keskiviikko 1. elokuuta 2012

Chasing Dreams

Kävin tänään taas terapiassa pitkän ajanjakson jälkeen puhumassa paniikkih'iriöstäni ja mielikuvaharjoituksista,sekä mietittiin myös,mitä itse voisin pikkuhiljaa yrittää tehdä,vauvan askelin.
En yritä koko vuorta valloittaa kerralla vaikka mieli olisikin jo kirmaamassa sinne huipulle asti ja
laittamassa lippua salkoon merkiksi siitäe ttä selvisimpäs tänne ja voitontanssit perään.Ei.
Vaan pikkuhiljaa lähestyisin seuraava ns etappia ja tutkailisin siinä samalla tilannetta.
Kuinka se pulssi alkaa kohota ja hikipisarat muodostua otsalle, tuntuu että heikottaa
ja on pakko päästä istumaan ja vetämään henkeä ja katsoa tilanne uudestaan ennenkuin
huimaus iskee.
Lisäksi puhuimme heikosta itsetunnostani jonka myöskin myönsin itsellenikin jo monesti aiemminkin
ja aprikoimme muite sitä voisi alkaa työstämään mielikuvaharjoitusten avulla.
Kääntää negatiivisuus positiivisemmalle,toivottomuus toivon puolelle.
Onhan tämä varmasti niiden mielestä,jotka tätä ei ole koskaan itse kokeneet että aivan
naurettavaa,täysin järjetöntä sontaa,senkun vin menet ja teet.
Mutta kun ei sitä hevosta voi pakottaa juomaan.








Vaikkakin on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut oppimaan uuden taidon; känätämään negatiivisuuden
positiivisuudeksi ja sitä kautta saada sitä uutta energiaa ja uskallusta yrittää.
Esimerkiksi  syksy, on minulla menneisyyteen liittyen ollut ainainen hermostuneisuuden ja pelon
lietsoma vuodenaika.Nyt,olen melkein huomaamattani alkanut kääntämään sen ikään kuin uuden
alun ja toivon puolelle.Mitä kaikkea mielenkiintoista se vuodenaika toisikaan taas minun elämääni.
Samaten on kevät.Kevät on minulla henkilökohtaisesti toivon aikaa.Uudistamisen ja kaiken
jälleenrakentamisen aikaa.Syksy on sitä vankan perustan kunnostamista ja viimeistelyn aikaa
pitkän ja uuvuttavan,pimeän ja kylmän talven varalle.

Kun hoksaan taas jotakin näistäkin mität ässä kirjoitan,mieleni tekee nauraa ilosta ja riemuita!
Taputtaa käsiä ihastuksesta yhteen,aivan kuin olisi keksinyt jotakin niiin mukamas maagista
miten taas porskuttaa tuleva vuosi eteenpäin..Voilaa! :D



Toivon muillekin voimaa tulevalle ja odottamaan vuodenaikojen vaihdosta yhtä innoissaan
kuin pikkulapsi,niinkuin minäkin nyt teen.
Kohta alkaa taas koulu,velvollisuuksista huolimatta opettelen nauttimaan taas arjen pienistä
että suuristakin hetkistä.



Haluan oppia elämään uudestaan!!!.. tälläkertaa pelkäämättä.






"Fly to a Dream 
Far across the sea
All the burdens gone
Open the chest once more
Dark chest of wonders
Seen throught the eyes
Of the one with pure heart
Once so long ago..."


XoXo

Anskuli <3



















sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Come Cover Me



Sunnuntai.Taas sataa, mutta se ei haittaa.On vain ihanaa,kun on joku jonka syliin voi käpertyä
kun tuntuu pahalle ja tuntuu,että koko maailma kaatuu taas niskaan.
Sitten Sinä tulet ja viert sen kaiken ois,saat minut nauramaan ja aidosti olemaan
onnellinen ja elossa juuri nyt.Turvassa sinun käsivarsiesi halailun suojissa.
Turvassa aivan kaikelta pahalta mikä ikinä voisikaan yrittää satuttaa.
Tulet ja suutelet kivun pois,pidät minua ja katsot silmiin ja naurat kun huomaat että
se tepsii.Se auttaa.Kun viet kivun pois ja lohdutat ja saat minut taas hymyilemään.
Nauramaan.
Näinä päivinä on aivan parasta olla elossa.millään muulla ei sillä hetkellä ole
merkitystä.
Lähdet pois,käännyt ja heittelet hymyillen minulle lentosuukkoja ja vilkutat.
Vastaan niihin hymyillen sinulle takaisin.Mutta minuun ei enää koske joka kerta kun
lähdet,koska tiedän että taas pian kohdataan,yhtä suloisissa merkeissä.
Sitten alkaa sataa.Onneksi kerkesit pois alta kastumasta ettet vilustuisi <3







XOXO
with love

Anskuli :)









torstai 19. heinäkuuta 2012

Rain, wash away my sorrow Take away my pain

Valvon,mietin.
Tätä päivää,tämän päivän sadetta,oli upeaa kuulla ukkosen pauke aivan läheltä.
Seisoin lasitetulla parvekkeellani Tuutikin muki kädessä jossa oli teetä,
ja katselin hymyillen taivaalle.
Anna tulla vaan,en ole kuullut sinusta tänä kesänä juuri yhtään, tee minut onnelliseksi!
Ja minun toiveeni täyttyi, tuli oikein taivaan täydeltä sadetta joka puhdisti kaiken,
ukkosen mahtavana saattelemana.



Tänään oli pakko käydä hakemassa kaupasta jotakin hyvää tvn tuijottamisen seuraksi.
En kuitenkaan edes miettinyt oluen ostamista vaikka rahaakin olisi siihen ollut,ajatus,kyllä,
kävi mielessäni,mutta annoin sen olla.Sensijana kaupassa ihmetteln missä hitossa ne
popcornit oli kunnes sitten löysin ne.Olen päättänyt että vaikka kohta loma loppuu,
pidän itsekurini ruodussa päihteiden suhteen;korjaan,alkoholin!suhteen,ja olen miettinyt
mitä muuta tekemistä,RAKENTAVAA sellaista voisi tehdä?
Noh ,tämä päivä meni koneella hakaten Heroessia ja katsellen töllöä.
Mutta en voi tehdä kaiken aikaa niin.No,toki on tuo kirjasarjakin kesken, mutta silti!
Ahdistaa, jos alan miettiä sitä liikaa,ja tavallani taas omatuntoni "neuvoo" että katsoisin
tilanteen mukaan.Joopajoo,se on kyllä nähty mihin se tilanteen mukaan katsominen on
vienyt.







Olen seurannut jonkin verran,en ihan alusta,semmoista sarjaa kuin Huumeluokka.
Kertoo nuorista ja päihteiden käytöstä ja ne kaikki istuu siellä luokass akuuntelemassa
asiaa päihteistä ja niiden vaikutuksista aivotoimintaan,kaikin puolin asiaa yleensäkin
koko jutusta sisältäen myöskin eri oppilaiden "esimerkilliset" tarinat huutaen tyyliin;
näin käy sullekin jos kokeilet!
Osa siitä on ihan naurettavaa paskaa, mutta osa taas ja ehket se suurin osa,ehkä
se tärkein(?), on  kuitenkin sellaista, joka laittaa tottakai myöskin mietityttämään
ja niin se teki tänäänkin.
Vaikka tiedän aivotoiminnan asiat tyyliin miten se reagoi esim alkoholiin, silti sitä
on vaan niin saatanan ääliö kerran viikkoon,että on pakko vetää kännit.
En tosissaankaan osaa sanoa, onko se yhteiskunnan vika,Kataisen vika (anteeksi)
vai kenenkä vika mutta onhan se jo nähtivässä herrajumala, että paskanmarjat tämä
mikkään hyvinvointivaltio on vaikka ne tuolla uutisissa silmät suurina siitä huutaakin.
Oho,tulipa vähän sitten yhteiskunta on paskaa-vuodatustakin tähän, noh
eikait siinä.

Tämähän on vapaa maa ja mielipiteet on sallittua?

Loppujen lopuksi,miksi ei anneta kaikkien kukkien kukkia ja ajatella että kukapa
sitä loppujen lopuksi täydellinen haluaisi ollakkaan?
Virheethän on oppimista varten mutta valitettavasti toiset ei opi ikinä.
Minä toivon etten ole yksi niistä,vaan yritän,yritän kovasti oppia olemaan
mokaamatta IHAN lopullisesti! 


Sweet Dreams are made of this




 


 XoXo

Anskuli <3











maanantai 16. heinäkuuta 2012

Summer Dying Fast

Katuvalot.

Syksyn ensimmäisiä merkkejä alkaa olla jo ilmassa,katuvalot syttyivät juuri taas ensimmäistä kertaa
koko kesänä, vaikka lomaa on jäljellä vielä kaksi kokonaista viikkoa.
Ei siltikään ole ilmassakaan ollut kehumista kun on vain satanut, siis melkoisia syksyn
ennustavia merkkejä muitakin on ilmassa.

Se tekee minut tavallaan taas hieman surulliseksi,toisaalta taas yritän tulevasta Elokuusta
ammentaa taas kaikkea positiivista, koska on hyvin mielenkiinoinen Syksy tulossa kaikinpuolin.
Toivon vain hartaasti että kaikki onnistuisi ja menisi hyvin ja elämässäni olisi jotain minkä vuoksi elää
ja nousta aamuisin ylös.Onhan minulla, mutta silti kaipaan sitä JOTAIN.

Jännittää tietyllä tavalla,semmoisella tavalla, joka nostaa hymyn kasvoille,semmoisen varovaisen,
ei varto ja toivo kuitenkaan ihan liikoja,varovainen hapuilu eteenpäin ja kurkistus kulman taa mitä
siellä on.Toivon että tie eteenpäin eikä umpikuja.


XOXO

Anskuli <3


ps.tänään olen onnellinen, kaikesta :)


torstai 12. heinäkuuta 2012

My Deep Dark Ocean

Mieli on hyvin erikoinen paikka.
Enkä varmasti ole ainoa joka on kanssani samaa mieltä.Ensin on hirmu hyvä olla ja häpi häpi joijoi,
sitten sillä sekunnilla tuntuu,etttä kaikki on ihan paskaa taas,mikään ei koskaan muutu,tätäkö tämä
kaikki sitten on kunnes kuolen ja minua ei enää ole.

Joskus tunnen että minulla on kaulassani näkymätön rautapanta,jossa on vahva ketju ja sitä
ketjua pitelee näkymätön käsi enkä ole koskaan siitä täysin vapaa.
Joskus se panta kiristyy kiristymistään,kunens tuntuu että tukehdun siihen,kun ahdistaa liikaa,
toisinaan taas se panta hellittää otettaan ja melkein tunnen olevani vapaa, ja voisin kirmata,
mutta jos kirmaan liian kauas,ketju nykäisee taas minut selälleni,ilmoittaen, että  
pakoa ei ole,,ala hyväksyä nyt perkele tämä kaikki mikä sinussa on vikana,ja elää kurinalaisesti ketjun päässä, saatanan äpärä!!! 

Joskus jos olen oikein ollut tottelematon, tarvitaan henkinen ruoska,minut taas taltuttamaan
ja pysymään neljän seinän sisällä, säälittävässä itsesäälissäni,rypemässä.
Unelmoiden miten voisin olla vapaa, vaan en ole.En koskaan ole ja päässäni pieni ääni
huutaa,jota kukaan ei kuule,että MIKSI?!?!?!?!

Silti vain elää,ja unelmoi paremmasta, vaikka se ketjun pitäjä nauraakin minulle hyvin
ivallisesti; senkus unelmoit vain!Sinusta ole koskaan yhtään mihinkään!!Et voi pelastaa
maailmaa,miten voisit pelastaa sen kun et  VOI  pelastaa edes itseäsi,kun teet sitä mitä teet,
ja jonka osaat parhaiten, eli PAKENET!

Jotta voisin olla edes sen ehtken verran niin kuin muutkin, olla normaali.


In your dreams. 


XoXo

Anskuli


ps.nämä tekstit jos lukisi joku minulle läheinen,esimerkiksi vanhempani,suorastaan ihmettelen,
etten ole jo suljetulla näine synkkien ajatuksieni takia.
Toisaalta,tämä on eräänlainen päiväkirjani ja seison jokaisen kirjoitukseni takana,pitipä siitä
joku tai ei.Ja jos tietäisitte mitä minä koen, ette yhtään yllättyisi miten uskomattoman synkkää
tekstiä minun ajatukseni joskus ammentavatkaan!
Tämäkin kaikki on vielä vain pintaraapaisua...













lauantai 7. heinäkuuta 2012

Olen väsynyt kiiltämään,olen väsynyt tuntemaan

Katsoin tuossa yhden koko perheen elokuvan,nimeltä Chrissa ja koulukiusaajat.
Ja tottakai sitten entisenä kys asian kokeneena voin sanoa että se elokuva päättyi
juuri niin,kuin sen olisi pitänyt päättyä monen muunkin kannalla OIKEESSA elämässä.
Vaan eipäs kuitenkaan niin jumalauta käyny, ei ainakaan minun kohdalla.
Ei ollu häpi endiä niinkuin kys elokuvassa,ei minun kanttini riittänyt siihen
että pystyin laittamaan vastaan kiusaajalle varsinkin koska sitä oli koko helkkarin luokka
asiaa yhtään sen kainostelematta tai anteeksi pyytämättä.

Nyt, kiitos teidän, minulla on diagnosoitu paniikkihäiriö, en uskaltanut hakea vuosiin
mihinkään kouluun vaan pelkäsin ihmisiä (nyt hain sinne n.3 ja puolivuotta myöhemmin,
parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja näytin mielessäni Teille keskaria).
SILTI, en uskalla yksin liikkua paljolti missään ihmisten ilmoilla jos ei joku ole
kaverina,olen koulun alkamisesta lähtien ravannut/ ravaan yhä,terapiassa,syön
lääkkeitä, ja nekin ihmiset joita vittu vie,luulin ystävikseni käänsivät minulle
selkänsä asioiden perusteella, joista en itse edes tiedä,haistakaa paska.

Ehkä on niin vitun säälittävää "itkee"blogiinsa tällaisia asioita kun ei voi vain
mennä eräänkin kiusaajani vanhempien luokse rinkuttamaan typerää ovikelloa
ja paljastaa kaiken.... En vaan PYSTY siihen.
TAI kohdata ihmiset silmästä silmään ja sanoa mielipiteensä,mielummin olen
se sisäänpäin suljettu outo tyyppi ja itken kotona itseni uneen,yhä tänäänkin
ja mietin ja toivon että elämällä olisi tähänkin keinonsa ja nukahdan siihen
lohdutusta tuovaan ajatukseen posket kyynelistä märkinä.

Seriously,IHMISET.Te ääliöt jotka nyttenni kännäätte tuolla,vain unohtaaksenne
hetkeksi sen kaiken tuskan jota ehkä olette tehneet jollekulle toiselle minun
kaltaiselleni ja se ihminen itkee,että miksi en kelpaa,HERÄTKÄÄ.
Vittu,maailma on kaaoksen vallassa ja ihmiset vain vihaavat toisiaan
ja ovat ahneita kusipäitä ja omaan napaansa tuijottajia.

Toivottavaste nukutte yönne hyvin, minä ainakin tänään teen niin,
koska saan sanoa sanottavani edes tänne.


"...You were from a perfect world
A world that threw me away today
Today today to run away"


XOXO

anskuli <3 

maanantai 2. heinäkuuta 2012

...

Se olisi sitten Heinäkuu ja viimeinen kuukausi lomaa..Ihan hyvä vain,
on meinaan vähän jo ikäväkin taas tuota koulurutiinia...
Olen ollut hiljainen,ei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaa pitkiin aikoihin.
Su tuli syötyä kesän ensimmäiset herneet ja kirsikat,ihanaa <3
Pienistä asioista on hyvä yrittää ammentaa sitä kuuluisaa hymyä kasvoille.
Vaikka,sisimmässäni koen olevani kovin yksinäinen,stressaantunut ja
turhautunut.Tähän samaan.Mitään ei ikinä tapahdu,kaipaan äksöniä!!
Valitettavasti sitä on vain elokuvissa, ei tosielämässä... ainakaan minun.


Kesän nsimmäiset ukkosmyrskyt haluaisin vielä kuulla/nähdä kiitos!

XoXo

anskuli