Olen alkanut viimeaikoina nousemaan ilman herätyksiä jo ihan ihmisten
aikoihin aamulla.Tosin viikonloppuna kun oli ne harkat joihin piti herätä
aikaisin tuntuu että siitä on vähän jäänyt "päälle" tämä unirytmi.
Eilen oli semmoinen tunteidenmyllerryspurkaus että maatessani sängyllä
murusen yrittäessä rauhoitella minua puhelimen toisessa päässä luulin jo
parin sekunnin verran että happi loppuu kohta oikeasti.
Toiset saattaisivat ajatella että ahaa ne riitelee ja niin ajattelen ensin itsekin
mutta itseasiassa, muutaman painottavan ja turhautuneisuuden sävyttämän
lauseiden jälkeen keskustelu lähti vasta kunnolla rakentavasti käyntiin, kun
toinenkin pääsi siihen mukaan ja ymmärsi... ja sitä ennen muut pariskunnat
(kertomiensa mukaan,en siis yleistä)olisivat jo häipyneet ovet paukkuen,
mutta en minä vaikka linjoilta lähdin vain siksi etten sanoisi peruuttamattoman
pahasti ihmiselle jota rakastan. Ja näin minulle tuli olo että kaikkien näiden
vuosien jälkeen tuntui että taas nakattiin matto jalkojen alta ja olo on että
vau.
Kai minä en vain vieläkään kokonaan osaa tunnustaa itselleni sitä asiaa
että nyt on oikeasti tässä ollut vierellä ihminen joka OIKEASTI ymmärtää
kuinka turhautunutta välillä tämä kaikki on.
Ehkä olen vain tähän asti koko ajan pelännyt että tämä ihanuus viedään
minulta pois tai että tämä onkin vain unta josta herään joku hirveä aamu
aivan yksin.Koska välillä on tuntunut että minun kaikki syvimmät
pelkoni ovat yksitellen käyneet toteen...
Fear is the path for the dark side...
Tai ehkä minustakin on tulossa pikkuhiljaa aikuinen temperamentti-
syydestäni huolimatta?
Siltikin,Lauantaina alkuillasta kun tulin kotiin turhautuneena
ja tuntui että se ei anna periksi ja vain kasaantuu kunnes se räjähtää
kun iltasella katselin vuosien myötä olevaa lempisarjani elokuvaa
X Filesia jossa Mulderille jälleenkerran sanottiin että "Trust no one,
mr Mulder" koin jokseenkin aivan erityistä myötätuntoa ja
ymmärrystä tätä roolihahmoa kohtaan.
Koska kylmä fakta maailmassa on se että kehenkään ei voi
luottaa.
Ja sen olen monesti elämäni varrella kokenut hyvinkin
masentavilla ja inhottavilla tavoilla vain siksi että olen
ollut typerä sinisilmäinen tytönheitukka.
xoxo
Anskuli
aikoihin aamulla.Tosin viikonloppuna kun oli ne harkat joihin piti herätä
aikaisin tuntuu että siitä on vähän jäänyt "päälle" tämä unirytmi.
Eilen oli semmoinen tunteidenmyllerryspurkaus että maatessani sängyllä
murusen yrittäessä rauhoitella minua puhelimen toisessa päässä luulin jo
parin sekunnin verran että happi loppuu kohta oikeasti.
Toiset saattaisivat ajatella että ahaa ne riitelee ja niin ajattelen ensin itsekin
mutta itseasiassa, muutaman painottavan ja turhautuneisuuden sävyttämän
lauseiden jälkeen keskustelu lähti vasta kunnolla rakentavasti käyntiin, kun
toinenkin pääsi siihen mukaan ja ymmärsi... ja sitä ennen muut pariskunnat
(kertomiensa mukaan,en siis yleistä)olisivat jo häipyneet ovet paukkuen,
mutta en minä vaikka linjoilta lähdin vain siksi etten sanoisi peruuttamattoman
pahasti ihmiselle jota rakastan. Ja näin minulle tuli olo että kaikkien näiden
vuosien jälkeen tuntui että taas nakattiin matto jalkojen alta ja olo on että
vau.
Kai minä en vain vieläkään kokonaan osaa tunnustaa itselleni sitä asiaa
että nyt on oikeasti tässä ollut vierellä ihminen joka OIKEASTI ymmärtää
kuinka turhautunutta välillä tämä kaikki on.
Ehkä olen vain tähän asti koko ajan pelännyt että tämä ihanuus viedään
minulta pois tai että tämä onkin vain unta josta herään joku hirveä aamu
aivan yksin.Koska välillä on tuntunut että minun kaikki syvimmät
pelkoni ovat yksitellen käyneet toteen...
Fear is the path for the dark side...
Tai ehkä minustakin on tulossa pikkuhiljaa aikuinen temperamentti-
syydestäni huolimatta?
Siltikin,Lauantaina alkuillasta kun tulin kotiin turhautuneena
ja tuntui että se ei anna periksi ja vain kasaantuu kunnes se räjähtää
kun iltasella katselin vuosien myötä olevaa lempisarjani elokuvaa
X Filesia jossa Mulderille jälleenkerran sanottiin että "Trust no one,
mr Mulder" koin jokseenkin aivan erityistä myötätuntoa ja
ymmärrystä tätä roolihahmoa kohtaan.
Koska kylmä fakta maailmassa on se että kehenkään ei voi
luottaa.
Ja sen olen monesti elämäni varrella kokenut hyvinkin
masentavilla ja inhottavilla tavoilla vain siksi että olen
ollut typerä sinisilmäinen tytönheitukka.
xoxo
Anskuli



