tiistai 10. syyskuuta 2013

Only god knows,we're all got our own demons

Väsyttää mutta teki mieli silti kirjoittaa ennen lämpimien peittojen alle sukeltamista.
Terapiassakin tuli tänään juteltua taas vähän vaikka mistä maan ja taivaan väliltä,
vaikka olin kovasti ensin jopa huolissani mistä ihmeestä siellä taas juttelen kunnes
taas näin ne tutut lasiovet edessäni että niin!

Mutta sitten aiheet poukkoilivat ympäriinsä ja välillä tuntui että pakenin itse sitä
varsinaista aihetta mistä olin päättänyt ottaa puheeksi, vaikka terapeuttini yrittikin
minulle vakuutella, ettei potilaan tehtävä ole murehtia sitä mitä sillä ja sillä kerralla
sanoisi.Kyllä se silti minua ainakin vähän pohdituttaa sanomisesta huolimatta.
En vain voi mitään sille.Tai voisinhan minä mutta siitä on lähinnä tullut ehkä
enemmän vain tapa.En oikein osaa sitä edes selittää miksi tunnen niin mutta
näin vain on.

Tunnen että minulla täytyy olla joka kerralla kun sinne menen, niin jotakin 
järkevää sanottavaa.Tai koen että se kerta menee kertakaikkiaan hukkaan
ja sitten itse vain turhaudun ja alan pohtia ettenkö ikinä pääse näistä demoneistani
eroon puhuessani jonnijoutavista yleisistä aiheista kun pitäisi keskittyä
purkamaan olennaista.Mutta kuulemma sekin tavallaan kuuluu välillä kys.hoidon
luonteeseen.

Itse taas myönnän että minua suorastaan pelottaa.
Kaivaa sieltä syvältä enää yhtään kuin mikä on turvallista.
Ehkä vain kuvittelen kaiken mutta tavallani kun olen ollut näinkin kauan hiljaa
ehkä liian kauan? niin miksi en sitten vain olisi tavallaan jatkossakin.
Arvatkaa vain tekisikö mieli olla niin!

Tiedän kuitenkin ettei se ole se oikea tie.
Jokin minussa on saanut tästä aivan tarpeekseen ja kokee oikeutenaan olevansa
ansainnut tulla kuulluksi.Minä en muuta hae kuin vähäsen edes ymmärrystä.
Eihän kukaan voi täydellisesti ymmärtää toista vai voiko? mutta edes vähän.
Anteeksi että tämä on taas tätä valittamista ehkä joidenin mielestä mutta tämä
asia vain pohdituttaa niin paljon.Uskokaa tai älkää kyllä se pohdituttaisi teitäkin.

Jos nyt tähän loppuun arkisempia asioita niin olen juossut tunneilla ja reeneissä
mikä oli taas aivan loistavaa että taiji taas alkoi ja niissä sai kunnon hien taas
aikaan ja hyvän olon.Huomenna murunen tulee käymään ja viikonloppuna
ehkä vain olen ja saatan nähdä ystäviäkin kun murunen lähtee viikonloppu-
reissulle.

10 päivän päästä pääsen itsekin hieman tuulettumaan Tampereelle
ja näkemään ystäviä.Jännittää hieman mutta kuitenkin sentään positiivisella
mielellä lähden.Malta odottaa että näen lempibändini pitkästä aikaa taas livenä
hyvien ystävien kera :)

Take care! <3

XOXO
Anskuli

















3 kommenttia:

  1. Anteeksi kun on kestänyt kommenttiisi vastaaminen! <3 Olen ollut tosi kiireinen muuttohommien kanssa.

    Kiitos paljon! Rastat on kyllä ihanat :) Ei niiden huoltaminen loppupeleissä mitenkään hankalaa ole ainakaan minun mielestä. Jos silmukoita ilmestyy niin sitten vain huovuttaa tai ompelee ne takaisin kiinni rastaan. Tai leikkaa pois jossei silmu ole kovin iso. Tai peittää helmellä :D sitten se huopuu ajan mittaan itsekseen takaisin.

    Rastojen aukisaaminen riippuu ihan siitä, miten ne on tehty ja kauanko ne on olleet päässä. Jos niitä ei ollenkaan huovuta huovutusneulalla, niin ne saattaa kyllä saada auki ihan hyväkuntoisinakin melko pitkänkin ajan päästä. Jos niitä sensijaan on huovutettu neulalla, niin tukka on katkeillut ja tiivistynyt niin paljon että ei niitä saa auki mitenkään, ne on pakko leikata pois :( MUTTA toki ne voi aina kiinnittää uudelleen huovuttamalla omaan tukkaan!

    Hiuksia itse pesen niin, että pari kertaa viikossa vapaana olevat hiukset ja päänahan, koko pään rastoineen päivineen aina silloin kun on tarvis (sitten kun/jos alkaa haiskahtamaan :D) Alussa ei ainakaan mitään hoitavia shampoita vaan ihan perus saippua tai mäntysuopa on min mielestä paras.

    Joten kokeile ihmeessä! Vähän tupeeraat kammalla ja muotoilet hiuksista pötköjä, pidät pari viikkoa ja katsot tykkäätkö :D jos et, niin sitten vaan purkaat ne. Jos ne taas on tosi kivat, niin sitten huovutusneulalla käyt niitä läpi jonkun verran jotta varmasti rastoittuvat.

    Ja älä stressaa terapiassa puhumisesta <3 olen tehnyt itse ihan samaa ja minunkin psykologini totesi, että ei haittaa ollenkaan vaikka juttu ajautuisi sivuraiteille, puhua saa siitä mistä sillä hetkellä haluaa. Tsemppiä ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, mie oon iha ihmeissäni kun tänne on tullut kommentteja :_D
      Kiitos kovasti niistä ja tsemppauksesta ja rastojen hoitovinkeistä yms siihen liittyvästä Donitsitytölle :)Tuli hyvä mieli kun ihmiset on
      tännekin löytäny ja kommentoinu positiivisia asioita.
      ISO KIITOS! <3 :,) ps.ei haittaa että myöhässä tuli parempi myöhään ku ei millonkaan ^^

      Poista