sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Punch me I Bleed

Kaikki on ollu taas nätisti päin vittuja.Tuntunu ikinä niin yksinäiseltä kuin
mitä nyt ihan kun se kaikki paska ois jollakin tavalla mun oma vika kun on
tässä elämässä sattunu viimesen kk aikana ehkä vähän liikaa.

Tekee mieli vaan itkee taas ja karjua.Näyttikin ihan liian hyvältä
ollakseen totta,siis ihan kaikki.Tai sitten mun sisäinen draamakuningatar
repii kaikesta olemattomastakin lisää kun on niin paha olla eräiden asioiden
takia mutta menepä siitä jollekulle ymmärtämättömälle sielulle sanomaan
saat takaisin vain vieläkö sinä sitä asiaa suret tokenehan nytten jo!

Ai,eihän nämä asiat olekaan vasta tapahtuneet kluin  vaan ihan
hiljattain,en vain ole puhunut siitä kenellekään koska ei ihmiset
jaksa mun valitusta ja on varmasti isompiakin murheita ja
terapeutin mielestä minullakin olisi lupa surra.

Ei ne anna minun surra...kun pitää esittää sitä hiton
vahvaa kestohymy päällä olevaa tyttöä joka kestää
mitä vaan hinnasta ei mitään ollut puhetta kunhan 
kestät,tämänkin!

Eikö minulle suoda koskaan mitään hyvää että aina pitää
seuraavastakin suosta ponnistella ylös?! 

Tänään piti murusenkin tulla vaan ei tullut ja se oli
viimeinen "niitti" joka naksahti poikki ja sitten rohamdin.
Nykyään kun romahtelen mielummin yksin olen vain
huomannut sen vuosien saatossa olevan ihan paras ratkaisu
vaikka joskus toivonkin juuri sillä hetkellä että se joku
olisi siinä ottamassa syliin ja tuudittamassa kyselemättä
kuin pikkulasta.

xoxo
anskuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti