Yritin mennä äsken ihan oikeasti nukkumaan edes hieman aikaisemmin, mutei siitä mitään tullut.
Liikaa ajatuksia aivankuin jossakin liikennekaaoksessa.Taas kerran samanlainen kaaos on minun
päässäni ja yritän saada siitä jotain tolkkua mutta miten?Kun jumitun jo tuohon ensimmäiseen
kysymykseen, miten?
Kuuntelen yön hiljaisuutta,tämän taia rakastan juuri öitä ja jos voisin muuttaisin rytmini kokonaan
näin mutta sekään ei kuulemma ole ihan helppoa.Tai Muumipeikon sanoin; ei yön muuttaminen
päiväksi ole mikään pieni asia..!
Joskus tuntuu että ahdistun taas tähän ihan kaikkeen varsinkin un erehdyn avaamaan suuni
vanhemmilleni ja etenkin äidille. taasko sinä jännität sitä koulua?!
Noh anteeksi että olen olemassa ja stressaan kun erehdyin sanomaan että olen kipeänä
enkä löytänyt särkylääkkeitä kaapista joten piti mennä "lainaamaan" äidiltä.
Miksi et voisi kerrankin olla arvostelematta minua?!Tuntuu että jotkut kuten äitini, tekevät
sitä joko huomaamattaan tai sitten tahallaan.Tässä tapauksessa en ole varma kummastakaan.
Joskus melkein pakahdun siihen etten ole tarpeeksi,tai niin eräät antavat ainakin näin ollen
ymmärtää.En riitä tämmöisenään.Minun pitäisi olla se täydellinen tytär.Voin kertoa että
siinä hänen ja kaikkien muidenkin toiveet täydellisyydestä minun kohdallani pirstaloituvat.
Minä yritän vain olla ja jaksaa ja silti pitäisi jaksaa ja olla enemmän.
Tekisi mieleni vain itkeä,luovuttaa ja lähetä kauas pois mutta en voi.
Pelkään,että ajan myötä totun tähän enkä enää haluaisikaan minnekään muualle.
Totun näihin kultaisiin kaltereihin,tähän omaan elämäni kuplaan enkä uskallakkaan
astua siitä tutusta ja turvallisesta kuplasta pois.
Haluaisin olla joku muu.En haluaisi olla minä.
Kadehdin vapaita ihmisiä.He saavat tehdä elämällään mitä lystäävät minä vain
yritän epätoivoisesti edes sinne päin.
Tahtoisin vain paeta.Mutta mitä hyötyöä siitäkään on?
Mitä voi tehdä kun on jo alkanut tottumaan tähän kaikeen aivan liikaa eikä enää
kohta edes jaksa taistella vastaan.Ja se mitä minun sisälläni on,en voisi edes tähän
kirjoittaa se mitä olen kokenut en uskalla siitä edes puhua.
Tunnen olevani niin yksin...
xoxo
anskuli
..."'cause you where from a perfect world
the world that threw me away today
today to run away..."
Liikaa ajatuksia aivankuin jossakin liikennekaaoksessa.Taas kerran samanlainen kaaos on minun
päässäni ja yritän saada siitä jotain tolkkua mutta miten?Kun jumitun jo tuohon ensimmäiseen
kysymykseen, miten?
Kuuntelen yön hiljaisuutta,tämän taia rakastan juuri öitä ja jos voisin muuttaisin rytmini kokonaan
näin mutta sekään ei kuulemma ole ihan helppoa.Tai Muumipeikon sanoin; ei yön muuttaminen
päiväksi ole mikään pieni asia..!
Joskus tuntuu että ahdistun taas tähän ihan kaikkeen varsinkin un erehdyn avaamaan suuni
vanhemmilleni ja etenkin äidille. taasko sinä jännität sitä koulua?!
Noh anteeksi että olen olemassa ja stressaan kun erehdyin sanomaan että olen kipeänä
enkä löytänyt särkylääkkeitä kaapista joten piti mennä "lainaamaan" äidiltä.
Miksi et voisi kerrankin olla arvostelematta minua?!Tuntuu että jotkut kuten äitini, tekevät
sitä joko huomaamattaan tai sitten tahallaan.Tässä tapauksessa en ole varma kummastakaan.
Joskus melkein pakahdun siihen etten ole tarpeeksi,tai niin eräät antavat ainakin näin ollen
ymmärtää.En riitä tämmöisenään.Minun pitäisi olla se täydellinen tytär.Voin kertoa että
siinä hänen ja kaikkien muidenkin toiveet täydellisyydestä minun kohdallani pirstaloituvat.
Minä yritän vain olla ja jaksaa ja silti pitäisi jaksaa ja olla enemmän.
Tekisi mieleni vain itkeä,luovuttaa ja lähetä kauas pois mutta en voi.
Pelkään,että ajan myötä totun tähän enkä enää haluaisikaan minnekään muualle.
Totun näihin kultaisiin kaltereihin,tähän omaan elämäni kuplaan enkä uskallakkaan
astua siitä tutusta ja turvallisesta kuplasta pois.
Haluaisin olla joku muu.En haluaisi olla minä.
Kadehdin vapaita ihmisiä.He saavat tehdä elämällään mitä lystäävät minä vain
yritän epätoivoisesti edes sinne päin.
Tahtoisin vain paeta.Mutta mitä hyötyöä siitäkään on?
Mitä voi tehdä kun on jo alkanut tottumaan tähän kaikeen aivan liikaa eikä enää
kohta edes jaksa taistella vastaan.Ja se mitä minun sisälläni on,en voisi edes tähän
kirjoittaa se mitä olen kokenut en uskalla siitä edes puhua.
Tunnen olevani niin yksin...
xoxo
anskuli
..."'cause you where from a perfect world
the world that threw me away today
today to run away..."



