Eilisen Game Of Thronesin tuoreiden jaksojen,viininmakuisen
ja myöhemmin oluen sekä Venäjä-puheista kiivaaseen ego-katastrofi-
ihmiskunta-väittelyihin kyllästyneenä,on ihanaa kuunnella hetki vain
hiljaisuutta ja kaupungilla katsella ihmisten hyörinää tulevan pyhäinpäivän
ajatukset kintereillään.
Ihmetellä miten hyvää joku Tosca-kakunpala vaniljakastikkeessa voi olla ja miten
vastapäätä olevan pöydän noin kuukauden vanha vauva oli niin pieni ja avuton ja söpö
kunnes se herttaisuus ja söpöys vaihtui seuraavan vilkaisun myötä kun äitiparka sai
puklaukset selkäänsä pikkuiseltaan.
Rauhallisen kävelyn ja hiljaisuuden päässäni ja hengittämiseen keskittymisen
katkaisi vain kun jostain alkoi kuulua "..ja sieluni sä liitä,nyt äänes kuorohon..."
ja hopeinen moottoripyörä ajella huristeli kaikessa rauhassa päätään kääntyvien
ihmisten katseiden ohitse tuntuen vähät välittävän selkäänsä saavista katseistaan ja
päiden pudisteluista.
Itseäni lähinnä alkoi jotenkin ahdistaa kyseinen ja puistattaa
sillä sekunnilla ja kättä haparoiden toisen käteen piti alkaa taas kaikki alusta,
harmistuneena siinä että tuo hullu tuli ja pilasi hengitysharjoitukseni ja nyt,
se sitten vielä jäi soimaan päähän ja ahdistus ajoi minut kirjoittamaan vaikka
ulkokuori esittikin kanssaihmisille, että kaikki on hyvin,vaikka itsestä tuntui
että olisi voinut vaikka nakata kivellä kys motoristia päähän että tuo virsi
loppuisi.
Huomiota ainakin todellakin sai,minulta jos kysytään ehkä turhankin
liikaa ja ihmettelyjen myötä kävelimme rauhalliseen paikkaan sankarihautuu-
maalle jossa oli onneksi ihanan hiljaista ja kaupungin möly jäi taka-alalle
ja huokaisin.Kaikenlaisia sitä onkin liikkeellä ja porukassa tuli ihmeteltyä
virkavallan tekemättömyyttä moiselle.
Onneksi tuolta kohta on tulossa turva ja saan tämän kaiken maailman
hullutukset unohtaa vaikka käteni tärisevät vähän vieläkin ja jostakin
tuo lapsikuoron laulama virsi laukaisi pienen ahdistuksen päälle,
ja yrittää nyt pilata näin loistavasti menneen päiväni.Pitäneen
ilmeisesti ajaa se pois musiikin avulla tai muulla aktiviteetilla
ja antaa rauhallisuuden taas tulla takaisin,joka livahti kuin
salamana "sängyn alle" takaisin.
Loma on kuitenkin onneksi aluillaan ja on ihanaa vain ollut olla
eikä ressata koulujuttuja yhtään vaikka ne tykkäävätkin kovasti
takaraivossa muistuttaa olemassaolostaan.
Hetken tie on kevyt kaksin kulkea... <3
XoXo
Anskuli
ja myöhemmin oluen sekä Venäjä-puheista kiivaaseen ego-katastrofi-
ihmiskunta-väittelyihin kyllästyneenä,on ihanaa kuunnella hetki vain
hiljaisuutta ja kaupungilla katsella ihmisten hyörinää tulevan pyhäinpäivän
ajatukset kintereillään.
Ihmetellä miten hyvää joku Tosca-kakunpala vaniljakastikkeessa voi olla ja miten
vastapäätä olevan pöydän noin kuukauden vanha vauva oli niin pieni ja avuton ja söpö
kunnes se herttaisuus ja söpöys vaihtui seuraavan vilkaisun myötä kun äitiparka sai
puklaukset selkäänsä pikkuiseltaan.
Rauhallisen kävelyn ja hiljaisuuden päässäni ja hengittämiseen keskittymisen
katkaisi vain kun jostain alkoi kuulua "..ja sieluni sä liitä,nyt äänes kuorohon..."
ja hopeinen moottoripyörä ajella huristeli kaikessa rauhassa päätään kääntyvien
ihmisten katseiden ohitse tuntuen vähät välittävän selkäänsä saavista katseistaan ja
päiden pudisteluista.
Itseäni lähinnä alkoi jotenkin ahdistaa kyseinen ja puistattaa
sillä sekunnilla ja kättä haparoiden toisen käteen piti alkaa taas kaikki alusta,
harmistuneena siinä että tuo hullu tuli ja pilasi hengitysharjoitukseni ja nyt,
se sitten vielä jäi soimaan päähän ja ahdistus ajoi minut kirjoittamaan vaikka
ulkokuori esittikin kanssaihmisille, että kaikki on hyvin,vaikka itsestä tuntui
että olisi voinut vaikka nakata kivellä kys motoristia päähän että tuo virsi
loppuisi.
Huomiota ainakin todellakin sai,minulta jos kysytään ehkä turhankin
liikaa ja ihmettelyjen myötä kävelimme rauhalliseen paikkaan sankarihautuu-
maalle jossa oli onneksi ihanan hiljaista ja kaupungin möly jäi taka-alalle
ja huokaisin.Kaikenlaisia sitä onkin liikkeellä ja porukassa tuli ihmeteltyä
virkavallan tekemättömyyttä moiselle.
Onneksi tuolta kohta on tulossa turva ja saan tämän kaiken maailman
hullutukset unohtaa vaikka käteni tärisevät vähän vieläkin ja jostakin
tuo lapsikuoron laulama virsi laukaisi pienen ahdistuksen päälle,
ja yrittää nyt pilata näin loistavasti menneen päiväni.Pitäneen
ilmeisesti ajaa se pois musiikin avulla tai muulla aktiviteetilla
ja antaa rauhallisuuden taas tulla takaisin,joka livahti kuin
salamana "sängyn alle" takaisin.
Loma on kuitenkin onneksi aluillaan ja on ihanaa vain ollut olla
eikä ressata koulujuttuja yhtään vaikka ne tykkäävätkin kovasti
takaraivossa muistuttaa olemassaolostaan.
Hetken tie on kevyt kaksin kulkea... <3
XoXo
Anskuli