tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mindstormblast

Valvon ja juon vaniljateetä maidon ja sokerin kera lempi-Tuutikkimukistani ja kuuntelen.
On niin ihanan hiljaista ja mieleni tekisi valvoa vielähän vähän pidempään.
Tämän takia rakastan öitä.Kaikki ovat levolla,uinumassa ja keräämässä
voimia tulevan päivän haasteisiin paitsi minä.
Koko maailma uinuu ympärilläni puhtoisen suloisen tummansävyisen
huntuun kietoutuneena,vain mystiset yöäänet seuranaan.

Mieleni on vasta alkamassa palautua koko päivän kestävästä,
suorastaan ydinpommin oloisestat tilasta tai jonkin sortin pommin nyt
ainakin ja aivoni yrittävät epätoivoisesti kerätä sirpaleita takaisin kasaan
saadakseen ne taas toiminaan melkoisen voimakkaan aivotoimintahäiriön
seurauksena.Kyllä,migreeni on kyllä todellinen Mindstormblast.
Siitä otsikon nimikin kun mietin että tekisi mieli kirjoittaa ja kertoa vähän
tuntemuksia tästäkin olotilasta.

Ja samalla myöskin ihmettelen,miten voin olla aivan järjetön.
Tiedän,sekavaa tekstiä mutta niin on minun päänikin joten antakaa anteeksi
niin maailma on parempi paikka... ja vitut.Mutta senhän te tiedättekin
tai toivon että olette siihen alkaneet havahtua.


Tuosta typeryydestäni vielä senverran vain,olen vain auttamattoman pahasti ihastunut.
En tänne höpise asiasta sen enempää mutta olen aivan sekaisin ja toisaalta taas
tiedän mukamas mitä teen.Mieli on kummallinen paikka oikeesti tai sitten
todellakin on tätä kevättäkin rinnassa kun tekee mieli tehdä välillä täysin
järjettömiä asioita.Onneksi huomenna tulee kulta ja laittaa taas minulle
reppanalle jalat maahan tukevasti kun nytkin vain "leijailen katonrajassa"
näiden fiilisteni täydellisen sekasorron keskellä.

Niin,Hesanreissu meni hienosti,pidän yksin matkustelusta koska silloin
törmää mitä mielenkiintoisiin ihmisiin eikä tälläkään kertaa jäänyt
kokemusta köyhemmälle tasolle todellakaan.Paluu se vasta yllättikin
kun juna oli ihan täynnä että piti seiisten maistella olutta ja ihmetellä
erään tuntemattoman tädin  kanssa että onpas täällä porukkaa.

Tuli nähtyä lapsuudenystävää ja hänen miestä ja 8kk mahdottoman
suloista poikaansa ja vaikka pikakäynti olikin niin kuhan edes se kuin ei mitään.
En nyt jaksa alkaa tänne rustailemaan tuostakaan sen enempää,pahoittelen
joten laitoin nyt vain tuollaisen hyvin tiivistetyn toteaman siististi.


Teekin loppui sopivast,oli jo kerennyt kylmettyä joten taidan kömpiä tuonne
ihanan puhtaaseen petiin unia odottelemaan.Tuskin tarvitsee kauaa sitä tehdä.
Niin,meidän bändipoppooseen on nyt tullut 6 jäsen ja varmaan ens kuussa
pääsee taas tien päälle ja soittelemaan.Can't wait!
Vappukin ois tulossa ja konsertti heti seuraavana päivänä joten aika kiltisti
tulee oltua luultavasti kultun kanssa chillaten ja fiilistellen.


anyway,take cares! <3

XOXO
Anskuli ;)








tiistai 16. huhtikuuta 2013

Myrskyn jälkeen

Hetken tuijotettuani mietteissäni tietokoneen näyttöä,huokaisen syvään
ja päätän aloittaa kirjoittamisen jälleenkerran.
Ensimmäistä kertaa 2 viikkoon nyt edes yritän jotakin,
vaikka minulla ei suoranaisestiole tänne mitään sanottavaa.
Ainakaan mitään, mitä en valitettavasti
tänne voi ainakaan täysin avoimesti kertoa,hieman rivien välistä
ehkä jotakin sinnepäin.Vaikka kuinka onkin minun blogini mutta silti.

Mistäköhän alottaisin.
Kaikkea on sattunut,kevät tuo ihmisiin
mitä kummallisempia tuntemuksia myös itseeni.
Sitä tavanomaista keväthihkumista ja sitä kesän odottamista kuin kuuta nousevaa.
Toisinaan taas sitä levottomuutta ja niin kävi tälläkin kertaa. En voisi sanoa etteikö
se olisi ollut ihan omaa syytäni mutta aiheuttajana oli kyllä  tälläkerttaa aivan joku muu
kuin minä.Kuitenkin tehty mikä tehty nyt ei auta kuin katsoa tätä päivää ja tulevaa,
asioillahan on aina jotenkin tapana järjestyä?

On nimittäin semmoinen sirkus täällä laitettu pystyyn ettei sitä ensinnäkään voinut
katsoa/kuunnella selvinpäin niimpä otin ja pakenin sinne hämärään,puolituttujen
ihmisten sekaan missä tunnen olevani kotona silloin kun en kestä olla omassa
kotonani ja soitin itkuisenakaikki ystävät läpi.Vain pari heistä viitsivät vastata ja
kuunnella ja yhden heistä sain olkapääksi,luojan kiitos!

Tiedän eihän tällaisiin tilanteisiin voi kukaan millääntavalla varautua,se tässä onkin se ikävä
puoli kun tajusin kauhukseni etteihän minulla tavallaan ole paikkaa minne mennä jos jotakin
sattuu ihan aikuisten oikeasti.

Ja sitten myöhemmin löysin itseni tämän kys ystävän kämpiltä,sattuu asumaan lähellä 
piilopaikkaani jonne hätäpäissäni riensin,kahvilla uskokaa tai älkää kunnes huomasin
hänen jääkaapissaan lisää olutta enkä sillähetkellä tahtonut olla sen enempää
selvänä.

Tästäkin taas tuli ajatus mieleen miten ne,ovat niitä truly friends hädässä ystävä tunnetaan
vai mitenkä se meni?Vaikka ei edes ollut onneksi mitään varsinaista hengenhätää,muuten
olisin paennut veljeni luo sillä sekunnilla.Tunsin olevani niin yksin,tunnen sitä vieläkin että
jollekin piilopaikassanikin oli pakko avautua.

Kunnes lukemattomien anteeksipyyntöjen jälkeen tuttavani vain totesi ennen ystävän tuloa
että pitäähän sitä jollekin avautua.Kyynelsilmin katsoin häntä ja sanoin että sinä oot hyvä jätkä,
jonka jälkeen naurahdimme ja minä riensin soittamaan vielä yhdelle ystävättärelleni tilanteesta
jonka luokse olen menossa nyt huomenna pariksi päiväksi.

Huomenna juna vie minut siis edes hetkeksi pois tästä hullunmyllystä,nyt tosin on vain
tomupilvi jäljellä ja tuhka alkaa vähitellen laskeutua.Jos tästä nyt pitäisi tähän loppuun
vielä jotakin iloistakin kehitellä,konsertti on minulla tulossa ja kiireinen kuukausi.
Pitäisi taas revetä yhteen ja toiseen paikkaan ja vielä keretä harjoitellakin.
Stressi yrittää tulla mielenisopukoissa ovesta sisään mutta itsepintaisesti
en vain päästä sitä sisään vaan työnnän puisen oven kiinni ja laitan salvan
paioilleen kuunnellen kuinka se jää kolkuttelemaan ulkopuolelle.
En taivu sen hallintaan en!

Niinjoo pitäisi tutustua ensi kuussa yhteen aika nastaan tyyppiin,vähän kuin kohtalotoverini
hän tämän sairauden kanssa.Toivon että kulta ei olisi vain kovin mustasukkainen kun olen
tämän tuttavuuden kanssa jo nyt varsin hyvää pataa.Aivan kuin oltaisiin tunnettu aina.
Kummallista.Tuntuu vain että hän ymmärtää minua aivan täysin on se tunne vaa todella
voimakas.Ja yhdessä päätimme startata kesän aölkaneeksi pussien kilistessä ja mennä
jonnekin kippistämään eli pussikaljottelemaan.Ah ihana kesä,tästä ei oikeasti voi tulla
muuta kuin mielenkiintoista taas tästäkin vuodenajasta kaien tämän sekametelisoppa-
kevään jälkeen.

NYT lisää kahvia ja sitten lie siivoilua ja pakkailua ja kultun odottelemista tänne.

Take care dears <3

XOXO
Anskuli





















maanantai 1. huhtikuuta 2013

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Koko minun 63 neliöinen asuntoni täyttyy riemusta ja Vivaldin upeasta tulkinnasta juhlistaa kevät saapuneeksi,unohtamattakaan ulkona paistavaa aurinkoa, jo 4jättä päivää putkeen :)

Joskus aikoinani tuli opeteltua tämä koulun pääsykokeisiin ja vieläkin muistan sen ulkoa,en enää ehkä ihan niin tarkasti mutta aika hyvin
omasta mielestäni kuitenkin.

Se oli minun valtikorttini tuolloin, päästä laittamaan jalkani oven rakoon lähemmäksi unelmaani
josta pääsin sitten luvan kanssa siihen maailmaan,jota aikoinani vain jaksoin kuunnella ja ihailla
ja niin teen vieläkin.
Vieläkin jaksan tapittaa loppuun asti yleteemalta tulevat piano ja/orkesterikonsertot
ja ihmetellä miten ihmeelliseltä se kuullostaa ja unelmoida sitä,että tahtoisin olla
joku päivä niinkuin nuo lahjakaat ihmiset.Tässä tapauksessa pianistit :)

Noin muuten on mennyt melkoisen ristiriitaisin tuntein,milloin olen kironnut
elämäni alimpaan helvettiin ja tietyt ihmiset,milloin olen vain vajonnut polvilleni
itkemään kun en muuta voi kuin surra kohtaloani,milloin taas olen uhmakaasti
jälleen kerran noussut vaikka väkisin ylös ja päättänyt taistella tämänkin
päivän lävitse uhoamalla minähän EN luovuta!!
Elämän pitäisi olla ihmisen parasta aikaa ja nauttia siitä,josus vain tuntuu että
se mitä itsellä on,tuntuvat liian suurelta ja ylitsepääsemättömän raskailta
taakoilta kantaa,toisinaan taas olen heittänyt mokoman "ristini" jorpakkoon
ja pinkaissut karkuun kun kukaan ei näe, mutta kuitenkin muistaen sitten
että kukapa muu sen ristin kekoon antaa jollen minä itse.

Kappas,luulin ettei minulla mitään asiaa ole ja nyt ollaan jo näin hienosti
yli puolenvälin.Mieli on ihmeellinen paikka :)
Mutta tuosta ristin kantamisesta on vielä pakko kirjoittaa.
En ole mitenkään himouskovainen mutta en ole koskaan
kieltänytkään sitä ja siirtynyt pimeälle puolelle.En oikein osaa
luokitella itseäni,minusta se on jotenkin typerää ja turhaa.
Olen tähän asti kulkenut sillä niin sanotulla "keskitiellä".

Pääsiäisenä tuli pohdiskeltua muunmuassa kaikkea tätä
että mihin minä kuulun,vai kuulunko mihinkään?
ja muutakin maan ja taivaan väliltä.

Valitettavasti kaikki vain eivät tahdo ymmärtää sitä että
sen pitäisi olla oma henkilökohtainen valinta eikä muiden
uskovaisten tyrkyttämä/pakottama,(anteeksi vaan)
vaan jos kerta hän kuulee,niin eikös se silloin riitä?
Minä ja minun tietynlainen skeptisyys on tässäkin
asiassa aina ollut läsnä ;)

Mutta tämä on kiehtova aihe keskustella historialliseltakin
kannalta.Ehkä enemmän historiallisista syistä minua nuokin
asiat kiinnostavat jos joku nyt vähän luuli jotakin muuta.
Ja Anteeksi sekavaa tiedän,ei ensimmäisestä aamukahvikupillisesta
ole vielä mihinkään tämän syvällisempään vaikka kello repiikin jo 12.22.

Kaikesta huolimatta toivotan teille kaikille oikein mukavia loppulomia
ja pääsiäistä ja aprillipäivää.Älkää olko kuitenkaan liian ilkeitä toisillenne
jekkuja tehdessänne!!
Take care!

XOXO
Anskuli ;)

ps.kummasti se vaan hymy kipuaa kasvoille ja herkistyy kun Ystävät
muistavat myös minunkin syntymäpäiväni :)
Mittariin pamahti 31vee.Hui. :S


















lauantai 2. maaliskuuta 2013

Beauty & The Beast






Halusin tehdä lempinaisnäyttelijöistä tällaisen galleriamaisen postauksen.
Samalla mietin,mitä tekisi jos saisi olla päivän kuin he,yhtä kaunis ja ihailtu
kuin he.Mitä minulla on mitä heillä ei ole ja toisinpäin.
Onko väärin ihailla heidän kauneuttaan ja toivoa tahtovansa olla kuin
he,vaikka se ei koskaan toteutuisikaan?En usko että olen yksin
tällaisten "salaiden toiveidensa" kanssa oleva sielu.
Siltikin... Tahtoisin olla edes sinnepäin...

xoxo
Anskuli <3














sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kevättä kohti!

En ole saanut aikaiseksi juurikaan kirjoittaa taaskaan mitään järkevää viime aikoina ja tuntuu että nytkään ei ole pahemmin mitään ihmeellistä kerrottavaa.

Olen taas sellaisessa kummallisessa tunneryöppyvuoristoradassa ettei ole mitään järkeä.Taitaa olla menkat tulossa eikä ruokakaan oikein tahdo maistua,kun tuossa vanhuksilla pyörähdin näin Su-päivän ratoksi.

Nyt pitäisi ottaa kahvi kauniiseen käteen ja jaksaa tekemään teoriatehtäviä,koska huomenna on niin kiire päivä heti aamusta etten ehdi edes harjoitella tuntia varten niinkuin yleensä aloitan Ma-aamuni niin... ja SEKIN ahdistaa.
Joo,ahdistaa vähän kaikki ja toisaalta taasen ei mikään...*sigh*.

Mitäs on siis tapahtunut?
No ei mitään erikoista mainittavaa siis,mitä nyt perhettä on ravistellut koko Tammikuun ja vähän tämänkin kuun melkoiset perhetragediat,
mutta en jaksa siitä nyt alkaa vuodattamaan tänne erityisemmin.
Sanotaan näin,että voimia on tottakai vienyt ja väsyneitä ollaan mutta
nytten onneksi on jo valoa tunnelin päässä ja alkaa hoidot toisella jne.
Go Mom! <3

Itse revin vielä tähän päälle kaikkee mahdollista ja mahdotonta ressiä...
Ehanaa... kuuluu kai jotennii tähän kevääseenkiin... hmmm?
Kun itsellänihän on aina ollut jonkinsorttista kaamosmasennusta
havaittavissa ja voimakaammin se on aina talvella, yllätys!

On pimeää ja harmaata edelleenkin ja paskasta,tämä inha
puoli siis menossa lopputalvesta, mutta kevättä kohti ja se
on onneksi varma asia että se ainakin on tulossa!

Koulussa menee niin että toista tasokoetta varten reenataan ahkeraan,
sain tosiaan ne teoriatunnitkin järkättyä open kanssa tuohon samaan syssyyn
kun kiitos paniikkihäiriön ja aikaisempien kouluahdistiskiusaamiskuskokemusten
vuoksi ryhmään ei ole minulla menemistä.

Mutta ei se auta,elossa olen silti vaikka se ei ketään kiinnostaisikaan.
Maanantai tulee väistämättä ja tuleva viikko jolloin mennään pää kolmantena
jalkana,koska vaihteeksi joka päivä on jotakin.Hyvä puolihan tässä kuitenkin
on tottakai se,ettei ainakaan ehdi murehtia omaa riittämättömyyttään ja
ahdistua siitä lisää.

Vaan voin taas kohdata ja joudun kohtaamaan ison ja pelottavan
maailman ja siinä sekaisin olevat ihmiset päivästä toiseen ja illan
hämärässä kiittää salaa yksinäni kun pääsen rojahtamaan tuttuun
ja turvalliseen sänkyyni, että on hengissä selvinnyt siitäkin
koettelusten täytteisestä päivästä.Onneksi hiihtolomalla on
mukavampaa tiedossa! :)

Jaksakaa tekin rakkaat!

XOXO
Anskuli <3 ;)




















sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Wanna Be...

Eilen tuli katseltua Art on Icea tippa linssissä,shaaliin käpertyneenä,
olutta maistellen ja kauniita,itsevarmoja ja ammattilaisia,pelkäämättömiä
ihmisiä kateellisena huokaillen.
On se niin upeaa kun on ihmisiä jotka osaavat tulkita niin mahtavaa taidetta
joka vei minunkin sydämmeni jo 5 vuotiaana,musiikki ja rakastan katsoa,
kuinka se tulkitaan jäällä,niin kevyen näköisesti,tanssien,vieden taitoluistelijan
mukanaan.

Tuo tunteiden tulkitsija,hetkeen tarttumista.
Ja sitten kun nämä kaksi lempilajia laittaavat hynttyyt yhteen niin sanotusti
kuten kys gaalassa ajatuksena on,niin eihän sitä voi kuin vain ihmetellä  ja
ihailla asiaa,ja päättää siinä sivussa tehdä lisää töitä oman unelmani eteen.

Saada soittaa täpötäydelle hallille.
Saada ihmiset hetkeksi unohtamaan murheensa ja huolensa,
saada heidät keskittymään vain sävelten kuunteluun jotka
värähtelevät ilmassa ja vievät hetkeksi maailmaan,jossa ei ole velvollisuuksia.
Voih,se olisi enemmän kuin vain yksi pieni unelma minulla.
Siihen asti tyydyn vain olemaan Wanna Be-pianisti joka hihkui
äsken riemusta itsekseen kun opin vihdoin ja viimein Bachin Airin
ensimmäisen säkeen. 

Jos sen nyt voisi noin kuvailla,olisi vain 
helpompaa näyttää asia nuottipaperilta.
Mutta ehkä ymmärrätte mitä meinaan ja joo pieni askelhan se on
mutta olen tehnyt monta tuntia töitä niska limassa ja sormet verillä
että edes se alku alkaa sujua.
On meinaan yksi kauneimpia ja vaikeimpia biisejä klassisessa musiikissa
mitä on olemassa.Vaikka on toki tuotakin vaikeampia.
Mutta itse Bach sattuu olemaan yksi suosikkisäveltäjistä jonka sävellyksiä
haluan osata soittaa.Sitten perässä tulevat Vivaldi,Clayderman,Mozart
jne.

Viikonloppu meni ystäviä nähden kun tuo Kulti on myöskin
harrastamassa samaa asiaa.
Nauraen ja hyvän musiikin sekä tottakai olutta maistellen 
kunnes löysin itseni hämyisestä ja tutusta kantapaikasta
laskemassa kolikoita vielä viimeiseen tuoppiin.
 
Ei kuitenkaan mennyt tämäkään päivä ihan "hukkaan" ja
huomenna voin hyvillä mielin lähteä suorittamaan velvollisuuteni
tunnille ilman tunnetta etten ole "ansainnut" mennä sinne, koska
olen vain laiskotellut,masentunut ja ollut kipeänä niinkuin viime
viikolla.Minusta on tähän.On PAKKO olla.Vaikka joskus
on päiviä,kun tuntuu ettei ole mitään.



XOXO
Anskuli <3

PS.Enää 2 kk Huhtikuuhun ja kevääseen!!!! <3 \o/
PPS.Kulti kävi moikkaamassa vaikka oli ystävät hällä kylässä.
Jos tämä ei ole rakkautta ja välittämistä kun ikävöi näin, niin mikä sitten?!




















tiistai 5. helmikuuta 2013

Fear is the path for the darkside....

Kello tikittää armottomasti nukkumaanmeno-komentoaan mutta en
kuuntele sitä.Vielä on aikaa,ja mitä sitten jos en jaksaisikaan
huomenna?Onhan päiviä?"

Meninkös tänään tunnillekaan,en, ja kyllä olen ihan aikuisten
oikeasti kipeänä,henkisesti,ja niin loppu että en tiedä itkisikö tässä, olen tehnyt sitäkin jo tarpeeksi.
Hyvä, jos ei jo koko tämän alkuvuoden itkut vihat ja hulluksi tulemisen tunteet olisi yhtäaikaa sotineet pääparassani,aiheuttaen minulle järjettömän päänsäryn
ja uupumuksen ja ahdistuneisuuden ja kipeän,flunssaisen olon tunteen,jonka takia
päätin olla menemättä velvollisuuksiin ja nukkua myöhään.

Maailma pyörii silti,minun jaksamisistani huolimatta.

Vaikka välillä ihan oikeasti harkitsen vakavasti elämäni lopettamista
ja tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mieleen,lähtisinkö
johonkin "lataamoon" hetkeksi ns "rauhoittumaan"

Milloin vitussa tulee minun vuoroni
olla jaksamatta?!

Ei näköjään tänään kun löydän
itseni poraamasta silmät päästäni.

xoxo
Anskuli