torstai 12. kesäkuuta 2014

Blaa Blaa Blaa

Viikon päästä on juhannus.
Kylläpä se aika rientää ja samalla taas tuntuu ettei
se riennä ollenkaan.Nämä lääkkeet on ärsyttäviä,tekee mieli koko ajan
olla kännissä kun ahdistaa niin paljon,ja on levoton olo kai nääkin
on niitä hemmetin sivuvaikutuksia...?  mutta kun ei viiti on pakko
ajatella edes kerranni sitä omaa hyvinvointia niistä rippeistä mitä
tässä on itestä jälellä.Mut en ajatellu antaa periksi sille.
Ajattelin testata itteeni ja kahtoo montako päivää pystyy olemaan ilman...
ihan siis huvikseenJoskus vuosia sit tein saman tempun ja pinnistelin
kuukauden! Mut nyt ei pysty koska festarit,tosin en ajatellut sielläkään
ihan lärvit olla.

Pitää vissii vaan käyttää mielikuvitustaan ja keksii sitä hiton tekemistä
jolla saa ajatukset muualle.No eilen teki hyvää reenata 3 tunnin putki
pitkästä aikaa niin että oikee hiki virtasi ja tuli ihan huikeen hyvä fiilis
kun sai "raivota" ja olla "liekeissä".

Eikä tuosta hemmetin urheilusta vieläkään päästy eroon.
Muutaman viikon tauko ja sitten taas alkaa tälläkertaa jalista.
Tuosta laatikosta tule oikeestaan mitään muuta kuin rikos-
sarjoja,pekkaa ja pätkää,uutiset ja jalista jipii.Ainiin tai
sitten uusintoja.

14 päivää ja sitten tämä tyttö sanoo hetkeksi kotipaikkakunnalle
adios amigos! ja suuntaa etelään,ihan kotimaan matkailua tosin
mutta hui, riemu repee suorastaan ratkii varmaankin jo heti kun
vaan kerkeen loikata junasta pihalle.Mutta mikäs siinä,loppuu
ainaski tämä vetelehtiminen tosin reenaaminen koulua varten
on kait pikkuhiljaa jo aloitettava.

Vielä ois vuosi tuota ja sitten
kahtoo kiinnostaako enää yhtään vai mitä teen.
En tosiaankaan yhtään edes tiedä.Tavallaan jännää ja siistiä
tavallaan taas ei.Kun on ne tietyt rutiinit mihin on jo alkanu
vasta tottua.

Ei tule kirjoittamisestakaan nyt yhtään mitään kuin vain
paskaa taas pihalle,joten tsau!

Take Care!

XoXo
Anskuli

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Fuck this shit

Se fiilis kun ois kauheesti ideoita ja sit kun alat miettii ja soveltaa
ne tuntuukin ihan paskalta tai sitten käy niin,että alat soittaa,niin
ne yhtäkkiä "juokseekin sua karkuun" tai jotenni vaan mystisesti
häviävät sun päästä ja ite on et wtf,hetken yritys uudestaan ooo
kuullostaapa hienolta ja sit sitä aikansa soittaa ja onkin sitten
jo ihan paska idea roskiin ja turhautuneena tulee siitä sitten
tänne kirjoittamaan miten hankalaa on olla luova persoona.

Juu tämä saitti on taas "herännyt henkiin" koska taas kerran
lukuunottamatta henk.kohtasta kovakantista päiväkirjaa tämä
on ainoa paikka minne voin paeta purkamaan fiiliksiä johtuen
myös siitä että terapeutti on lomalla enkä pääse minnekään
vouhottamaan niinku mistään! joten antakaa anteeksi ja
valtakunnassa kaikki hyvin,toisinsanoen ei oo pakko lukea!

Nojoo se siitä.Kesäkuun kunniakskin oli pakko tulla naputtamaan
ja myöskin tyhjentämään tätä pääparkaa joka on ollut ihan
yliaktiivine ja ite mietin koska se tyttö taas romahtaa. 
No ei nyt kuitenkaan,olen päättänyt sen.

Murunen saapui eilen,on vain mukavaa kun voi olla vain hiljaa
ei ole aina pakko puhua,on vaan parasta kun voi vaivaantumatta
vain nauttia sen toisen ihmisen läsnäolosta ja vieläkin tuntuu
että tuon kanssa voisi elää vaikka loppuelämänsä ja vanheta
yhdessä.Haaveiltiin tulevaisuudesta oluiden ääressä koska
murulla synttärit, nyt se on taas hetken samanikäinen 
kuin minä jee! Haaveiltiin omasta pesästä jossakin ja
jotenkin kumpikin tahtoo uskoa että se tulee pian
sekin kaunis päivä, tulee se!jos ei mitään katastrofia
satu ei hyst hiljaa.Mutta ainahan elämä on...right?

Juu,sekavaa tekstiä taas tarjolla sens iitä saa kun omistaa
tällaisen pään ku mulla.Olen lisäksi ihan täpinöissäni jo
tulevasta Helsingin reissusta,naurua,hulluja juttuja,uusia
ihmisiä hui kamala.Pelottaa.Ja hermostuksissani 
vakuuttelen itselleni että hyvin se menee!

Olen kyllä pystynyt tuolla liikkumaan jo yksinkin paljon
ja samaten kaverin kanssa ja myös kauppareissutkin
menee nykyään ihan nätisti, hallelujaa!

Kesäkuu starttasi eilen tulee lämmin päivä ja minä se tyttö
pompin jo taas 9 jälkeen ylös great.Kai kroppa on jo sitä
mieltä et alapa ruveta totuttelemaan jo aikasin nousemaan
great,juskun kuvittelin et voisin nukkua piiitkään.
Mama täyttää vuosia ens viikolla,mutta viikonloppuna synttärit
kaikkine hienoine herkkuineen ja kahveineen ja tarjoiluineen.

Ja lisäksi tajusin taas yhden jutun kun tulee näitä elämän
"pommeja" niskaan joille vaan ei voi mitään vaan pitää
olla get deal with it itket aikas ja sit toteat et oot voimaton
vaikka haluaisit tehdä vaikka mitä mut et vaan pysty pistää
aika nöyräksi.Sit sitä vaan totee et fuck this shit ja ottaa
vaikkapa oluen ja nauttii elämästä kuten itse eilen tein
tosin ihan vain kotona ja aikaisin kiltisti nukkumaan,jes!

Take Care! <3 

XoXo
Anskuli 












sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Punch me I Bleed

Kaikki on ollu taas nätisti päin vittuja.Tuntunu ikinä niin yksinäiseltä kuin
mitä nyt ihan kun se kaikki paska ois jollakin tavalla mun oma vika kun on
tässä elämässä sattunu viimesen kk aikana ehkä vähän liikaa.

Tekee mieli vaan itkee taas ja karjua.Näyttikin ihan liian hyvältä
ollakseen totta,siis ihan kaikki.Tai sitten mun sisäinen draamakuningatar
repii kaikesta olemattomastakin lisää kun on niin paha olla eräiden asioiden
takia mutta menepä siitä jollekulle ymmärtämättömälle sielulle sanomaan
saat takaisin vain vieläkö sinä sitä asiaa suret tokenehan nytten jo!

Ai,eihän nämä asiat olekaan vasta tapahtuneet kluin  vaan ihan
hiljattain,en vain ole puhunut siitä kenellekään koska ei ihmiset
jaksa mun valitusta ja on varmasti isompiakin murheita ja
terapeutin mielestä minullakin olisi lupa surra.

Ei ne anna minun surra...kun pitää esittää sitä hiton
vahvaa kestohymy päällä olevaa tyttöä joka kestää
mitä vaan hinnasta ei mitään ollut puhetta kunhan 
kestät,tämänkin!

Eikö minulle suoda koskaan mitään hyvää että aina pitää
seuraavastakin suosta ponnistella ylös?! 

Tänään piti murusenkin tulla vaan ei tullut ja se oli
viimeinen "niitti" joka naksahti poikki ja sitten rohamdin.
Nykyään kun romahtelen mielummin yksin olen vain
huomannut sen vuosien saatossa olevan ihan paras ratkaisu
vaikka joskus toivonkin juuri sillä hetkellä että se joku
olisi siinä ottamassa syliin ja tuudittamassa kyselemättä
kuin pikkulasta.

xoxo
anskuli

perjantai 30. toukokuuta 2014

Love Each Day

Kauhea energiapurkaus jo heti aamusta välillä oikeesti tuntuu että
kun kahvia saa koneeseen oon ku joku hemmetin duracelpupu heti aamusta.
Nukkumiset on taas menny ihan ihme rytmiä.Kun ei ole koulua niin kyllähän
sitä sitten herätään nätisti jo tyyliin 9 jälkeen aamulla kun ei nukuta eikä oo
pakko mennä minnekään ja kiitos aktiivisen mieleni kun heti kun saa 
silmäni auki alkaa asiat pyöriä päässä kuin turbovauhdilla menevä
karuselli.

Tjooh olen päättänyt nousta tästä taas kerran,mutta tiiän et minä joku kaunis
päivä vielä onnistun.Sadepäivien ansiosta on vaan saanut kerrankin vain_olla
katsoa töllöstä hölmöjä sarjoja/leffoja kirjaimellisesti aivot narikassa ja
repeillä niille puoliväsyneenä ja lueskella kesken jääneitä tiiliskiviä.
Nyt on aikaa niihinkin jee!

Vaikka en ole kyllä ihan kokonaan malttanut olla pysymättä poissa
pianosta mutta nyt muutaman päivän kyllä olen ollut ja tehnyt kaikkea
muuta.Tänään sadepäivä jatkuu ja virallisesti vissiin alkaa kesälomakin
joten onpa ihan hyvä syy olla kotona piilossa kun tuolla taas ihmiset
rymyää pitkin maita ja mantuja pitäen virkavallan kiireisenä.Iteasiassa
se on kai La mut jotkut sankarit vissii alottelee jo tänään sen rymyämisen.

Huomasin taas tänä aamuna kahvia keittäessäni ja tuijotellessa omiin
ajatuksiini uppoutuneena ikkunasta ulos, että on kuitenkin hienoa olla
elossa.Olen päättänyt alkaa rakastaa jokaista päivää toi se sitten mitä
vaan tullessaan.Tuntuu ettei minua enää voi mikään lannistaa vaikka
kuinka yritetään säännöllisin väliajoin ja joskus ihan arvaamatta.

Voikaa tekin paremmin ja nautitaan kesästä! <3 

XOXO
Anskuli ;)

lauantai 24. toukokuuta 2014

Coma White

Tähän aikaan ylhäällä,en vaans aanut enää unta mielessä on niin paljon
kaikenlaista "ehkä sä oot just niitä ihmisii jotka vain ovat mieleltään
kovin aktiivisia" no aijaa?

Kuitenkin on menty taas tätä vuoristoratarallia tunteiden kanssa
ääripäästä ääripäähän.Milloin sydäntäsärkevää surua yhden asian
kanssa joka nyt kuuluu jo menneisyyteen ja sitäkin on niin vaikea
hyväksyä jotenkin.Että sitä tuntemaasi ihmistä ei enää ole.
Kaikki vain haihtuvat lopulta,katoavat meidän keskuudestamme.
Enkä nyt välttämättä tarkoita edes kuolemaa,mutta aika lähelle se
tämäkin asia natsaa kun rupee miettimään.

Olen surrut,vihannut,säälinyt yksin kunnes on pystynyt asiasta
juttelemaan ystävän kanssa joka myöskin menetti kyseisen ihmisen.
Hän tosin yritti vain lohduttaa enemmän minua koska minulla ei ole
niin ennen ollut kokemusta tämän kaltaisesta asiasta.

On vain itse kuolemalle menetettyjä tapauksia ja ne ovat yhtä
sydäntäsärkevää mutta tämäkin on melkein jo sinnepäin,minusta kun
joku joka oli joskus sinulle niin rakas,sekoaa lopullisesti ja viettää
loppuelämänsä poissa vapaudesta.On vain pakko mennä taas päivä
kerrallaan tässäkin asiassa eteenpäin ei ole muuta keinoa.

Äsken oli ihanaa olla viileässä kesäaamusiessa säässä haistella
tuoksuja ja kuunnella lintujen laulua aamukahvin kera ja vain istua
ja olla ja miettiä sitä,miten hienoo elämä on kuitenkin näinä kaikkine
kauneuksineen,ja tulin surulliseksi kun ajattelin taas miten jotkut
kuitenkin haluavat heittää elämänsä hukkaan ja olla vain sekaisin.
Mutta tiedän,ei se enää ole omissa käsissä kun ne vie niin mukanaan.




~There's something cold and blank behind her smile
  She's standing on an overpass in a miracle mile

"you were from a perfect world
a world that threw me away today
today to run away"


A pill to make you numb
A pill to make you dumb
A pill to make you anybody else
but all the drugs int this world
won't safe her from herself

Her mouth was an empty cut
and she was waiting to fall
Just bleeding like a polaroid
lost all her dolls


"you were from a perfect world
a world that threw me away today
today to run away"... ~


xoxo
anskuli























sunnuntai 18. toukokuuta 2014

People change when time just goes by...

Aika muuttuu,ihmiset muuttuu sen mukana vai muuttuvatko?Entä jos kaikki
onkin vain jonkinlaista teatteria? "en ollut silloin minä" vai niin miksi en
vieläkään tuohon voi uskoa vaikka itsedkin olen tehnyt virheitä silti sattuu
edelleen kun joidenkin huulilta kuulee tuon lauseen ja sitä miettii miksi
sitten teit minulle niin,satutit  etkä pyytänyt edes anteeksi?
Ei olisi pitänyt tehdä sitä tätä tuota mutta kun!

En tiedä oli vain pakko tulla pienessä ahdistuspäissäni tänne purkamaan
vaikka ei olisikaan muuta kuin vain valittamista.Turha kai sitä enää sit on
itkeä kun maito on jo nurin.Mutta kun miksi sattuu kun on jonkun menettänyt
miksi silti sattuu kun olisi tahtonut olla ystävä mutta itse ei jaksanut ja oletti
kaiken taas niin loistavasti väärin.Ihmissuhteet,varmaan oikeesti yks maailman
vaikeimpia asioita ikinä mut,niin säälittävää kuin se onkin piti tänne tulla koska
muuten se pyörii kokoajan päässä pyörii se kuitenkin jokatapauksessa aikansa
kunnes joko unohdan sen taas hetkeksi kunnes se taas antaa aihetta muistut-
taa itsestään...


Tänään tuntunut taas että mennään hurlumhei näiden tunteiden kanssa.
Tekisi mieli luovuttaa ja olla menemättä huomenna tunnille mutta al-
kaa konstit loppua jo kesken.Okei välillä ne on kyllä olleet ihan tottakin
mutta välistä taasen täyttä paskaa kun ei vaan jaksa niin ei.Mutta kui-
tenkin tänään on huomannut että kaikki on hyvin,paremmin kuin
esim vuosi takaperin.Olen ihan eri ihminen joten kai minäkin nyt
sit voin sanoa että en ollut silloin minä ihan täysin,olin sekaisin
vaikka ainahan minä kyllä olen mutta meni kyllä liikaa överiksikin :(

Väsyttää,vaikka kahvin juuri join,pitäisi alkaa kerrata huomisen tunnin
tehtäviä,kiinnostaisi kuin kilo paskaa,nimittäin 2 viikkpoa vielä vaikka
olisi niin jo valmis kesälaitumelle nukkumaan,sekoilee,riehuu,kännäämään eiku...
Nojoo kaikkee totakin mut iisisti hyvän maun rajoissa.


Mittari näyttää jo reippaasti yli +20 huomenna +26 ja minua hirvittää mennä
siinä helteessä kouluun.Onneksi kyydillä mutta siitä huolimatta.Kuitenkin on
aivan huikeeta et kesä lopulta tuli,vaikka kroppa onkin ollut ihmeen sekaisin
ja kipeänä ja flunssassa ja migreenissä ja ties missä sitä on oltu koska nämä
lämpöasteet on viimeaikoine heitelleet tyyliin +5/+22 niin onko se nyt sit
tavallaan ihmekään.

Festarit kutsuvat myöskin tänä vuonna ensikuussa pääsee irrottelemaan
oikein kunnolla, tuskin maltan odottaa ja on rahaakin jemmassa mukavasti
tuli kerrottua vanhuksillekin suunniotelmista ja sain heti ratsuväkeä
tukemaan minua taloudellisesti suunnitelmissani pitää vähän hauskaa
ystävien kanssa.Olen kuulemma ansainnut sen "kun sinulla nyt on
ollut vähän vaikeeta" lauseen kera ja minä silmät suurina ihmetyk-
säni miettimässä kuulenko minä harhoja vai oonko edes hereillä ja
kohta herään ja tämä onkin vain unta mutta ei.

Koulua pitäisi puristaa vielä,ensi vuosi,syksy.Sit en tiedä mitä teen
en todellakaan kesä tulee olemaan niin kavereiden kanssa riehumista
ja murusen kanssa olemista että oksat pois ja voimia kerätessä.
Olisi tuolla muutama hyvä tiiliskivikin oottamassa lukijaansa
sadepäivien varalle...

Josko pian saan taas kuulla ukkosen pauketta ja kesäsateen rauhallista
ropinaa? <3


XoXo
Anskuli <3 





























keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Do you wanna live forever?

Kuuntelen hiljaisuutta vaikka ulkona luonto riehuu ja sade paiskautuu ikkunaan.
Voin kerrankin vain olla ja hengittää tuntematta ahdistusta,Kuitenkin tämäkin
on vain ohimenevää.Kaikkihan elämässä on.Mutta entäs jos saisi valita ettei
olisikaan?Haluaisiko sitä sitten kuitenkaan elää ikuisesti?

Jännä että myöhään heränneenä kuitenkin ajatukset vilistää noinkin
syvällä.Sade saa jotenkin alakuloiseksi nykyään ja uppudun yhä
syvemmälle ajatuksiini.

Nytkin tekee mieli kahvia ja vain istua keittiön pöydän päällä ja tuijottaa
ulos ja odottaa.Kummallinen olo ja jotenkin myös tyyni,odottava.
Ihankuin en olisi kokenut tätä koskaan ennen.Kun tuntuu että sisällä
on jatkuvasti ollut jos jonkinlainen myrsky ja nyt tuntuu että se
vihdoinkin alkaa loppua.Vai onko tämä vain haave vai onko
oikeasti tämä kaikki vihdoin lähtemässä minusta ja irrottamassa rautaiset otteensa.

Aivan kuin löytäsi ulospääsyn tästä kaikesta kun on ollut vuosia tässä
pimeydessä ja se valo tunnelin päässä on nyt niin lähellä.

Ainakin tänään on hyvä olla ja turvallinenkin vaikka vielä viime yönä
ahdistuin mutta en suostunut antamaan sille periksi vaan jossainvälissä
sitten nukahdin,kuunnellen hiljaisuutta ja ulkona piiskaavaa sadetta.

Joko minä saan vihdoinkin rauhan?

XoXo
Anskuli