Ehkä hieman valehtelin viime postauksessani kun sanoin että voisin vihdoin
aloittaa puhtaalta pöydältä aivan kaiken kanssa.Noh en nyt ihan aivan kaiken
mutta suurimmalta osaltani.Olo on kuin olisi putkahtanut tämän kanssa hyvin
suureen,keskelle labyrinttia,joka muistuttaa ihan samankaltaista kuin siinä
Hohdon leffassakin olevaa,ahdistavaa,korkeaa ja aavistuksen ahdistavan
myrkynvihreä.Ainoana erona on vain se että sen leffan hahmot löysivät
sieltä ulospääsyn,minä yhä hapuilen hädissäni sitä.
Miettinyt koska ihmeessä tämä oikein loppuu,joskushan sen on kuitenkin
loputtava joskushan se keino löytyy?Päästä pois tästä olotilasta ja
peloistaan,alkaa elää ja mennä ja olla niinkuin muut.
Olla "normaali".
Vaikkakin ahdistuneisuushäiriöön, kyllä se on nyt lievennetty diagnoosini
ei kuulemma ole muuta keinoa kuin vain kohdata ne asiat,tähän asti elämäni
on ollut vain selviytymistä päivästä toiseen ja tuntuu että varsinkin nyt on
pudonnut ihan huomaamattaan takaisin pari kertaa syvemmälle, kuin mihin
luulin päässeeni.
Lähemmäksi sitä tunnelin valoa ja sitten ahdistuneisuushäiriön mörkö huomaa
että yritän karata ja lähtee ääneti perääni ja kiskaisee minut syvemmälle kunnes
lamaannun pelosta enkä edes uskalla taistella sitä vastaan vaan tärisen ja itken
hiljaa paikoillani ja pelot ovat tyytyväisiä.
Tämä kuullostaa aika erikoiselta tavalta kuvailla sitä mitä tunnen ja
koen,mutta asia on näin.Toinen vaihtoehto olisi se Liisa Ihmemaassa-
kuvaus mutta tuo mörköjuttu kuvaa jotenkin paljon enempi minua
itseään ja se etten osaa vieläkään muuta kuin vain juosta vaikka
luulin osaavani jo paljon ties muutakin.Tuntuu että tämä erä on
taaskerran hävitty ja minä jäin nuolemaan näppejäni peloissani.
Silti kuiskaan kyynelsilmin hiljaa pimeyteen toivoen että
joku kuulisi avunhuutoni; miksi tämä ei lopu.
xoxo
anskuli
aloittaa puhtaalta pöydältä aivan kaiken kanssa.Noh en nyt ihan aivan kaiken
mutta suurimmalta osaltani.Olo on kuin olisi putkahtanut tämän kanssa hyvin
suureen,keskelle labyrinttia,joka muistuttaa ihan samankaltaista kuin siinä
Hohdon leffassakin olevaa,ahdistavaa,korkeaa ja aavistuksen ahdistavan
myrkynvihreä.Ainoana erona on vain se että sen leffan hahmot löysivät
sieltä ulospääsyn,minä yhä hapuilen hädissäni sitä.
Miettinyt koska ihmeessä tämä oikein loppuu,joskushan sen on kuitenkin
loputtava joskushan se keino löytyy?Päästä pois tästä olotilasta ja
peloistaan,alkaa elää ja mennä ja olla niinkuin muut.
Olla "normaali".
Vaikkakin ahdistuneisuushäiriöön, kyllä se on nyt lievennetty diagnoosini
ei kuulemma ole muuta keinoa kuin vain kohdata ne asiat,tähän asti elämäni
on ollut vain selviytymistä päivästä toiseen ja tuntuu että varsinkin nyt on
pudonnut ihan huomaamattaan takaisin pari kertaa syvemmälle, kuin mihin
luulin päässeeni.
Lähemmäksi sitä tunnelin valoa ja sitten ahdistuneisuushäiriön mörkö huomaa
että yritän karata ja lähtee ääneti perääni ja kiskaisee minut syvemmälle kunnes
lamaannun pelosta enkä edes uskalla taistella sitä vastaan vaan tärisen ja itken
hiljaa paikoillani ja pelot ovat tyytyväisiä.
Tämä kuullostaa aika erikoiselta tavalta kuvailla sitä mitä tunnen ja
koen,mutta asia on näin.Toinen vaihtoehto olisi se Liisa Ihmemaassa-
kuvaus mutta tuo mörköjuttu kuvaa jotenkin paljon enempi minua
itseään ja se etten osaa vieläkään muuta kuin vain juosta vaikka
luulin osaavani jo paljon ties muutakin.Tuntuu että tämä erä on
taaskerran hävitty ja minä jäin nuolemaan näppejäni peloissani.
Silti kuiskaan kyynelsilmin hiljaa pimeyteen toivoen että
joku kuulisi avunhuutoni; miksi tämä ei lopu.
xoxo
anskuli


