Mieli on hyvin erikoinen paikka.
Enkä varmasti ole ainoa joka on kanssani samaa mieltä.Ensin on hirmu hyvä olla ja häpi häpi joijoi,
sitten sillä sekunnilla tuntuu,etttä kaikki on ihan paskaa taas,mikään ei koskaan muutu,tätäkö tämä
kaikki sitten on kunnes kuolen ja minua ei enää ole.
Joskus tunnen että minulla on kaulassani näkymätön rautapanta,jossa on vahva ketju ja sitä
ketjua pitelee näkymätön käsi enkä ole koskaan siitä täysin vapaa.
Joskus se panta kiristyy kiristymistään,kunens tuntuu että tukehdun siihen,kun ahdistaa liikaa,
toisinaan taas se panta hellittää otettaan ja melkein tunnen olevani vapaa, ja voisin kirmata,
mutta jos kirmaan liian kauas,ketju nykäisee taas minut selälleni,ilmoittaen, että
pakoa ei ole,,ala hyväksyä nyt perkele tämä kaikki mikä sinussa on vikana,ja elää kurinalaisesti ketjun päässä, saatanan äpärä!!!
Joskus jos olen oikein ollut tottelematon, tarvitaan henkinen ruoska,minut taas taltuttamaan
ja pysymään neljän seinän sisällä, säälittävässä itsesäälissäni,rypemässä.
Unelmoiden miten voisin olla vapaa, vaan en ole.En koskaan ole ja päässäni pieni ääni
huutaa,jota kukaan ei kuule,että MIKSI?!?!?!?!
Silti vain elää,ja unelmoi paremmasta, vaikka se ketjun pitäjä nauraakin minulle hyvin
ivallisesti; senkus unelmoit vain!Sinusta ole koskaan yhtään mihinkään!!Et voi pelastaa
maailmaa,miten voisit pelastaa sen kun et VOI pelastaa edes itseäsi,kun teet sitä mitä teet,
ja jonka osaat parhaiten, eli PAKENET!
Jotta voisin olla edes sen ehtken verran niin kuin muutkin, olla normaali.
In your dreams.
XoXo
Anskuli
ps.nämä tekstit jos lukisi joku minulle läheinen,esimerkiksi vanhempani,suorastaan ihmettelen,
etten ole jo suljetulla näine synkkien ajatuksieni takia.
Toisaalta,tämä on eräänlainen päiväkirjani ja seison jokaisen kirjoitukseni takana,pitipä siitä
joku tai ei.Ja jos tietäisitte mitä minä koen, ette yhtään yllättyisi miten uskomattoman synkkää
tekstiä minun ajatukseni joskus ammentavatkaan!
Tämäkin kaikki on vielä vain pintaraapaisua...
Enkä varmasti ole ainoa joka on kanssani samaa mieltä.Ensin on hirmu hyvä olla ja häpi häpi joijoi,
sitten sillä sekunnilla tuntuu,etttä kaikki on ihan paskaa taas,mikään ei koskaan muutu,tätäkö tämä
kaikki sitten on kunnes kuolen ja minua ei enää ole.
Joskus tunnen että minulla on kaulassani näkymätön rautapanta,jossa on vahva ketju ja sitä
ketjua pitelee näkymätön käsi enkä ole koskaan siitä täysin vapaa.
Joskus se panta kiristyy kiristymistään,kunens tuntuu että tukehdun siihen,kun ahdistaa liikaa,
toisinaan taas se panta hellittää otettaan ja melkein tunnen olevani vapaa, ja voisin kirmata,
mutta jos kirmaan liian kauas,ketju nykäisee taas minut selälleni,ilmoittaen, että
pakoa ei ole,,ala hyväksyä nyt perkele tämä kaikki mikä sinussa on vikana,ja elää kurinalaisesti ketjun päässä, saatanan äpärä!!!
Joskus jos olen oikein ollut tottelematon, tarvitaan henkinen ruoska,minut taas taltuttamaan
ja pysymään neljän seinän sisällä, säälittävässä itsesäälissäni,rypemässä.
Unelmoiden miten voisin olla vapaa, vaan en ole.En koskaan ole ja päässäni pieni ääni
huutaa,jota kukaan ei kuule,että MIKSI?!?!?!?!
Silti vain elää,ja unelmoi paremmasta, vaikka se ketjun pitäjä nauraakin minulle hyvin
ivallisesti; senkus unelmoit vain!Sinusta ole koskaan yhtään mihinkään!!Et voi pelastaa
maailmaa,miten voisit pelastaa sen kun et VOI pelastaa edes itseäsi,kun teet sitä mitä teet,
ja jonka osaat parhaiten, eli PAKENET!
Jotta voisin olla edes sen ehtken verran niin kuin muutkin, olla normaali.
In your dreams.
XoXo
Anskuli
ps.nämä tekstit jos lukisi joku minulle läheinen,esimerkiksi vanhempani,suorastaan ihmettelen,
etten ole jo suljetulla näine synkkien ajatuksieni takia.
Toisaalta,tämä on eräänlainen päiväkirjani ja seison jokaisen kirjoitukseni takana,pitipä siitä
joku tai ei.Ja jos tietäisitte mitä minä koen, ette yhtään yllättyisi miten uskomattoman synkkää
tekstiä minun ajatukseni joskus ammentavatkaan!
Tämäkin kaikki on vielä vain pintaraapaisua...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti