En ole saanut aikaiseksi juurikaan kirjoittaa taaskaan mitään järkevää viime aikoina ja tuntuu että nytkään ei ole pahemmin mitään ihmeellistä kerrottavaa.Olen taas sellaisessa kummallisessa tunneryöppyvuoristoradassa ettei ole mitään järkeä.Taitaa olla menkat tulossa eikä ruokakaan oikein tahdo maistua,kun tuossa vanhuksilla pyörähdin näin Su-päivän ratoksi.
Nyt pitäisi ottaa kahvi kauniiseen käteen ja jaksaa tekemään teoriatehtäviä,koska huomenna on niin kiire päivä heti aamusta etten ehdi edes harjoitella tuntia varten niinkuin yleensä aloitan Ma-aamuni niin... ja SEKIN ahdistaa.
Joo,ahdistaa vähän kaikki ja toisaalta taasen ei mikään...*sigh*.
Mitäs on siis tapahtunut?
No ei mitään erikoista mainittavaa siis,mitä nyt perhettä on ravistellut koko Tammikuun ja vähän tämänkin kuun melkoiset perhetragediat,
mutta en jaksa siitä nyt alkaa vuodattamaan tänne erityisemmin.
Sanotaan näin,että voimia on tottakai vienyt ja väsyneitä ollaan mutta
nytten onneksi on jo valoa tunnelin päässä ja alkaa hoidot toisella jne.
Go Mom! <3
Itse revin vielä tähän päälle kaikkee mahdollista ja mahdotonta ressiä...
Ehanaa... kuuluu kai jotennii tähän kevääseenkiin... hmmm?
Kun itsellänihän on aina ollut jonkinsorttista kaamosmasennusta
havaittavissa ja voimakaammin se on aina talvella, yllätys!
On pimeää ja harmaata edelleenkin ja paskasta,tämä inha
puoli siis menossa lopputalvesta, mutta kevättä kohti ja se
on onneksi varma asia että se ainakin on tulossa!
Koulussa menee niin että toista tasokoetta varten reenataan ahkeraan,
sain tosiaan ne teoriatunnitkin järkättyä open kanssa tuohon samaan syssyyn
kun kiitos paniikkihäiriön ja aikaisempien kouluahdistiskiusaamiskuskokemusten
vuoksi ryhmään ei ole minulla menemistä.
Mutta ei se auta,elossa olen silti vaikka se ei ketään kiinnostaisikaan.
Maanantai tulee väistämättä ja tuleva viikko jolloin mennään pää kolmantena
jalkana,koska vaihteeksi joka päivä on jotakin.Hyvä puolihan tässä kuitenkin
on tottakai se,ettei ainakaan ehdi murehtia omaa riittämättömyyttään ja
ahdistua siitä lisää.
Vaan voin taas kohdata ja joudun kohtaamaan ison ja pelottavan
maailman ja siinä sekaisin olevat ihmiset päivästä toiseen ja illan
hämärässä kiittää salaa yksinäni kun pääsen rojahtamaan tuttuun
ja turvalliseen sänkyyni, että on hengissä selvinnyt siitäkin
koettelusten täytteisestä päivästä.Onneksi hiihtolomalla on
mukavampaa tiedossa! :)
Jaksakaa tekin rakkaat!
XOXO
Anskuli <3 ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti