin ja tietyt ihmiset,milloin olen vain vajonnut polvilleni
itkemään kun en muuta voi kuin surra kohtaloani,milloin taas olen uhmakaasti
jälleen kerran noussut vaikka väkisin ylös ja päättänyt taistella tämänkin
päivän lävitse uhoamalla minähän EN luovuta!!
Elämän pitäisi olla ihmisen parasta aikaa ja nauttia siitä,josus vain tuntuu että
se mitä itsellä on,tuntuvat liian suurelta ja ylitsepääsemättömän raskailta
taakoilta kantaa,toisinaan taas olen heittänyt mokoman "ristini" jorpakkoon
ja pinkaissut karkuun kun kukaan ei näe, mutta kuitenkin muistaen sitten
että kukapa muu sen ristin kekoon antaa jollen minä itse.

Kappas,luulin ettei minulla mitään asiaa ole ja nyt ollaan jo näin hienosti
yli puolenvälin.Mieli on ihmeellinen paikka :)
Mutta tuosta ristin kantamisesta on vielä pakko kirjoittaa.
En ole mitenkään himouskovainen mutta en ole koskaan
kieltänytkään sitä ja siirtynyt pimeälle puolelle.En oikein osaa
luokitella itseäni,minusta se on jotenkin typerää ja turhaa.
Olen tähän asti kulkenut sillä niin sanotulla "keskitiellä".

Pääsiäisenä tuli pohdiskeltua muunmuassa kaikkea tätä
että mihin minä kuulun,vai kuulunko mihinkään?
ja muutakin maan ja taivaan väliltä.

Valitettavasti kaikki vain eivät tahdo ymmärtää sitä että
sen pitäisi olla oma henkilökohtainen valinta eikä muiden
uskovaisten tyrkyttämä/pakottama,(anteeksi vaan)
vaan jos kerta hän kuulee,niin eikös se silloin riitä?
Minä ja minun tietynlainen skeptisyys on tässäkin
asiassa aina ollut läsnä ;)

Mutta tämä on kiehtova aihe keskustella historialliseltakin
kannalta.Ehkä enemmän historiallisista syistä minua nuokin
asiat kiinnostavat jos joku nyt vähän luuli jotakin muuta.
Ja Anteeksi sekavaa tiedän,ei ensimmäisestä aamukahvikupillisesta
ole vielä mihinkään tämän syvällisempään vaikka kello repiikin jo 12.22.

Kaikesta huolimatta toivotan teille kaikille oikein mukavia loppulomia
ja pääsiäistä ja aprillipäivää.Älkää olko kuitenkaan liian ilkeitä toisillenne
jekkuja tehdessänne!!
Take care!

XOXO
Anskuli ;)

ps.kummasti se vaan hymy kipuaa kasvoille ja herkistyy kun Ystävät
muistavat myös minunkin syntymäpäiväni :)
Mittariin pamahti 31vee.Hui. :S