Turhautuneisuutta joka meinaa yltyä vitutuksen kautta itkupotkuraivarinaurettavuusasteikolle!!!
Siitä on meikäläisen vuoristorata tälläkertaa tehty.Mikään!Ei ole maailmassa yhtä rasittavaa
no okei odottamisen jälkeen mutta sekin liittyy tavallaan asiaan kuin se että asiat
junnaa vittu paikoillaan.Ja sitten ihmiset arpoo että ollako vai eikö olla.
Hyvä kysymys eikö?
Pätee melkein kaikkeen ainakin jos soppaan lasketaan ihmissuhteet
draamoineen ja kaikkineen mikä myöskin pätee bändihommiinkin.*Syyyyyvä huokaus*
Juu kyllä, sekavaa on mutta onko ihmekään kun pääkään ei ota selvää ja tämä on lopputulos.
Eilen oli siis soitot pitkästä aikaa,missä ei ollut mitään erityistä vikaa muuta kuin että
alkuhuuman ja täpinän jälkeen soitimme noin 4h vai olikohan peräti 5 ja siinä sitten
ihmettelimme erästä varsin haastavaa coverbiisi ja minun turhautuneisuuteni vain kasvoi
kasvamistaan.. anteeksi.... >_<
Noh,onneksi ymmärtäjiäkin löytyi iso kiitos siitä bändikavereille :)
Siinä sitten pihalla tupakkatauolla tuli meidän kitaristille avauduttua mm kun on soittokamat
paskana ja ei pääse purkamaan tuntojaan soittamiseen vähään aikaan-avautumista lähinnä
yleisen kuulumisenvaihdon yhteydessä ja kun koettaa selventää miksi on niin turhautunut
niin vastaukseksi tuli ymmärrystä.Edes joku ymmärtää oh god mille tämä fiilis tuntuu..!!
Vastaavaa tunnetta voisi kuvailla hyvinkin niin,että pää hajoaa minä hetkenä hyvänsä
kaiken painavan ajatuslastinsa alle ja lähes paniikinomaisesti yrittää miettiä jotakin
helpottavaa purkamisen kohdetta.
Ehkä tähän kaikkeen löytyy joskus jokin järkevä ratkaisu ja nyt on pidettävä vain taukoa
vaikka nytkin tekisi mieli soittaa mutta kun ei voi.Sitä sitten turhautuneisuuden puuskissaan
on jonnein avautuduttava ja kirjoittaminen on onnesi yksi hyvä keino purkaa kaikkee sisintään.
Ehkä myöskin on sekin ajatus mahdollinen että olisi vain kohdattava nämäkin tunemukset.
Voih,pakeneminen kun on toisinaan vähän liiankin helppoa eikö vain?
Noh,ettei tämä ihan nyt mene synkistelyksi on minulla häpi newsiäkin sentään teille kertoa :)
Ensinnäkin saatiin reenikämppä ja nykyään meillä on 2 solistia.Mies ja nainen, ja kys mimmin
kanssa pitäisi kuulemma vissiin vähän istuksia iltaa ensi viikolla ja tutustua ja täpinöissäni jo
sitäkin odottelen.Olemme tavanneet jo kerran mutta se oli niin pikainen visiitti että pitää
nähdä kyllä kunnolla.
Seuraavaa 2 viikkoa tässä ihan mielenkiinnolla on odotettavissa ja myöskin syyskuun
loppua jolloin viimeistään tämä tyttö heittää repun selkään ja häipyy viikonlopuksi Tampereelle
katsomaan pitkästä aikaa yhtä suosikki/omaan soittamiseen vaikuttavaa idolibändiään COB.ia.
Metallin ystävät tiedättä mistä on kyse :)
Tosin suunnitelmissa olisi että kesälläkin sinnepäin olisi suunnattava.
On ikävä Ystäviä siellä päässä!! <3
Onneksi kuitenkin kesääkin on vielä jäljellä ja paljonpaaaljon hyviä asioita näköpiirissä.
Murun kanssa pitäisi mennä Deppin uusinkin katsomaan ja vähän ulos kun ei olla aikoihin
oltu oikein missään.Kiitos syynä talous.Miksi oih miksi kaiken pitää olla kiinni ja riippuvainen
rahasta.Kertokaa minulle.Josta taas aasinsiltaan mukavasti päästään on huoli maailmankin
asioista mutta joku viisas minulle joskus sanoi,että on opittava pitämään huolen omista
asioistaan (hahhhah) eikä maailmaa voi yksi ihminen pelastaa.Toisaalta haluaisiko sitä edes
jos semmoinen mahdollisuus olisi?
Kuitenkin, olkaa kiitollisia tästäkin päivästä eikä tämä nyt ole mitään jeesustelua!!
koska koskaan ei voi tietää milloin se viimeinen päivä koittaa.
XOXO
Anskuli ;)
Siitä on meikäläisen vuoristorata tälläkertaa tehty.Mikään!Ei ole maailmassa yhtä rasittavaa
no okei odottamisen jälkeen mutta sekin liittyy tavallaan asiaan kuin se että asiat
junnaa vittu paikoillaan.Ja sitten ihmiset arpoo että ollako vai eikö olla.
Hyvä kysymys eikö?
Pätee melkein kaikkeen ainakin jos soppaan lasketaan ihmissuhteet
draamoineen ja kaikkineen mikä myöskin pätee bändihommiinkin.*Syyyyyvä huokaus*
Juu kyllä, sekavaa on mutta onko ihmekään kun pääkään ei ota selvää ja tämä on lopputulos.
Eilen oli siis soitot pitkästä aikaa,missä ei ollut mitään erityistä vikaa muuta kuin että
alkuhuuman ja täpinän jälkeen soitimme noin 4h vai olikohan peräti 5 ja siinä sitten
ihmettelimme erästä varsin haastavaa coverbiisi ja minun turhautuneisuuteni vain kasvoi
kasvamistaan.. anteeksi.... >_<
Noh,onneksi ymmärtäjiäkin löytyi iso kiitos siitä bändikavereille :)
Siinä sitten pihalla tupakkatauolla tuli meidän kitaristille avauduttua mm kun on soittokamat
paskana ja ei pääse purkamaan tuntojaan soittamiseen vähään aikaan-avautumista lähinnä
yleisen kuulumisenvaihdon yhteydessä ja kun koettaa selventää miksi on niin turhautunut
niin vastaukseksi tuli ymmärrystä.Edes joku ymmärtää oh god mille tämä fiilis tuntuu..!!
Vastaavaa tunnetta voisi kuvailla hyvinkin niin,että pää hajoaa minä hetkenä hyvänsä
kaiken painavan ajatuslastinsa alle ja lähes paniikinomaisesti yrittää miettiä jotakin
helpottavaa purkamisen kohdetta.
Ehkä tähän kaikkeen löytyy joskus jokin järkevä ratkaisu ja nyt on pidettävä vain taukoa
vaikka nytkin tekisi mieli soittaa mutta kun ei voi.Sitä sitten turhautuneisuuden puuskissaan
on jonnein avautuduttava ja kirjoittaminen on onnesi yksi hyvä keino purkaa kaikkee sisintään.
Ehkä myöskin on sekin ajatus mahdollinen että olisi vain kohdattava nämäkin tunemukset.
Voih,pakeneminen kun on toisinaan vähän liiankin helppoa eikö vain?
Noh,ettei tämä ihan nyt mene synkistelyksi on minulla häpi newsiäkin sentään teille kertoa :)
Ensinnäkin saatiin reenikämppä ja nykyään meillä on 2 solistia.Mies ja nainen, ja kys mimmin
kanssa pitäisi kuulemma vissiin vähän istuksia iltaa ensi viikolla ja tutustua ja täpinöissäni jo
sitäkin odottelen.Olemme tavanneet jo kerran mutta se oli niin pikainen visiitti että pitää
nähdä kyllä kunnolla.
Seuraavaa 2 viikkoa tässä ihan mielenkiinnolla on odotettavissa ja myöskin syyskuun
loppua jolloin viimeistään tämä tyttö heittää repun selkään ja häipyy viikonlopuksi Tampereelle
katsomaan pitkästä aikaa yhtä suosikki/omaan soittamiseen vaikuttavaa idolibändiään COB.ia.
Metallin ystävät tiedättä mistä on kyse :)
Tosin suunnitelmissa olisi että kesälläkin sinnepäin olisi suunnattava.
On ikävä Ystäviä siellä päässä!! <3
Onneksi kuitenkin kesääkin on vielä jäljellä ja paljonpaaaljon hyviä asioita näköpiirissä.
Murun kanssa pitäisi mennä Deppin uusinkin katsomaan ja vähän ulos kun ei olla aikoihin
oltu oikein missään.Kiitos syynä talous.Miksi oih miksi kaiken pitää olla kiinni ja riippuvainen
rahasta.Kertokaa minulle.Josta taas aasinsiltaan mukavasti päästään on huoli maailmankin
asioista mutta joku viisas minulle joskus sanoi,että on opittava pitämään huolen omista
asioistaan (hahhhah) eikä maailmaa voi yksi ihminen pelastaa.Toisaalta haluaisiko sitä edes
jos semmoinen mahdollisuus olisi?
Kuitenkin, olkaa kiitollisia tästäkin päivästä eikä tämä nyt ole mitään jeesustelua!!
koska koskaan ei voi tietää milloin se viimeinen päivä koittaa.
XOXO
Anskuli ;)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti