torstai 19. syyskuuta 2013

The Idol


Niimpäniin.Nämä valmiitkuvat teksteineen vetävät minut sanattomiksi muttta yritän nyt silti.
Huomenna juna vie minut taas  pitkästä aikaa pois, näistä tutuista kuvioista hieman vähän suurempaan kaupunkiin, joka on kutakuinkin tullut vuosien myötä myöskin tutuksi,mahtavien ja ihanien ihmisten pariin kokonaiseksi viikonlopuksi ja minä odotan sitä niin paljon, että olen pakahtua ja oli pakko tulla tekemään tänne vielä viimehetken postaus aiheesta.

Normaalisti vihaan jonkin asian odottamista yli
kaiken varsinkin jos se sattuu olemaan jotakin inhottavaa ja sen haluaa automaattisesti nythetipoispäiväjärjestyksestä hoitaa.

Mutta toisaalta taas kun odottaa jotain jännittävää kuten minä nyt positiivisesti jännitän,
en ole nukkunut 7h yöunia pidempää, koska en meinaa pysyä nahoissani.
Koska ajatukseni pyörivät jo reissussa ja niiden ihmisten keskellä keitä siellä mahdollisesti
tulen näkemään.

Ja herttinen sitä jännityksen määrää!Välillä ei edes tiedä miten päin olisi itkisikö vai nauraisiko
ja tiedän kyllä että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan saatan,huom,saatan päästä
moikkaamaan idoliani toiseen kertaan.
Tämä ajatus laittaa minut suurinpiirtein itkemään,ihan sama naurakaa vaan kun tämmöinen
hieman päälle 30nen muijanretale käyttäytyy kuin teinityttö konsanaan.

Mutta ymmärrän myös niitä,joilla ei ole muuta elämässään kuin musiikki ja niiden
ympärillä pyörivät ihmiset.Mutta tavallaan se fiilis minkä ne saa aikaan tällaisissa
tavallisissa kaduntallaajissa on jotakin ihan uskomatonta ja sitä on kuin pieni lapsi
karkikaupassa.

Vielä pitäisi malttaa pakata vaikka olo on kutakuinkin levoton ja yrittänyt sitä purkaa
edes hieman tännekin.On vain vaikeaa pitää ajatukset koossa vaikka automaattisesti
tekeekin kutakuinin asiat ja näin.Ja tämä on juuri sellainen asia jotka vain fanit
ymmärtävät.Puhun nyt siis tosifaneista jonkun bändin yms suhteen.

Onhan se varmaan joidenkin mielestä myöskin ihan älytöntä mutta hei,
mistä sitä muusta pitäisi sitä iloa tän kaiken paskan ja kurjuuden keskeltä ammentaa
mitä tuolla maailmalla on ja omassakin elämässä kuin niistä jotka antavat voimia jaksaa
tätä päivästä toiseen,aamusta uuteen?

Nämä ihmiset kuitenni minusta tekevät työtä jota itsekin haluaisin joskus tehdä.
Tuoda ihmisille hyvää mieltä ja viihdyttää kun maailma potkii päähän ja mennä
sitten kotiin edes kerran hymyillen.Tuntuu vain että se tavoite on vieläkin aivan
liian kaukana.

Jokatapauksessa huomenna reissuun.Pitäisi se ai kaivaa tuo imuri tuolta komerosta
ja valssata sen kanssa ympäri kämppää.Minä kun aina periaatteitteni tapaan siivoan
kun olen lähdössä jonnekin.On paljon mukavampaa tulla siistiin kotiin ja vain rojahtaa
sohvalle väsyneenä ja kaikkensa antaneena.


Take Care! <3

XOXO
Anskuli

















ps.taas on vain siltikin paha olla eräiden ihmisetn suhteen.
tuntuu että ne yrittävät yhtä lannistaa minun mieltäni joka
ikinen helkkarin päivän.onko muilla ollut kokemusta ns.
selkäänpuukotuksesta yms henkisellä tasolla hyväksikäytetystä?
kommentoikaa toki vastaan kyllä :)































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti