tiistai 9. heinäkuuta 2013

The Truth is Out There...

Olen alkanut viimeaikoina nousemaan ilman herätyksiä jo ihan ihmisten
aikoihin aamulla.Tosin viikonloppuna kun oli ne harkat joihin piti herätä
aikaisin tuntuu että  siitä on vähän jäänyt "päälle" tämä unirytmi.

Eilen oli semmoinen tunteidenmyllerryspurkaus että maatessani sängyllä
murusen yrittäessä rauhoitella minua puhelimen toisessa päässä luulin jo
parin sekunnin verran että happi loppuu kohta oikeasti.

Toiset saattaisivat ajatella että ahaa ne riitelee ja niin ajattelen ensin itsekin
mutta itseasiassa, muutaman painottavan ja turhautuneisuuden sävyttämän
lauseiden jälkeen keskustelu lähti vasta kunnolla rakentavasti käyntiin, kun
toinenkin pääsi siihen mukaan ja ymmärsi... ja sitä ennen muut pariskunnat 
(kertomiensa mukaan,en siis yleistä)olisivat jo häipyneet ovet paukkuen, 
mutta en minä vaikka linjoilta lähdin vain siksi etten sanoisi peruuttamattoman 
pahasti ihmiselle jota rakastan. Ja näin minulle tuli olo että kaikkien näiden
vuosien jälkeen tuntui että taas nakattiin matto jalkojen alta ja olo on että
vau.

Kai minä en vain vieläkään kokonaan osaa tunnustaa itselleni sitä asiaa
että nyt on oikeasti tässä ollut vierellä ihminen joka OIKEASTI ymmärtää
kuinka turhautunutta välillä tämä kaikki on.

Ehkä olen vain tähän asti koko ajan pelännyt että tämä ihanuus viedään
minulta pois tai että tämä onkin vain unta josta herään joku hirveä aamu
aivan yksin.Koska välillä on tuntunut että minun kaikki syvimmät
pelkoni ovat yksitellen käyneet toteen... 

Fear is the path for the dark side...

Tai ehkä minustakin on tulossa pikkuhiljaa aikuinen temperamentti-
syydestäni huolimatta?


Siltikin,Lauantaina alkuillasta kun tulin kotiin turhautuneena
ja tuntui että se ei anna periksi ja vain kasaantuu kunnes se räjähtää 
kun iltasella katselin vuosien myötä olevaa lempisarjani elokuvaa
X Filesia jossa Mulderille jälleenkerran sanottiin että "Trust no one,
mr Mulder"  koin jokseenkin aivan erityistä myötätuntoa ja
ymmärrystä tätä roolihahmoa kohtaan.

Koska kylmä fakta maailmassa on se että kehenkään ei voi
luottaa.

Ja sen olen monesti elämäni varrella kokenut hyvinkin
masentavilla ja inhottavilla tavoilla vain siksi että olen
ollut typerä sinisilmäinen tytönheitukka. 


xoxo
Anskuli


 
























sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

To Be or Not To Be..?

Turhautuneisuutta joka meinaa yltyä vitutuksen kautta itkupotkuraivarinaurettavuusasteikolle!!!
Siitä on meikäläisen vuoristorata tälläkertaa tehty.Mikään!Ei ole maailmassa yhtä rasittavaa
no okei odottamisen jälkeen mutta sekin liittyy tavallaan asiaan kuin se että asiat
junnaa vittu paikoillaan.Ja sitten ihmiset arpoo että ollako vai eikö olla.
Hyvä kysymys eikö?
Pätee melkein kaikkeen ainakin jos soppaan lasketaan ihmissuhteet
draamoineen ja kaikkineen mikä myöskin pätee bändihommiinkin.*Syyyyyvä huokaus*

Juu kyllä, sekavaa on mutta onko ihmekään kun pääkään ei ota selvää ja tämä on lopputulos.
Eilen oli siis soitot pitkästä aikaa,missä ei ollut mitään erityistä vikaa muuta kuin että
alkuhuuman ja täpinän jälkeen soitimme noin 4h vai olikohan peräti 5 ja  siinä sitten
ihmettelimme erästä varsin haastavaa coverbiisi ja minun turhautuneisuuteni vain kasvoi
kasvamistaan.. anteeksi.... >_<

Noh,onneksi ymmärtäjiäkin löytyi iso kiitos siitä bändikavereille :)
Siinä sitten pihalla tupakkatauolla tuli meidän kitaristille avauduttua mm kun on soittokamat
paskana ja ei pääse purkamaan tuntojaan soittamiseen vähään aikaan-avautumista lähinnä
yleisen kuulumisenvaihdon yhteydessä ja kun koettaa selventää miksi on niin turhautunut
niin vastaukseksi tuli ymmärrystä.Edes joku ymmärtää oh god mille tämä fiilis tuntuu..!!
Vastaavaa tunnetta voisi kuvailla hyvinkin niin,että pää hajoaa minä hetkenä hyvänsä
kaiken painavan ajatuslastinsa alle ja lähes paniikinomaisesti yrittää miettiä jotakin
helpottavaa purkamisen kohdetta.

Ehkä tähän kaikkeen löytyy joskus jokin järkevä ratkaisu ja nyt on pidettävä vain taukoa
vaikka nytkin tekisi mieli soittaa mutta kun ei voi.Sitä sitten turhautuneisuuden puuskissaan
on jonnein avautuduttava ja kirjoittaminen on onnesi yksi hyvä keino purkaa kaikkee sisintään.
Ehkä myöskin on sekin ajatus mahdollinen että olisi vain kohdattava nämäkin tunemukset.
Voih,pakeneminen kun on toisinaan vähän liiankin helppoa eikö vain?

Noh,ettei tämä ihan nyt mene synkistelyksi on minulla häpi newsiäkin sentään teille kertoa :)
Ensinnäkin saatiin reenikämppä ja nykyään meillä on 2 solistia.Mies ja nainen, ja kys mimmin
kanssa pitäisi kuulemma vissiin vähän istuksia iltaa ensi viikolla ja tutustua ja täpinöissäni jo
sitäkin odottelen.Olemme tavanneet jo kerran mutta se oli niin pikainen visiitti että pitää
nähdä kyllä kunnolla.

Seuraavaa 2 viikkoa tässä ihan mielenkiinnolla on odotettavissa ja myöskin syyskuun
loppua jolloin viimeistään tämä tyttö heittää repun selkään ja häipyy viikonlopuksi Tampereelle
katsomaan pitkästä aikaa yhtä suosikki/omaan soittamiseen vaikuttavaa idolibändiään COB.ia.
Metallin ystävät tiedättä mistä on kyse :)
Tosin suunnitelmissa olisi että kesälläkin sinnepäin olisi suunnattava.
On ikävä Ystäviä siellä päässä!! <3 

Onneksi kuitenkin kesääkin on vielä jäljellä ja paljonpaaaljon hyviä asioita näköpiirissä.
Murun kanssa pitäisi mennä Deppin uusinkin katsomaan ja vähän ulos kun ei olla aikoihin
oltu oikein missään.Kiitos syynä talous.Miksi oih miksi kaiken pitää olla kiinni ja riippuvainen
rahasta.Kertokaa minulle.Josta taas aasinsiltaan mukavasti päästään on huoli maailmankin
asioista mutta joku viisas minulle joskus sanoi,että on opittava pitämään huolen omista
asioistaan (hahhhah) eikä maailmaa voi yksi ihminen pelastaa.Toisaalta haluaisiko sitä edes
jos semmoinen mahdollisuus olisi?

Kuitenkin, olkaa kiitollisia tästäkin päivästä eikä tämä nyt ole mitään jeesustelua!! 
koska koskaan ei voi tietää milloin se viimeinen päivä koittaa.

XOXO
Anskuli ;)





















maanantai 24. kesäkuuta 2013

Once you chasing rabbit and you know you're going to fall....

"a pill to make you numb
 a pill to make you dumb
 a pill to make you anybody else
 but all the drugs in this world
 won't save her from herself ...."

Herään aamulla vaikka mieleni halusi vielä jäädä petiin nukkumaan vaikka koko
päiväksi.Olisi pitänyt totella mutta uhmakkaasti tätä päivää vastaan päätin nousta
ja kohdata sen mitä kohdattavissa oli.

Vaikka kuin menet kilttinä tyttönä ja perus hei mitäs tänne tänään kuuluu?-
ilmeellä,jo ovella tiesin että tämä oli virhe, mutta olisi silti ollut epäkohteliasta
kääntyä takaisin ja huikata että nähdään parempana päivänä koska siitäkin
tai mistä tahansa väärästä elkeestä olisi tullut kuitenkin huutomyrsky.

Niin,hänen ylhäisyytensähän kun ei ole koskaan itse väärässä vaan itse
täydellisyyden perikuva.Jota minä yksinollessani niin katkeransuloisesti
jälleenkerran tyydyn kyyneliä väkisin pitätellen,nielemään kaiken vaikka
olisin niin ollut valmis heittämään yhtä pahasti takaisin vain toisen osapuolen
takia.Sensijaan tyydyin vain vilkaisemaan edes sinnepäin pahasti.

Miksi on niin vaikeaa kun on ihminen täysin muuttunut.
Miksi juuri minun pitää nämäkin paskat taas sietää?
Miksi en voisi vain taas paeta jaen jäänyt kotiin nukkumaan.
Noh tehty mikä tehty vaikka minä en tälläkerralla ole edes
tehnyt mitään väärää.Mikä on sinänsä ironista.
Satuin vain tänään  astumaan räjähdysalttiiseen tilaan
pahaa aavistamattani.


"you can choose;
if you'll take a red pill you'll wake up in your own bed and tought nothings happend
and it was all about dream...

But IF you take a blue pill, you will see how deep the rabbit hole goes..."

xoxo
Anskuli








sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pitkä Kuuma Kesä

En ole jaksanut yksinkertaisesti käydä päivittämässä blogiani niin ahkeraan
kuin olin joskus ajatellut mutta tässä on ollut kaikenmaailman hässäkkää.
Juhannuksestakin päästiin juuri "tää alkaa muistuttaa joulua..!"
totesin Murusellekin kun tulimme kotiin vatsat melkoisen täynnä
hyvää grillievästä.

Saunan jälkeen sitten maistuikin muutama kylmä huurteinen kun auringon
edes hieman painuessa mailleen uskaltauduimme parvekkeellekin ihailemaan
auringonlaskua ja sitä kuuluisaa yötöntä yötä ja pelasimme yazia ^^

Ei kyllä jaksettu mihinkään lähteä edes kävelyllekään ja keskustaan ei
ollut puhettakaan koska baarit olivat auki siellä takuuvarmasti olisi
ollut terassihoukutuksia joten suosiolla jäimme kotiin ja valvoimme
pikkutunneille.Ihana Juhannus siis takana :,) <3

Nyt on Sunnuntai ja minä meinaan melkein läkähtyä.
Tuolla on takuuvarmasti ainakin +25 ellei ylikin eikä loppua näy moneen
moneen päivään ensi viikollakaan.Noh,ei kait sitä passaisi valittaa koska
tätä ihanuutta kestää enää vain pari kk ja sitten alkaa pikkuhiljaa syksy
kolkutella ovella.

Kaikissa vuodenajoissa tokihan on ne hyvät ja huonot
puolensa ja tavallaan taasen olen iloinen ettei tämä  +25
oleva keli ole jatkuvaa.Vaikka kesänlapsi olenkin minua ei silti
ole luotu sietämään yli +25 asteen helteitä kun ne saavat voimaan
pahoin.Jossakin Thaimaassa olo on varmasti ihanaa mutta minulle ei.

Nähtävästi tämän kesän festarit sijoittuvat aika lähelle elokuuta koulujen
alkamista (hui) ja nyt jo hieman stressailen sitä kun en ole vielä jaksanut
aloittaa teoriakirjaa vaan hoen vain että vielä on aikaa vielä on aikaa.

Turhautumista myöskin hieman on kurkkimassa bändikuvioiden puolella
viime reeneistä alkanee olla kohta iloisesti jo ainain 2 viikkoa ellei
enemmänkin ja paljon on kuvioita taas ilmassa niin,että on pitänyt
itsellenikin hieman selventää missä mennään ja sulatella asioita.

Perhepiirissä ei oikein ole mitään erikoista melkoista vuoristorata-
myllerrystä tämä kevätmetelisoppa on ollut ja tuntuu että nyt se alkaa
vähitellen tasoittua.En uskalla edes toivoa koska tiedän miten siinä
minun tuurillani kuitenkin juuri käy.

Tänään kuulemma superkuu paistaa taivaalla,lähimpänä maata niin
näkyy isompana-kuu jos jaksaisi niin voisi mennä sitä ihastelemaan.
Nautitaan kesästä ja kesäöistä! <3

XOXO
Anskuli ;)




















sunnuntai 19. toukokuuta 2013

...Mutta maailma on totta...

"Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa.
Olen tulessa!
Rintaa pakottaa,sydän tahtoo lentää.
Nousta tuulen selkään...
Vaikka sylisi on samettia ja maailma on asfalttia..." 

 *itku*

xoxo 
anskuli 


ps.ei ollut myöskään Suomenkaan päivä,ei tullut mitallinmitalliakaan.
Huomenna olisi ennen kesälomaa vihoviimeinen tunti.*huoh*...
ja minä haluaisin vain juosta lujaa ja kauas pois.

lauantai 18. toukokuuta 2013

KESÄ!!!!
Vihdoinkin se on täällä!
Vaikka koulua onkin vielä yksi "hikinen"  Maanantai jäljellä olen silti jo sitä mieltä,että kesä on tullut.

Säiden puolestakin ollut jo ensimmäisiä ihania hellepäiviä mustissa capreissa ja kevyissä tossuissa tuolla kuljeskella
ja fiilistellä kun ei tarvitse palella!!!<3

Kerrankin,kun sitä tehdään noin muuten puolisen
vuotta yhteen menoon.Ja tuntuu,että ihmiset,keiden kanssa on jutellu ovat olleet hirveän helpottuneita ja hymy on herkässä kun mainitsee että on ihanan lämmintä.
Moni on sanonutkin,että talvi olisi jotenkin tuntunut jopa ekstrapitkälle,mutta en nyt sitten tiedä.
Pimeyden keskellähän me suurimman osan ajasta elämmekin,mutta voi sitä riemua kun on
myöhään valoisaa <3

Tuossa käytiin heittämässä päivän keikka myöskin soittelemassa pitkästä aikaa ja
morjestelemassa ihmisiä ja kahvittelemassa.Hassua miten ne aina ilahtuvat minutkin nähdessäni,
kuulemma liian pitkästä aikaa eikä siitä puheensorinasta ja halailuista meinannut sitten tulla loppua.
Vieläkin on kovin hämmentävää tämä fiilis,että kuulun johonkin.Ehkä niin naurettavalta kuin se kuullostaakin,minä siitä silti jaksan aina vaan jankuttaa ja hehkuttaa ja että
ihmiset ovat aidosti iloisia minut nähdessään.

Ne,jotka ovat kokeneet koulukiusaamisen varmasti ymmärtävät mistä puhun,
kun omaa "heikon itsetunnon" ja menee hämilleen siitä,kun sinua kehutaan ja on kaivattu.
Päässäni pyöri sen sekunnin murto-osan ajan valtavasti hämmentäviä kysymysiä,mitenniin
mukamas minua kaivattu eihän minua ole koskaan kaivattu mihinkään,ei minusta koskaan
ole tykätty näin niinkuin nyt aikuisena jnejne.

Vieläkin alan itkeä,jos tuota alkaisin vielä syvemmällä tasolla miettimään ja analysoimaan
itsellenija se,mitä elämässäni tapahtuu tällähetkellä.Välillä,se on kuin suoraan jostain leffasta,
ettei tää voi olla todellista ja sitten välillä yhtä helvettiä ja löydän itseni itkemästä silmät päästäni ja
valvomassa öitäni eräänkin ystävän takia josta olen niin kovasti huolissani, eikä se edes ymmärrä sitä..!!

Tiedän,sekavaa tekstiä.7h yöunilla ei ole päässä kovinkaan hääppöiset fiilikset ja bändiharkoissakin
juttu oli kutakuinkin levotonta ja ala-asteen jutuille hirnuin kuin koulutyttö vedet silmissä :_D
Onneksi tosin noi jätkät on aika rentoa sakkia ja olen "yksi heistä" wau! ja he ovat jo ilmeisesti
huomanneet että se olen vain minä koska he naureskelivat mukanani aina tupakkitauoilla pihalla.

Täytyy kyllä myöntää että ei edes tunnu Lauantaille.Tässä kahvia kyllä,luit oikein!kittaan pieni,
vähän väsynyt virne naamalla.Tämä päivä ja viikonloppu on ollu taas jotakin ihan uskomatonta
vaikka tuntuu että olisin voinut pillahtaa itkuun kun basisti kyseli kuulumisia ajomatkalla.
En vaan viitsinyt, ja oli senverra mahtifiilis päästä edes hetkeksi pois kaikesta etten edes
halunnut pilata kummankin hyvää fiilistä kertomalla aivan kaikkea muuta kuin pintapuolisesti.

Ehkä joskus kerron hieman tarkemmin,hyviä ystäviähän tässä kuitenkin ollaan.
Nyt halusin vain nauttia hyvästä fiiliksestä ja siitä tien päälle-pääsystä ja soittamaan pääsystä
ja muiden näkemisestä.Kuitenkin,huokasin raskaasti ja totesin,että varsinainen
sekametelisoppakevät on ollut,huolestunut katse häneltä ja sitten ei auttanut kuin edes hieman
valaista asiaa.Olen vain niin onnellinen nyt kaikesta tästä ettei edes enää jaksa miettiä mennyttä,
tai edes tulevaakaan.

Ensiviikonloppuna olisi tarkoitus jälleen hypätä auton kyytiin ja tienpäälle
ja soittamaan ja pitämään hauskaa hyvällä porukalla jossa kaikki olemme hyviä ystäviä
keskenämme,ja sitä toivon myöskin laulajankin suhteen.

Take care! ja nautitaan nyt KESÄSTÄ!! <3<3<3

XOXO
Anskuli ;)




















tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mindstormblast

Valvon ja juon vaniljateetä maidon ja sokerin kera lempi-Tuutikkimukistani ja kuuntelen.
On niin ihanan hiljaista ja mieleni tekisi valvoa vielähän vähän pidempään.
Tämän takia rakastan öitä.Kaikki ovat levolla,uinumassa ja keräämässä
voimia tulevan päivän haasteisiin paitsi minä.
Koko maailma uinuu ympärilläni puhtoisen suloisen tummansävyisen
huntuun kietoutuneena,vain mystiset yöäänet seuranaan.

Mieleni on vasta alkamassa palautua koko päivän kestävästä,
suorastaan ydinpommin oloisestat tilasta tai jonkin sortin pommin nyt
ainakin ja aivoni yrittävät epätoivoisesti kerätä sirpaleita takaisin kasaan
saadakseen ne taas toiminaan melkoisen voimakkaan aivotoimintahäiriön
seurauksena.Kyllä,migreeni on kyllä todellinen Mindstormblast.
Siitä otsikon nimikin kun mietin että tekisi mieli kirjoittaa ja kertoa vähän
tuntemuksia tästäkin olotilasta.

Ja samalla myöskin ihmettelen,miten voin olla aivan järjetön.
Tiedän,sekavaa tekstiä mutta niin on minun päänikin joten antakaa anteeksi
niin maailma on parempi paikka... ja vitut.Mutta senhän te tiedättekin
tai toivon että olette siihen alkaneet havahtua.


Tuosta typeryydestäni vielä senverran vain,olen vain auttamattoman pahasti ihastunut.
En tänne höpise asiasta sen enempää mutta olen aivan sekaisin ja toisaalta taas
tiedän mukamas mitä teen.Mieli on kummallinen paikka oikeesti tai sitten
todellakin on tätä kevättäkin rinnassa kun tekee mieli tehdä välillä täysin
järjettömiä asioita.Onneksi huomenna tulee kulta ja laittaa taas minulle
reppanalle jalat maahan tukevasti kun nytkin vain "leijailen katonrajassa"
näiden fiilisteni täydellisen sekasorron keskellä.

Niin,Hesanreissu meni hienosti,pidän yksin matkustelusta koska silloin
törmää mitä mielenkiintoisiin ihmisiin eikä tälläkään kertaa jäänyt
kokemusta köyhemmälle tasolle todellakaan.Paluu se vasta yllättikin
kun juna oli ihan täynnä että piti seiisten maistella olutta ja ihmetellä
erään tuntemattoman tädin  kanssa että onpas täällä porukkaa.

Tuli nähtyä lapsuudenystävää ja hänen miestä ja 8kk mahdottoman
suloista poikaansa ja vaikka pikakäynti olikin niin kuhan edes se kuin ei mitään.
En nyt jaksa alkaa tänne rustailemaan tuostakaan sen enempää,pahoittelen
joten laitoin nyt vain tuollaisen hyvin tiivistetyn toteaman siististi.


Teekin loppui sopivast,oli jo kerennyt kylmettyä joten taidan kömpiä tuonne
ihanan puhtaaseen petiin unia odottelemaan.Tuskin tarvitsee kauaa sitä tehdä.
Niin,meidän bändipoppooseen on nyt tullut 6 jäsen ja varmaan ens kuussa
pääsee taas tien päälle ja soittelemaan.Can't wait!
Vappukin ois tulossa ja konsertti heti seuraavana päivänä joten aika kiltisti
tulee oltua luultavasti kultun kanssa chillaten ja fiilistellen.


anyway,take cares! <3

XOXO
Anskuli ;)