Ahdistaa.Katsoin juuri Avalla esitetyn elokuvan nimeltä
Norwegian Wood joka toi mieleeni heti yhden tytön menneisyydestä
joka oli myöskin yhtä vaikea ja ailahtelevainen kuin elokuvan tyttö.
Flashpakkina kaikki muistot hänestä vain ryöpsähtivät mieleeni ja
olen hämmentynyt ja samalla taasen toivon kuitenkin että hänellä
on kaikki edes niin hyvin kuin vain voi olla.
Taas tekisi mieli vaan perua kaikki mitä huomenna on tulossa.
Keksiä miksi en jaksa kauppaan tai mitään muutakaan ylimää-
räistä mutta en tiedä.Samalla taasen kuitenkin palan halusta
että pääsen taas rakkaan syliin.
Joskus ärsyttää asua näin keskustassa ihan vaan siksi että
tuosta menee vierestä jatkuvasti autona,mopoja ym ymym
menee hermot.Tekee mieli vaan klaivautua piiloon peiton
alle ja nukahtaa.Paeta tästä maailmasta vaikka en edes tiedä
syytä että miksi.
Olen nykyään myöskin hirveen säikky jostakin syystä.
Lisäksi ahdistaa tämä helle ja tekee levottomaksi,
oli pakko napata rauhoittava kun ei jaksa nyt mitään
ylimääräistä ajatella edes.Ei ole edes sattunut mitään
ikävää mutta silti fiilis on tämä.Jotenkin niin tyhjää.
Ja jostakin syystä viimeaikoina olen huudattanut
vanhaa apulantaa joka muistuttaa minua aina
menneestä.Ei kai siitä koskaan voi täysin
päästää irti aina se matkassa kulkee,ainakin minulla.
Ja tekstiä tulee ruudulle vaikka tuntuu että tämäkin on
vain tyhjänpäiväistä paskaa mutta niin tuntuu olevan moni
muukin asia.Mietityttää kaikki ja tavallaan taasen ei mikään
tuntuu jotenkin lohduttavalta että elämä on vain tätä yhtä
ja samaa päivästä toiseen,aina sillointällöin pimeyden
turvassa syleilyssä kuuluva naputus kun yritän saada
ylös jollakin järkevällä tasolla sekaisia ajatuksia.
Ehkä vaan pitäisi luovuttaa ja mennä makaamaan
patjalle ja odottamaan unta.Kirjoittamisestakaan
näy taas tulevan muuta kuin samaa paskaa valitusvirttä.
Joskus vaan tunnen olevani silti niin yksin tämän
kaiken kanssa...
XoXo
Anskuli
" ... kello käy viime kierrosta
kohta kiinni
Aika on taas vastahankaan
kohta kiinni
aivan niinkuin ennen
aivan niinkuin aina
kaupunkimme on tyhjillään
kaivon kannella yksistään
turhaan anteeksi pyytää
turha käydä polvilleen
Maaliin on vielä matkaa
ei lopu koskaan
vielä on monta askelmaa
ei lopu koskaan
aivan niinkuin ennen
aivan niinkuin aina..."
Norwegian Wood joka toi mieleeni heti yhden tytön menneisyydestä
joka oli myöskin yhtä vaikea ja ailahtelevainen kuin elokuvan tyttö.
Flashpakkina kaikki muistot hänestä vain ryöpsähtivät mieleeni ja
olen hämmentynyt ja samalla taasen toivon kuitenkin että hänellä
on kaikki edes niin hyvin kuin vain voi olla.
Taas tekisi mieli vaan perua kaikki mitä huomenna on tulossa.
Keksiä miksi en jaksa kauppaan tai mitään muutakaan ylimää-
räistä mutta en tiedä.Samalla taasen kuitenkin palan halusta
että pääsen taas rakkaan syliin.
Joskus ärsyttää asua näin keskustassa ihan vaan siksi että
tuosta menee vierestä jatkuvasti autona,mopoja ym ymym
menee hermot.Tekee mieli vaan klaivautua piiloon peiton
alle ja nukahtaa.Paeta tästä maailmasta vaikka en edes tiedä
syytä että miksi.
Olen nykyään myöskin hirveen säikky jostakin syystä.
Lisäksi ahdistaa tämä helle ja tekee levottomaksi,
oli pakko napata rauhoittava kun ei jaksa nyt mitään
ylimääräistä ajatella edes.Ei ole edes sattunut mitään
ikävää mutta silti fiilis on tämä.Jotenkin niin tyhjää.
Ja jostakin syystä viimeaikoina olen huudattanut
vanhaa apulantaa joka muistuttaa minua aina
menneestä.Ei kai siitä koskaan voi täysin
päästää irti aina se matkassa kulkee,ainakin minulla.
Ja tekstiä tulee ruudulle vaikka tuntuu että tämäkin on
vain tyhjänpäiväistä paskaa mutta niin tuntuu olevan moni
muukin asia.Mietityttää kaikki ja tavallaan taasen ei mikään
tuntuu jotenkin lohduttavalta että elämä on vain tätä yhtä
ja samaa päivästä toiseen,aina sillointällöin pimeyden
turvassa syleilyssä kuuluva naputus kun yritän saada
ylös jollakin järkevällä tasolla sekaisia ajatuksia.
Ehkä vaan pitäisi luovuttaa ja mennä makaamaan
patjalle ja odottamaan unta.Kirjoittamisestakaan
näy taas tulevan muuta kuin samaa paskaa valitusvirttä.
Joskus vaan tunnen olevani silti niin yksin tämän
kaiken kanssa...
XoXo
Anskuli
" ... kello käy viime kierrosta
kohta kiinni
Aika on taas vastahankaan
kohta kiinni
aivan niinkuin ennen
aivan niinkuin aina
kaupunkimme on tyhjillään
kaivon kannella yksistään
turhaan anteeksi pyytää
turha käydä polvilleen
Maaliin on vielä matkaa
ei lopu koskaan
vielä on monta askelmaa
ei lopu koskaan
aivan niinkuin ennen
aivan niinkuin aina..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti