Ajattelin näin "itsehoitona" aloittaa kirjoittamisen peloistani.
Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa ja välillä luovuin melkei jo koko ajatuksesta,
mutta sitten ajattelin että jos en nyt edes näinkin kohtaa pelkojani kirjoittamalla
ne ylös,miten voisin koskaan niitävoittaakaan?
Toivottavasti tästä kirjoituksestani on apua myös muillekin.
Lajittelen nämä 10 pahinta pelkoa niin että vähäpätöisemmistä (numero 1 jne)
kaikkien pelkojen äitiin (numero 10) Koettakaa nyt saada jotakin tolkkua tästäkin.
1.Ampiaiset
Mitähän tähän oikeins anoisi.En edes tiedä,miksi koska minua ei kuulemma ole edes
pistänyt kys otus lapsuudesta tähän päivään asti.Voin kai sanoa että olen onnekas?
Mutta siltikin kun näen semmoisen lähettyvilläni joko jähmetyn tai syöksen kuin raketti
riippuen paiasta missä sillähetkellä satun olemaan.
2.Ukkonen.
Tietyllä tavalla tuota luonnon ilmiötä vastaan minulla ei ole mitään koska en ole onneksi
kuitenaan okenut mitään trautaammista kuten salamaniskua,pallosalaman kohtaamista jne
ja toivottavasti en koekaan mutta joka kerta un tulee voimakas ukonilma tunnen että
koen hermotuksen ja kunnioituksen yhtäaikaisia tuntemuksia sitä kohtaan.Ehkä se kova
ääni on se joka tekee sen mutta valoshowt ovat kyllä mahtavaa seurattavaa turvallisesta
paikasta.Siltikin olen hermotunut kovalla ukonilmalla mutta opetellut olemaan yksin kun
se tulee ja kuuntelemaan sen pauhua ja mennyt jopa katsomaan parvekkeelle.
Ainoa vain on se,etten osaa nukua ukkosella,kunnes se menee ohi,varsinkin,
jos se tulee yöllä.On vähän liian spookimaista minun makuuni jopa.
3.Tarantellat.
Siis hyi olkoon.Puistatus menee pitkin selkäpiitä kun vain aajttelenkin.
Enkä tähänkään tiedä mitään järkevää syytä että miksi mutta näin vain on.
Minä saan sätkyn heti jos kulta esimerkiksi kädellään leikkii että se on hämis
ja se on vaikka vaikka vatsani päällä hyvä etten mottase :D
Eli minut jos laittaisi vaikkapa lasiseen läpinäkyvään kaappiin ja päälleni alkaisi
tippua näitä inhottavia otuksia lasteittain kiljuisin varmaan kunnes menisi taju.
En tiedä enkä halua edes kokeillakaan!
4.Lentäminen
Olen kuulemme ollut lentokoneessa joskus vauvana hoitajan sylissä
no muistaakos sellainen muutaman päivän ikäinen rääpäle siitä yhtään
mitään?! Mutta tämmöinen on taas jostakin minulle tullut.Eikä hajuakaan että
miksi. Kattonut liene liikaa siihen kohdistuvia katastrofileffoja kenties ei voi tietää.
Ehkä minut pitäisi laittaa sinne lentopelkokurssille mitä näitä nyt on sinne lentokone-
simulaattoriin vartiksi ja katsoa pyörrynkö vai en.Joskus melkein voisi kokeillakin.
5.Hukkuminen
No tähän sentään liittyy pari tarinaakin.Joista olen ilmeisesti jonnisortin pelon saanut
itselleni enkä näin ollen osaa siis uida.Vielä tänäkään päivänä.Veteen uskallan kyllä,
ja ehkä istua hetki hiekkapohjassa tai uida käsipohjaa mutta siihenpä se sitten jääkin.
Kerran joskus kun meillä vielä oli mökki,isä yritti minua opettaa uimaan pitämällä
käsiä vatsani päällä ja minä vain polskisin.Olinkohan jotain 5v?
Mutta eihän siitä mitään tullut kun minua pelotti niin että olin kuulemma alkanut kiljua
suoraa huutoa että pitäisi päästä pois.Muistan tuon jotenkin hämärästi itsekin mutten
muista miksi se on minulla ollut jo silloin olemassa tämä hukkumispelko?
Toinen tarina liittyy kun olin jo jotain 8-10v en ihan tarkkaa muista mutta niillämain.
Olimme isän ja veljen perheen kanssa kylpylä-reissulla läträämässä vedessä.
Isän mukana nyt uskalsin olla vedessä niinkuin muutkin.
Mutta sitten innostuin veljen kans laskemaan vesiliukumäkeä ja isä oli nimenomaan
sanonut et pitää vetää keuhkot täyteen ilmaan loppusuoralla ettei vedet tule henkeen.
Kuinka ollakaan minähän vauhdin huumassa unohdin koko asian ja kerkesin vetää
vain hetken ilmaa keuhkoihini,kunnes jo pulahdin pinnan alle.En edes tajunnut että
se menee noinkin nopeasti!Sen hetken jotenkin muistan aina.
Olin kuulemma vain epätoivoissani yrittänyt silmät kiinni räpiköidä kohti pintaa,
mutta minusta tuntui että ennenkuin isän kädet olivat jo nostaneet minut pintaan se
aika tuntui kestävän ikuisuuden ja puistattaa vieläkin kun koin sen.Yritin silmät kiinni
räpiköidä itse pintaan siinä onnistumatta,vaikkain se oli vain pari sekunttia mutta silti.
6.Korkeat paikat
Taas yksi mysteeri.Muuta minulla ei oikein ole tähän lisättävää.
Pentuna uskalsin mennä mutta nykyään ei kirveelläkään saa.
7.Ahtaat/pimeät paikat
Siinä toinen samanlainen mystery case.
Ihme että hissiin kuitenkin uskallan mennä.Mutta jos minut vaikkapa haudattaisiin
elävältä tai laitettaisiin noin ahtaaseen paikkaan ja kansi kiinni ei ei mitään tulisi.
Pelkkä ajatuskin jo saa voimaan lähestulkoon pahoin.Enkä edelleenkään tiedä
miksi?!
8. Laajat tilat pullollaan ihmisiä/tungokset jne
Minulle on siis diagnosoitu sos.pelot lievän ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen ja
paniikkihäiriön kaverina.Keikoille yksin esimerkiksi ei ole mitään asiaa saati 4jän
ruuhkaan kauppaan tai kaupungille missä ihmiset tuuppii,tönii anteeksipyytelemättä
ja mukamaskiireisinä omissa juoksuissaan.En tiedä mistä tämänkin olen saanut,
mutta luulen kaikista isoimman syntipukin olevan suht.koht.rankan koulukiusaamis-
kokemusteni takia.
9.Sos.tilanteet.
Tavallaan liittyy tuohon edelliseen mainintaan mutta koska käyn sitä läpi
joka ikinen päivä itseni kanssa saakoon se nyt vielä tähän oman paikkansa.
Esim.yläasteella inhosin esitelmiä,en niiden tekoa koska tykkäsin tehdä niitä
yksin,mutta kun ne piti mennä lukemaan luokan eteen toisten ilkkuessa ja
naureskellessa,tarkemmin ottaen koko LUOKAN ... voi härregyyd.
Nyk.koulussakin YRITIN,oikeasti yritin käydä ensin teoriaryhmätunteja
mutta ei siitä mitään tullut.Onneksi nykyään opettajani pitää ne minulle
aina tunnin lopuksi.
10.Kuolema.
Noh,kaikkihan me tätä pelkäämme kuitenkin.Minusta olisi tyhmää olla
pelkäämättä ja jokainen näkee asian omalla tavallaan.
Itselläni on vain henk.kohtainen asia,jonka takia pelkään sitä enemmän
kuin kukaan muu.
Ja olen kokenut tuonpuoleisesta maailmasta asioita,joista tänne kirjoittaminen
varmaan lähettäisi minut samantien psykiatriselle osastolle.
Olen myös kuullut tapauksia muiltakin eli en siis ole yksin ainakaan sen asian
suhteen.Enemmän vain että jos minulle tulisi joku jolla olisi kristallipikari kou-
rassaan ja tarjoaisi sitä minulle kysyen, haluatko kokea kuoleman mutta elää
silti,niin ottaisin sen pikarin ja joisin siitä.Valitettavasti tällainen ei vain ole
mahdollista.Vaan on tyydyttävä tähän kuolevaisen osaan mikä ahdistaa
välillä niin paljon että se muodostuu peloksi.
Tässäpä tämä.
Tuli ihan hiki tätä kirjoittaessa.En ole vieläkään oikein kunnossa olen 4jättä päivää
flunssassa ja peruin jo huomisen tunninkin ja mietin mitä teen.Menen varmaan
porukoilla käymään ja pohditaan tarvitaanko sitä lääkärireissua vaiko ei.
Itse melkein ottaisin sen jo kun tämä jatkuva hiki,pärskiminen ja niistely ja
tajuttomat yskänpuuskat alkavat todellakin viedä voimia.
Kaikesta huolimatta Take Care!
XoXo
anskuli

Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa ja välillä luovuin melkei jo koko ajatuksesta,
mutta sitten ajattelin että jos en nyt edes näinkin kohtaa pelkojani kirjoittamalla
ne ylös,miten voisin koskaan niitävoittaakaan?
Toivottavasti tästä kirjoituksestani on apua myös muillekin.
Lajittelen nämä 10 pahinta pelkoa niin että vähäpätöisemmistä (numero 1 jne)
kaikkien pelkojen äitiin (numero 10) Koettakaa nyt saada jotakin tolkkua tästäkin.
1.Ampiaiset
Mitähän tähän oikeins anoisi.En edes tiedä,miksi koska minua ei kuulemma ole edes
pistänyt kys otus lapsuudesta tähän päivään asti.Voin kai sanoa että olen onnekas?
Mutta siltikin kun näen semmoisen lähettyvilläni joko jähmetyn tai syöksen kuin raketti
riippuen paiasta missä sillähetkellä satun olemaan.
2.Ukkonen.
Tietyllä tavalla tuota luonnon ilmiötä vastaan minulla ei ole mitään koska en ole onneksi
kuitenaan okenut mitään trautaammista kuten salamaniskua,pallosalaman kohtaamista jne
ja toivottavasti en koekaan mutta joka kerta un tulee voimakas ukonilma tunnen että
koen hermotuksen ja kunnioituksen yhtäaikaisia tuntemuksia sitä kohtaan.Ehkä se kova
ääni on se joka tekee sen mutta valoshowt ovat kyllä mahtavaa seurattavaa turvallisesta
paikasta.Siltikin olen hermotunut kovalla ukonilmalla mutta opetellut olemaan yksin kun
se tulee ja kuuntelemaan sen pauhua ja mennyt jopa katsomaan parvekkeelle.
Ainoa vain on se,etten osaa nukua ukkosella,kunnes se menee ohi,varsinkin,
jos se tulee yöllä.On vähän liian spookimaista minun makuuni jopa.
3.Tarantellat.
Siis hyi olkoon.Puistatus menee pitkin selkäpiitä kun vain aajttelenkin.
Enkä tähänkään tiedä mitään järkevää syytä että miksi mutta näin vain on.
Minä saan sätkyn heti jos kulta esimerkiksi kädellään leikkii että se on hämis
ja se on vaikka vaikka vatsani päällä hyvä etten mottase :D
Eli minut jos laittaisi vaikkapa lasiseen läpinäkyvään kaappiin ja päälleni alkaisi
tippua näitä inhottavia otuksia lasteittain kiljuisin varmaan kunnes menisi taju.
En tiedä enkä halua edes kokeillakaan!
4.Lentäminen
Olen kuulemme ollut lentokoneessa joskus vauvana hoitajan sylissä
no muistaakos sellainen muutaman päivän ikäinen rääpäle siitä yhtään
mitään?! Mutta tämmöinen on taas jostakin minulle tullut.Eikä hajuakaan että
miksi. Kattonut liene liikaa siihen kohdistuvia katastrofileffoja kenties ei voi tietää.
Ehkä minut pitäisi laittaa sinne lentopelkokurssille mitä näitä nyt on sinne lentokone-
simulaattoriin vartiksi ja katsoa pyörrynkö vai en.Joskus melkein voisi kokeillakin.
5.Hukkuminen
No tähän sentään liittyy pari tarinaakin.Joista olen ilmeisesti jonnisortin pelon saanut
itselleni enkä näin ollen osaa siis uida.Vielä tänäkään päivänä.Veteen uskallan kyllä,
ja ehkä istua hetki hiekkapohjassa tai uida käsipohjaa mutta siihenpä se sitten jääkin.
Kerran joskus kun meillä vielä oli mökki,isä yritti minua opettaa uimaan pitämällä
käsiä vatsani päällä ja minä vain polskisin.Olinkohan jotain 5v?
Mutta eihän siitä mitään tullut kun minua pelotti niin että olin kuulemma alkanut kiljua
suoraa huutoa että pitäisi päästä pois.Muistan tuon jotenkin hämärästi itsekin mutten
muista miksi se on minulla ollut jo silloin olemassa tämä hukkumispelko?
Toinen tarina liittyy kun olin jo jotain 8-10v en ihan tarkkaa muista mutta niillämain.
Olimme isän ja veljen perheen kanssa kylpylä-reissulla läträämässä vedessä.
Isän mukana nyt uskalsin olla vedessä niinkuin muutkin.
Mutta sitten innostuin veljen kans laskemaan vesiliukumäkeä ja isä oli nimenomaan
sanonut et pitää vetää keuhkot täyteen ilmaan loppusuoralla ettei vedet tule henkeen.
Kuinka ollakaan minähän vauhdin huumassa unohdin koko asian ja kerkesin vetää
vain hetken ilmaa keuhkoihini,kunnes jo pulahdin pinnan alle.En edes tajunnut että
se menee noinkin nopeasti!Sen hetken jotenkin muistan aina.
Olin kuulemma vain epätoivoissani yrittänyt silmät kiinni räpiköidä kohti pintaa,
mutta minusta tuntui että ennenkuin isän kädet olivat jo nostaneet minut pintaan se
aika tuntui kestävän ikuisuuden ja puistattaa vieläkin kun koin sen.Yritin silmät kiinni
räpiköidä itse pintaan siinä onnistumatta,vaikkain se oli vain pari sekunttia mutta silti.
6.Korkeat paikat
Taas yksi mysteeri.Muuta minulla ei oikein ole tähän lisättävää.
Pentuna uskalsin mennä mutta nykyään ei kirveelläkään saa.
7.Ahtaat/pimeät paikat
Siinä toinen samanlainen mystery case.
Ihme että hissiin kuitenkin uskallan mennä.Mutta jos minut vaikkapa haudattaisiin
elävältä tai laitettaisiin noin ahtaaseen paikkaan ja kansi kiinni ei ei mitään tulisi.
Pelkkä ajatuskin jo saa voimaan lähestulkoon pahoin.Enkä edelleenkään tiedä
miksi?!
8. Laajat tilat pullollaan ihmisiä/tungokset jne
Minulle on siis diagnosoitu sos.pelot lievän ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen ja
paniikkihäiriön kaverina.Keikoille yksin esimerkiksi ei ole mitään asiaa saati 4jän
ruuhkaan kauppaan tai kaupungille missä ihmiset tuuppii,tönii anteeksipyytelemättä
ja mukamaskiireisinä omissa juoksuissaan.En tiedä mistä tämänkin olen saanut,
mutta luulen kaikista isoimman syntipukin olevan suht.koht.rankan koulukiusaamis-
kokemusteni takia.
9.Sos.tilanteet.
Tavallaan liittyy tuohon edelliseen mainintaan mutta koska käyn sitä läpi
joka ikinen päivä itseni kanssa saakoon se nyt vielä tähän oman paikkansa.
Esim.yläasteella inhosin esitelmiä,en niiden tekoa koska tykkäsin tehdä niitä
yksin,mutta kun ne piti mennä lukemaan luokan eteen toisten ilkkuessa ja
naureskellessa,tarkemmin ottaen koko LUOKAN ... voi härregyyd.
Nyk.koulussakin YRITIN,oikeasti yritin käydä ensin teoriaryhmätunteja
mutta ei siitä mitään tullut.Onneksi nykyään opettajani pitää ne minulle
aina tunnin lopuksi.
10.Kuolema.
Noh,kaikkihan me tätä pelkäämme kuitenkin.Minusta olisi tyhmää olla
pelkäämättä ja jokainen näkee asian omalla tavallaan.
Itselläni on vain henk.kohtainen asia,jonka takia pelkään sitä enemmän
kuin kukaan muu.
Ja olen kokenut tuonpuoleisesta maailmasta asioita,joista tänne kirjoittaminen
varmaan lähettäisi minut samantien psykiatriselle osastolle.
Olen myös kuullut tapauksia muiltakin eli en siis ole yksin ainakaan sen asian
suhteen.Enemmän vain että jos minulle tulisi joku jolla olisi kristallipikari kou-
rassaan ja tarjoaisi sitä minulle kysyen, haluatko kokea kuoleman mutta elää
silti,niin ottaisin sen pikarin ja joisin siitä.Valitettavasti tällainen ei vain ole
mahdollista.Vaan on tyydyttävä tähän kuolevaisen osaan mikä ahdistaa
välillä niin paljon että se muodostuu peloksi.
Tässäpä tämä.
Tuli ihan hiki tätä kirjoittaessa.En ole vieläkään oikein kunnossa olen 4jättä päivää
flunssassa ja peruin jo huomisen tunninkin ja mietin mitä teen.Menen varmaan
porukoilla käymään ja pohditaan tarvitaanko sitä lääkärireissua vaiko ei.
Itse melkein ottaisin sen jo kun tämä jatkuva hiki,pärskiminen ja niistely ja
tajuttomat yskänpuuskat alkavat todellakin viedä voimia.
Kaikesta huolimatta Take Care!
XoXo
anskuli

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti