Toisinaan, vähän liiankin usein sitä luulee että tietyt asiat elämässään, varsinkin ne
pahat ja negatiiviset asiat mitä on kokenut, tekisi vahvemmaksi ja niin saakelin
iotsepäiseksi yrittää pärjätä omillaan vaan ei.
Hetken aikaa luulet et hei,kyllähän minä tämän jo osaan olenhan aikuinen!
...tai niin sitä ainakin itselleen on kovasti uskotellut ja aika mestarillisesti myöskin
omille vanhemmilleen,ystävilleen,läheisilleen.On oppinut koko elämänsä ajan
olemaan muiden silmissä se hiljaisin, pelkäämätön ja pirtsakka rämäpää,
se outolintu, aina aurinkoinen,vahva henkisesti hahhahhaaaaah...!!!
Vaan totuus on tämä,minua pelottaa ja ihan SAATANASTI.
Nytkin mieleni on melkoisessa myllerryksessä ollut kohta
jo viikonverran mieleni vankilasta vapaana ja olen hämmentynyt,
itkuinen,sekava ja pelkään vain koska tämä räjähtää taas käsiini.
Olen vain niin kyllästynyt pelkäämään.Pelkäämään mitä?
...NO AIVAN VITUN KAIKKEA.ELÄMÄÄ!!! ja tulevaisuutta....
Aina vain uudestaan löydän itseni huokaisevan kyyneleet silmissä,itkun
jälleen kerran olevan tuloillaan,epätoivoisena,pelosta lamaantuneena
surusta järkyttyneenä.Mutta muille näytän ettei tässä mitään.
Kun tekisi mieli kiljua se lause ihmisille päin
IN YOUR FACE ja nähdä heidän ymmärtämättömien katseidensa kylmyys,
hämmentyneisyys,välinpitämättömyys vaikka niin kovasti yritetään mukamas
välittää ja auttaa.Tiedän kyllä ketkä sitä OIKEASTI yrittävät eivätkä vain
sano niin <3
Mutta!Miten voit auttaa toista jos et oikeasti ymmärrä,ole kokenut sitä samaa helvettiä
läpi eikä se jätä sinua rauhaan edes unissasikaan..?!
Ne unet tulevat joka yö,painajaiset menneisyydestä,asioista joita en ole
uskaltanut puhua edes parhaimmille ystävilleni saati sitten poikaystävälle.
Joka päivä taistelen sisälläni olevia mörköjä vastaan osan niistä voitan
suurimmat kuitenkin voittavat minut joka kerta kun löydän
itseni itkemästä.
Olen itsekin miettinyt että olisi vain liian helppoa luovuttaa kokonaan
mutta en halua sitä.En halua antaa sille "kuiskaukselle" periksi
vaikka annankin toisinaan periksi sille pirulle aivan liian usein
syynä vain se että saisin edes hetken hengähdystauon tästä
kaikesta.
Eikä se että kesä on lopuillaan ja lähestyvä koulun alku yhtään
helpota oloa kun stressaan ja pelkään nyt jo tulevaa.
Olen siitä vain niin hiljaa.Olen ollut kaikesta aivan liian hiljaa
aivan liian kauan.
https://www.youtube.com/watch?v=Xgrl9S6HtK8
What i Felt What I've known
Never shined through in what I've shown
Never Be Never See
Won't see what might have been
What I've felt What I've known
Never shined through in what I've shown
Never Free Never Me
So I dub thee Unforgiven ...
Never free never me
So I dub thee Unforgiven...
XoXo
anskuli <3
pahat ja negatiiviset asiat mitä on kokenut, tekisi vahvemmaksi ja niin saakelin
iotsepäiseksi yrittää pärjätä omillaan vaan ei.
Hetken aikaa luulet et hei,kyllähän minä tämän jo osaan olenhan aikuinen!
...tai niin sitä ainakin itselleen on kovasti uskotellut ja aika mestarillisesti myöskin
omille vanhemmilleen,ystävilleen,läheisilleen.On oppinut koko elämänsä ajan
olemaan muiden silmissä se hiljaisin, pelkäämätön ja pirtsakka rämäpää,
se outolintu, aina aurinkoinen,vahva henkisesti hahhahhaaaaah...!!!
Vaan totuus on tämä,minua pelottaa ja ihan SAATANASTI.
Nytkin mieleni on melkoisessa myllerryksessä ollut kohta
jo viikonverran mieleni vankilasta vapaana ja olen hämmentynyt,
itkuinen,sekava ja pelkään vain koska tämä räjähtää taas käsiini.
Olen vain niin kyllästynyt pelkäämään.Pelkäämään mitä?
...NO AIVAN VITUN KAIKKEA.ELÄMÄÄ!!! ja tulevaisuutta....
Aina vain uudestaan löydän itseni huokaisevan kyyneleet silmissä,itkun
jälleen kerran olevan tuloillaan,epätoivoisena,pelosta lamaantuneena
surusta järkyttyneenä.Mutta muille näytän ettei tässä mitään.
Kun tekisi mieli kiljua se lause ihmisille päin
IN YOUR FACE ja nähdä heidän ymmärtämättömien katseidensa kylmyys,
hämmentyneisyys,välinpitämättömyys vaikka niin kovasti yritetään mukamas
välittää ja auttaa.Tiedän kyllä ketkä sitä OIKEASTI yrittävät eivätkä vain
sano niin <3
Mutta!Miten voit auttaa toista jos et oikeasti ymmärrä,ole kokenut sitä samaa helvettiä
läpi eikä se jätä sinua rauhaan edes unissasikaan..?!
Ne unet tulevat joka yö,painajaiset menneisyydestä,asioista joita en ole
uskaltanut puhua edes parhaimmille ystävilleni saati sitten poikaystävälle.
Joka päivä taistelen sisälläni olevia mörköjä vastaan osan niistä voitan
suurimmat kuitenkin voittavat minut joka kerta kun löydän
itseni itkemästä.
Olen itsekin miettinyt että olisi vain liian helppoa luovuttaa kokonaan
mutta en halua sitä.En halua antaa sille "kuiskaukselle" periksi
vaikka annankin toisinaan periksi sille pirulle aivan liian usein
syynä vain se että saisin edes hetken hengähdystauon tästä
kaikesta.
Eikä se että kesä on lopuillaan ja lähestyvä koulun alku yhtään
helpota oloa kun stressaan ja pelkään nyt jo tulevaa.
Olen siitä vain niin hiljaa.Olen ollut kaikesta aivan liian hiljaa
aivan liian kauan.
https://www.youtube.com/watch?v=Xgrl9S6HtK8
What i Felt What I've known
Never shined through in what I've shown
Never Be Never See
Won't see what might have been
What I've felt What I've known
Never shined through in what I've shown
Never Free Never Me
So I dub thee Unforgiven ...
Never free never me
So I dub thee Unforgiven...
XoXo
anskuli <3
Itekin stressaan alkavaa koulua sairaan paljon! Haleja <3
VastaaPoistaWau eka kommentti :D Kiitos ja haleja takaisin <3 Koetetaan jaksaa ressistä huolimatta!
Poista