Väsyttää mutta teki mieli silti kirjoittaa ennen lämpimien peittojen alle sukeltamista.
Terapiassakin tuli tänään juteltua taas vähän vaikka mistä maan ja taivaan väliltä,
vaikka olin kovasti ensin jopa huolissani mistä ihmeestä siellä taas juttelen kunnes
taas näin ne tutut lasiovet edessäni että niin!
Mutta sitten aiheet poukkoilivat ympäriinsä ja välillä tuntui että pakenin itse sitä
varsinaista aihetta mistä olin päättänyt ottaa puheeksi, vaikka terapeuttini yrittikin
minulle vakuutella, ettei potilaan tehtävä ole murehtia sitä mitä sillä ja sillä kerralla
sanoisi.Kyllä se silti minua ainakin vähän pohdituttaa sanomisesta huolimatta.
En vain voi mitään sille.Tai voisinhan minä mutta siitä on lähinnä tullut ehkä
enemmän vain tapa.En oikein osaa sitä edes selittää miksi tunnen niin mutta
näin vain on.
Tunnen että minulla täytyy olla joka kerralla kun sinne menen, niin jotakin
järkevää sanottavaa.Tai koen että se kerta menee kertakaikkiaan hukkaan
ja sitten itse vain turhaudun ja alan pohtia ettenkö ikinä pääse näistä demoneistani
eroon puhuessani jonnijoutavista yleisistä aiheista kun pitäisi keskittyä
purkamaan olennaista.Mutta kuulemma sekin tavallaan kuuluu välillä kys.hoidon
luonteeseen.
Itse taas myönnän että minua suorastaan pelottaa.
Kaivaa sieltä syvältä enää yhtään kuin mikä on turvallista.
Ehkä vain kuvittelen kaiken mutta tavallani kun olen ollut näinkin kauan hiljaa
ehkä liian kauan? niin miksi en sitten vain olisi tavallaan jatkossakin.
Arvatkaa vain tekisikö mieli olla niin!
Tiedän kuitenkin ettei se ole se oikea tie.
Jokin minussa on saanut tästä aivan tarpeekseen ja kokee oikeutenaan olevansa
ansainnut tulla kuulluksi.Minä en muuta hae kuin vähäsen edes ymmärrystä.
Eihän kukaan voi täydellisesti ymmärtää toista vai voiko? mutta edes vähän.
Anteeksi että tämä on taas tätä valittamista ehkä joidenin mielestä mutta tämä
asia vain pohdituttaa niin paljon.Uskokaa tai älkää kyllä se pohdituttaisi teitäkin.
Jos nyt tähän loppuun arkisempia asioita niin olen juossut tunneilla ja reeneissä
mikä oli taas aivan loistavaa että taiji taas alkoi ja niissä sai kunnon hien taas
aikaan ja hyvän olon.Huomenna murunen tulee käymään ja viikonloppuna
ehkä vain olen ja saatan nähdä ystäviäkin kun murunen lähtee viikonloppu-
reissulle.
10 päivän päästä pääsen itsekin hieman tuulettumaan Tampereelle
ja näkemään ystäviä.Jännittää hieman mutta kuitenkin sentään positiivisella
mielellä lähden.Malta odottaa että näen lempibändini pitkästä aikaa taas livenä
hyvien ystävien kera :)
Take care! <3
XOXO
Anskuli
Terapiassakin tuli tänään juteltua taas vähän vaikka mistä maan ja taivaan väliltä,
vaikka olin kovasti ensin jopa huolissani mistä ihmeestä siellä taas juttelen kunnes
taas näin ne tutut lasiovet edessäni että niin!
Mutta sitten aiheet poukkoilivat ympäriinsä ja välillä tuntui että pakenin itse sitä
varsinaista aihetta mistä olin päättänyt ottaa puheeksi, vaikka terapeuttini yrittikin
minulle vakuutella, ettei potilaan tehtävä ole murehtia sitä mitä sillä ja sillä kerralla
sanoisi.Kyllä se silti minua ainakin vähän pohdituttaa sanomisesta huolimatta.
En vain voi mitään sille.Tai voisinhan minä mutta siitä on lähinnä tullut ehkä
enemmän vain tapa.En oikein osaa sitä edes selittää miksi tunnen niin mutta
näin vain on.
Tunnen että minulla täytyy olla joka kerralla kun sinne menen, niin jotakin
järkevää sanottavaa.Tai koen että se kerta menee kertakaikkiaan hukkaan
ja sitten itse vain turhaudun ja alan pohtia ettenkö ikinä pääse näistä demoneistani
eroon puhuessani jonnijoutavista yleisistä aiheista kun pitäisi keskittyä
purkamaan olennaista.Mutta kuulemma sekin tavallaan kuuluu välillä kys.hoidon
luonteeseen.
Itse taas myönnän että minua suorastaan pelottaa.
Kaivaa sieltä syvältä enää yhtään kuin mikä on turvallista.
Ehkä vain kuvittelen kaiken mutta tavallani kun olen ollut näinkin kauan hiljaa
ehkä liian kauan? niin miksi en sitten vain olisi tavallaan jatkossakin.
Arvatkaa vain tekisikö mieli olla niin!
Tiedän kuitenkin ettei se ole se oikea tie.
Jokin minussa on saanut tästä aivan tarpeekseen ja kokee oikeutenaan olevansa
ansainnut tulla kuulluksi.Minä en muuta hae kuin vähäsen edes ymmärrystä.
Eihän kukaan voi täydellisesti ymmärtää toista vai voiko? mutta edes vähän.
Anteeksi että tämä on taas tätä valittamista ehkä joidenin mielestä mutta tämä
asia vain pohdituttaa niin paljon.Uskokaa tai älkää kyllä se pohdituttaisi teitäkin.
Jos nyt tähän loppuun arkisempia asioita niin olen juossut tunneilla ja reeneissä
mikä oli taas aivan loistavaa että taiji taas alkoi ja niissä sai kunnon hien taas
aikaan ja hyvän olon.Huomenna murunen tulee käymään ja viikonloppuna
ehkä vain olen ja saatan nähdä ystäviäkin kun murunen lähtee viikonloppu-
reissulle.
10 päivän päästä pääsen itsekin hieman tuulettumaan Tampereelle
ja näkemään ystäviä.Jännittää hieman mutta kuitenkin sentään positiivisella
mielellä lähden.Malta odottaa että näen lempibändini pitkästä aikaa taas livenä
hyvien ystävien kera :)
Take care! <3
XOXO
Anskuli


