Ilmassa tuoksuu jo vahvasti syksyn kirpeys,aunringonvalo kylpee lukemattomien,värikäiden lehtikasojen pinnalla ja hyytävä tuuli muistuttaa minua tulevasta pukien tiukemmin huivini kaulaan,kaivaen jo villapipon ja lapaset matkaan puolipitkän
mustan nahkatakkini seuraksi kun valmistaudun arkeen ja tunnille joka viikko.
Vieläkin totuttelua siihen arjen rytmiin taas alkaa aivan mahtavan Tamperereissun jälkeen ettei tahdo uskoa todeksi.Mutta eräs kaunis aamu se vain tuli ja en voinut pidätellä itkua siksi miten pahalta se tuntui.
Halusi niin kovasti takaisin karjumaan eturiviin äänensä käheäksi, jotta idolini tulisi lavalle esittämään meille kaukaakin
tulleille uskomatonta lahjakuuttaan tavalla,josta moni vain haaveilee,minäkin.
Tavallansa se keikka sai minuun taas motivaatiota ja potkua takamukselle
haluan olla jonain päivänä yhtä taitava ajatuksen kera marssin haikein
mielin tunnille,ehkä jopa pelonsekaisella tavalla mutta lähdin sieltä aina
helpottuneena ja tyytyväisenä itseeni ajatellen jos se on tämmöistä,niin
olkoon!Mikään ei tule tässä maailmassa ilmaiseksi ja olen vihdoin ja
viimein alkanut ymmärtämään sen.
Tuntuu että alan pikkuhiljaa onnistua itsekin asiassa,joka on minun koko elämäni.
Ja intohimoni En osaa edes vastata mitä minulle tapahtuisi jos joku tulisi ja veisi
musiikin meiltä pois.Moni varmaankin kuolisi.Jos ei kirjaimellisesti niin ainakin
henkisesti.Meistä tulisi vain yhteiskunnan hylkytavaraa.
Jos meidän työmme,harrastuksemme ja intohimomme ja ne jotka ansaitsevat sillä
jokapäiväisen leipänsä,tulisi eläviä kuolleita.Ihmiskunta lakkaisi olemasta.
Lakkaisi iloitsemasta,lakkaisi tuntemasta.Koska musiikki jos mikä on
tunteiden avain meidän jokaisen sisimpäämme.
Se herättää meissä inhimillisyytemme toisiamme kohtaan ja se tuo meitä yhteen
tavalla tai toisella.
Jotta ei menisi aivan liian vakavaksi tämä asia kerrottakoon nyt että kiirettä
on pitänyt mutta s eon vain hauskaa.Empä ainaaan ehdi surkutella omaa
olemassa oloani.Se että sinua tarvitaan jonnekin on uskomattoman vahva
tunne.Se että olet mukana luomass ajotakin hieno,jotain suurta ja ehkä
joku kaunis päivä esittämässä sitä vielä suurelle yleisölle...
Saa minut tuntemaan suurta,hiljaisat kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan
jotka tekevät sitä työkseen kuten idolini Alexi Laiho tekee ja monet
monet muut,Ja olen onnellinen ettei hän ole ylpistynyt asiasta. <3
Toivon samaa myöskin itselleni mutta en pelkää asiaa.
Huomenna pitkästä aikaa on koko oma porukka kasassa soittamassa
meidän ns "lepakkoluolassamme" miksikä minä sitä paikkaa aina kutsun
ja hymy nousee väkisinkin kasvoille.Ehkä minäkin vielä pääsen näyttämään
kynteni siitä mitä rakastan tehdä.
Ehkä jopa 2 bändin voimin.Niinkun minulla nykyään semmoinen mahdollisuus on
ja päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja katsoa minne unelmani minua vie.
Take care!!
XOXO
Anskuli ;) <3

ps.NÄMÄ kuvat ovat omiani joten NÄPIT IRTI
Kiitos :)
mustan nahkatakkini seuraksi kun valmistaudun arkeen ja tunnille joka viikko.
Vieläkin totuttelua siihen arjen rytmiin taas alkaa aivan mahtavan Tamperereissun jälkeen ettei tahdo uskoa todeksi.Mutta eräs kaunis aamu se vain tuli ja en voinut pidätellä itkua siksi miten pahalta se tuntui.
Halusi niin kovasti takaisin karjumaan eturiviin äänensä käheäksi, jotta idolini tulisi lavalle esittämään meille kaukaakin
tulleille uskomatonta lahjakuuttaan tavalla,josta moni vain haaveilee,minäkin.
Tavallansa se keikka sai minuun taas motivaatiota ja potkua takamukselle
haluan olla jonain päivänä yhtä taitava ajatuksen kera marssin haikein
mielin tunnille,ehkä jopa pelonsekaisella tavalla mutta lähdin sieltä aina
helpottuneena ja tyytyväisenä itseeni ajatellen jos se on tämmöistä,niin
olkoon!Mikään ei tule tässä maailmassa ilmaiseksi ja olen vihdoin ja
viimein alkanut ymmärtämään sen.
Tuntuu että alan pikkuhiljaa onnistua itsekin asiassa,joka on minun koko elämäni.
Ja intohimoni En osaa edes vastata mitä minulle tapahtuisi jos joku tulisi ja veisi
musiikin meiltä pois.Moni varmaankin kuolisi.Jos ei kirjaimellisesti niin ainakin
henkisesti.Meistä tulisi vain yhteiskunnan hylkytavaraa.
Jos meidän työmme,harrastuksemme ja intohimomme ja ne jotka ansaitsevat sillä
jokapäiväisen leipänsä,tulisi eläviä kuolleita.Ihmiskunta lakkaisi olemasta.
Lakkaisi iloitsemasta,lakkaisi tuntemasta.Koska musiikki jos mikä on
tunteiden avain meidän jokaisen sisimpäämme.
Se herättää meissä inhimillisyytemme toisiamme kohtaan ja se tuo meitä yhteen
tavalla tai toisella.
Jotta ei menisi aivan liian vakavaksi tämä asia kerrottakoon nyt että kiirettä
on pitänyt mutta s eon vain hauskaa.Empä ainaaan ehdi surkutella omaa
olemassa oloani.Se että sinua tarvitaan jonnekin on uskomattoman vahva
tunne.Se että olet mukana luomass ajotakin hieno,jotain suurta ja ehkä
joku kaunis päivä esittämässä sitä vielä suurelle yleisölle...
Saa minut tuntemaan suurta,hiljaisat kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan
jotka tekevät sitä työkseen kuten idolini Alexi Laiho tekee ja monet
monet muut,Ja olen onnellinen ettei hän ole ylpistynyt asiasta. <3
Toivon samaa myöskin itselleni mutta en pelkää asiaa.
Huomenna pitkästä aikaa on koko oma porukka kasassa soittamassa
meidän ns "lepakkoluolassamme" miksikä minä sitä paikkaa aina kutsun
ja hymy nousee väkisinkin kasvoille.Ehkä minäkin vielä pääsen näyttämään
kynteni siitä mitä rakastan tehdä.
Ehkä jopa 2 bändin voimin.Niinkun minulla nykyään semmoinen mahdollisuus on
ja päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja katsoa minne unelmani minua vie.
Take care!!
XOXO
Anskuli ;) <3
ps.NÄMÄ kuvat ovat omiani joten NÄPIT IRTI
Kiitos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti