maanantai 1. huhtikuuta 2013

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Koko minun 63 neliöinen asuntoni täyttyy riemusta ja Vivaldin upeasta tulkinnasta juhlistaa kevät saapuneeksi,unohtamattakaan ulkona paistavaa aurinkoa, jo 4jättä päivää putkeen :)

Joskus aikoinani tuli opeteltua tämä koulun pääsykokeisiin ja vieläkin muistan sen ulkoa,en enää ehkä ihan niin tarkasti mutta aika hyvin
omasta mielestäni kuitenkin.

Se oli minun valtikorttini tuolloin, päästä laittamaan jalkani oven rakoon lähemmäksi unelmaani
josta pääsin sitten luvan kanssa siihen maailmaan,jota aikoinani vain jaksoin kuunnella ja ihailla
ja niin teen vieläkin.
Vieläkin jaksan tapittaa loppuun asti yleteemalta tulevat piano ja/orkesterikonsertot
ja ihmetellä miten ihmeelliseltä se kuullostaa ja unelmoida sitä,että tahtoisin olla
joku päivä niinkuin nuo lahjakaat ihmiset.Tässä tapauksessa pianistit :)

Noin muuten on mennyt melkoisen ristiriitaisin tuntein,milloin olen kironnut
elämäni alimpaan helvettiin ja tietyt ihmiset,milloin olen vain vajonnut polvilleni
itkemään kun en muuta voi kuin surra kohtaloani,milloin taas olen uhmakaasti
jälleen kerran noussut vaikka väkisin ylös ja päättänyt taistella tämänkin
päivän lävitse uhoamalla minähän EN luovuta!!
Elämän pitäisi olla ihmisen parasta aikaa ja nauttia siitä,josus vain tuntuu että
se mitä itsellä on,tuntuvat liian suurelta ja ylitsepääsemättömän raskailta
taakoilta kantaa,toisinaan taas olen heittänyt mokoman "ristini" jorpakkoon
ja pinkaissut karkuun kun kukaan ei näe, mutta kuitenkin muistaen sitten
että kukapa muu sen ristin kekoon antaa jollen minä itse.

Kappas,luulin ettei minulla mitään asiaa ole ja nyt ollaan jo näin hienosti
yli puolenvälin.Mieli on ihmeellinen paikka :)
Mutta tuosta ristin kantamisesta on vielä pakko kirjoittaa.
En ole mitenkään himouskovainen mutta en ole koskaan
kieltänytkään sitä ja siirtynyt pimeälle puolelle.En oikein osaa
luokitella itseäni,minusta se on jotenkin typerää ja turhaa.
Olen tähän asti kulkenut sillä niin sanotulla "keskitiellä".

Pääsiäisenä tuli pohdiskeltua muunmuassa kaikkea tätä
että mihin minä kuulun,vai kuulunko mihinkään?
ja muutakin maan ja taivaan väliltä.

Valitettavasti kaikki vain eivät tahdo ymmärtää sitä että
sen pitäisi olla oma henkilökohtainen valinta eikä muiden
uskovaisten tyrkyttämä/pakottama,(anteeksi vaan)
vaan jos kerta hän kuulee,niin eikös se silloin riitä?
Minä ja minun tietynlainen skeptisyys on tässäkin
asiassa aina ollut läsnä ;)

Mutta tämä on kiehtova aihe keskustella historialliseltakin
kannalta.Ehkä enemmän historiallisista syistä minua nuokin
asiat kiinnostavat jos joku nyt vähän luuli jotakin muuta.
Ja Anteeksi sekavaa tiedän,ei ensimmäisestä aamukahvikupillisesta
ole vielä mihinkään tämän syvällisempään vaikka kello repiikin jo 12.22.

Kaikesta huolimatta toivotan teille kaikille oikein mukavia loppulomia
ja pääsiäistä ja aprillipäivää.Älkää olko kuitenkaan liian ilkeitä toisillenne
jekkuja tehdessänne!!
Take care!

XOXO
Anskuli ;)

ps.kummasti se vaan hymy kipuaa kasvoille ja herkistyy kun Ystävät
muistavat myös minunkin syntymäpäiväni :)
Mittariin pamahti 31vee.Hui. :S


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti