sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pitkä Kuuma Kesä

En ole jaksanut yksinkertaisesti käydä päivittämässä blogiani niin ahkeraan
kuin olin joskus ajatellut mutta tässä on ollut kaikenmaailman hässäkkää.
Juhannuksestakin päästiin juuri "tää alkaa muistuttaa joulua..!"
totesin Murusellekin kun tulimme kotiin vatsat melkoisen täynnä
hyvää grillievästä.

Saunan jälkeen sitten maistuikin muutama kylmä huurteinen kun auringon
edes hieman painuessa mailleen uskaltauduimme parvekkeellekin ihailemaan
auringonlaskua ja sitä kuuluisaa yötöntä yötä ja pelasimme yazia ^^

Ei kyllä jaksettu mihinkään lähteä edes kävelyllekään ja keskustaan ei
ollut puhettakaan koska baarit olivat auki siellä takuuvarmasti olisi
ollut terassihoukutuksia joten suosiolla jäimme kotiin ja valvoimme
pikkutunneille.Ihana Juhannus siis takana :,) <3

Nyt on Sunnuntai ja minä meinaan melkein läkähtyä.
Tuolla on takuuvarmasti ainakin +25 ellei ylikin eikä loppua näy moneen
moneen päivään ensi viikollakaan.Noh,ei kait sitä passaisi valittaa koska
tätä ihanuutta kestää enää vain pari kk ja sitten alkaa pikkuhiljaa syksy
kolkutella ovella.

Kaikissa vuodenajoissa tokihan on ne hyvät ja huonot
puolensa ja tavallaan taasen olen iloinen ettei tämä  +25
oleva keli ole jatkuvaa.Vaikka kesänlapsi olenkin minua ei silti
ole luotu sietämään yli +25 asteen helteitä kun ne saavat voimaan
pahoin.Jossakin Thaimaassa olo on varmasti ihanaa mutta minulle ei.

Nähtävästi tämän kesän festarit sijoittuvat aika lähelle elokuuta koulujen
alkamista (hui) ja nyt jo hieman stressailen sitä kun en ole vielä jaksanut
aloittaa teoriakirjaa vaan hoen vain että vielä on aikaa vielä on aikaa.

Turhautumista myöskin hieman on kurkkimassa bändikuvioiden puolella
viime reeneistä alkanee olla kohta iloisesti jo ainain 2 viikkoa ellei
enemmänkin ja paljon on kuvioita taas ilmassa niin,että on pitänyt
itsellenikin hieman selventää missä mennään ja sulatella asioita.

Perhepiirissä ei oikein ole mitään erikoista melkoista vuoristorata-
myllerrystä tämä kevätmetelisoppa on ollut ja tuntuu että nyt se alkaa
vähitellen tasoittua.En uskalla edes toivoa koska tiedän miten siinä
minun tuurillani kuitenkin juuri käy.

Tänään kuulemma superkuu paistaa taivaalla,lähimpänä maata niin
näkyy isompana-kuu jos jaksaisi niin voisi mennä sitä ihastelemaan.
Nautitaan kesästä ja kesäöistä! <3

XOXO
Anskuli ;)




















sunnuntai 19. toukokuuta 2013

...Mutta maailma on totta...

"Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa.
Olen tulessa!
Rintaa pakottaa,sydän tahtoo lentää.
Nousta tuulen selkään...
Vaikka sylisi on samettia ja maailma on asfalttia..." 

 *itku*

xoxo 
anskuli 


ps.ei ollut myöskään Suomenkaan päivä,ei tullut mitallinmitalliakaan.
Huomenna olisi ennen kesälomaa vihoviimeinen tunti.*huoh*...
ja minä haluaisin vain juosta lujaa ja kauas pois.

lauantai 18. toukokuuta 2013

KESÄ!!!!
Vihdoinkin se on täällä!
Vaikka koulua onkin vielä yksi "hikinen"  Maanantai jäljellä olen silti jo sitä mieltä,että kesä on tullut.

Säiden puolestakin ollut jo ensimmäisiä ihania hellepäiviä mustissa capreissa ja kevyissä tossuissa tuolla kuljeskella
ja fiilistellä kun ei tarvitse palella!!!<3

Kerrankin,kun sitä tehdään noin muuten puolisen
vuotta yhteen menoon.Ja tuntuu,että ihmiset,keiden kanssa on jutellu ovat olleet hirveän helpottuneita ja hymy on herkässä kun mainitsee että on ihanan lämmintä.
Moni on sanonutkin,että talvi olisi jotenkin tuntunut jopa ekstrapitkälle,mutta en nyt sitten tiedä.
Pimeyden keskellähän me suurimman osan ajasta elämmekin,mutta voi sitä riemua kun on
myöhään valoisaa <3

Tuossa käytiin heittämässä päivän keikka myöskin soittelemassa pitkästä aikaa ja
morjestelemassa ihmisiä ja kahvittelemassa.Hassua miten ne aina ilahtuvat minutkin nähdessäni,
kuulemma liian pitkästä aikaa eikä siitä puheensorinasta ja halailuista meinannut sitten tulla loppua.
Vieläkin on kovin hämmentävää tämä fiilis,että kuulun johonkin.Ehkä niin naurettavalta kuin se kuullostaakin,minä siitä silti jaksan aina vaan jankuttaa ja hehkuttaa ja että
ihmiset ovat aidosti iloisia minut nähdessään.

Ne,jotka ovat kokeneet koulukiusaamisen varmasti ymmärtävät mistä puhun,
kun omaa "heikon itsetunnon" ja menee hämilleen siitä,kun sinua kehutaan ja on kaivattu.
Päässäni pyöri sen sekunnin murto-osan ajan valtavasti hämmentäviä kysymysiä,mitenniin
mukamas minua kaivattu eihän minua ole koskaan kaivattu mihinkään,ei minusta koskaan
ole tykätty näin niinkuin nyt aikuisena jnejne.

Vieläkin alan itkeä,jos tuota alkaisin vielä syvemmällä tasolla miettimään ja analysoimaan
itsellenija se,mitä elämässäni tapahtuu tällähetkellä.Välillä,se on kuin suoraan jostain leffasta,
ettei tää voi olla todellista ja sitten välillä yhtä helvettiä ja löydän itseni itkemästä silmät päästäni ja
valvomassa öitäni eräänkin ystävän takia josta olen niin kovasti huolissani, eikä se edes ymmärrä sitä..!!

Tiedän,sekavaa tekstiä.7h yöunilla ei ole päässä kovinkaan hääppöiset fiilikset ja bändiharkoissakin
juttu oli kutakuinkin levotonta ja ala-asteen jutuille hirnuin kuin koulutyttö vedet silmissä :_D
Onneksi tosin noi jätkät on aika rentoa sakkia ja olen "yksi heistä" wau! ja he ovat jo ilmeisesti
huomanneet että se olen vain minä koska he naureskelivat mukanani aina tupakkitauoilla pihalla.

Täytyy kyllä myöntää että ei edes tunnu Lauantaille.Tässä kahvia kyllä,luit oikein!kittaan pieni,
vähän väsynyt virne naamalla.Tämä päivä ja viikonloppu on ollu taas jotakin ihan uskomatonta
vaikka tuntuu että olisin voinut pillahtaa itkuun kun basisti kyseli kuulumisia ajomatkalla.
En vaan viitsinyt, ja oli senverra mahtifiilis päästä edes hetkeksi pois kaikesta etten edes
halunnut pilata kummankin hyvää fiilistä kertomalla aivan kaikkea muuta kuin pintapuolisesti.

Ehkä joskus kerron hieman tarkemmin,hyviä ystäviähän tässä kuitenkin ollaan.
Nyt halusin vain nauttia hyvästä fiiliksestä ja siitä tien päälle-pääsystä ja soittamaan pääsystä
ja muiden näkemisestä.Kuitenkin,huokasin raskaasti ja totesin,että varsinainen
sekametelisoppakevät on ollut,huolestunut katse häneltä ja sitten ei auttanut kuin edes hieman
valaista asiaa.Olen vain niin onnellinen nyt kaikesta tästä ettei edes enää jaksa miettiä mennyttä,
tai edes tulevaakaan.

Ensiviikonloppuna olisi tarkoitus jälleen hypätä auton kyytiin ja tienpäälle
ja soittamaan ja pitämään hauskaa hyvällä porukalla jossa kaikki olemme hyviä ystäviä
keskenämme,ja sitä toivon myöskin laulajankin suhteen.

Take care! ja nautitaan nyt KESÄSTÄ!! <3<3<3

XOXO
Anskuli ;)




















tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mindstormblast

Valvon ja juon vaniljateetä maidon ja sokerin kera lempi-Tuutikkimukistani ja kuuntelen.
On niin ihanan hiljaista ja mieleni tekisi valvoa vielähän vähän pidempään.
Tämän takia rakastan öitä.Kaikki ovat levolla,uinumassa ja keräämässä
voimia tulevan päivän haasteisiin paitsi minä.
Koko maailma uinuu ympärilläni puhtoisen suloisen tummansävyisen
huntuun kietoutuneena,vain mystiset yöäänet seuranaan.

Mieleni on vasta alkamassa palautua koko päivän kestävästä,
suorastaan ydinpommin oloisestat tilasta tai jonkin sortin pommin nyt
ainakin ja aivoni yrittävät epätoivoisesti kerätä sirpaleita takaisin kasaan
saadakseen ne taas toiminaan melkoisen voimakkaan aivotoimintahäiriön
seurauksena.Kyllä,migreeni on kyllä todellinen Mindstormblast.
Siitä otsikon nimikin kun mietin että tekisi mieli kirjoittaa ja kertoa vähän
tuntemuksia tästäkin olotilasta.

Ja samalla myöskin ihmettelen,miten voin olla aivan järjetön.
Tiedän,sekavaa tekstiä mutta niin on minun päänikin joten antakaa anteeksi
niin maailma on parempi paikka... ja vitut.Mutta senhän te tiedättekin
tai toivon että olette siihen alkaneet havahtua.


Tuosta typeryydestäni vielä senverran vain,olen vain auttamattoman pahasti ihastunut.
En tänne höpise asiasta sen enempää mutta olen aivan sekaisin ja toisaalta taas
tiedän mukamas mitä teen.Mieli on kummallinen paikka oikeesti tai sitten
todellakin on tätä kevättäkin rinnassa kun tekee mieli tehdä välillä täysin
järjettömiä asioita.Onneksi huomenna tulee kulta ja laittaa taas minulle
reppanalle jalat maahan tukevasti kun nytkin vain "leijailen katonrajassa"
näiden fiilisteni täydellisen sekasorron keskellä.

Niin,Hesanreissu meni hienosti,pidän yksin matkustelusta koska silloin
törmää mitä mielenkiintoisiin ihmisiin eikä tälläkään kertaa jäänyt
kokemusta köyhemmälle tasolle todellakaan.Paluu se vasta yllättikin
kun juna oli ihan täynnä että piti seiisten maistella olutta ja ihmetellä
erään tuntemattoman tädin  kanssa että onpas täällä porukkaa.

Tuli nähtyä lapsuudenystävää ja hänen miestä ja 8kk mahdottoman
suloista poikaansa ja vaikka pikakäynti olikin niin kuhan edes se kuin ei mitään.
En nyt jaksa alkaa tänne rustailemaan tuostakaan sen enempää,pahoittelen
joten laitoin nyt vain tuollaisen hyvin tiivistetyn toteaman siististi.


Teekin loppui sopivast,oli jo kerennyt kylmettyä joten taidan kömpiä tuonne
ihanan puhtaaseen petiin unia odottelemaan.Tuskin tarvitsee kauaa sitä tehdä.
Niin,meidän bändipoppooseen on nyt tullut 6 jäsen ja varmaan ens kuussa
pääsee taas tien päälle ja soittelemaan.Can't wait!
Vappukin ois tulossa ja konsertti heti seuraavana päivänä joten aika kiltisti
tulee oltua luultavasti kultun kanssa chillaten ja fiilistellen.


anyway,take cares! <3

XOXO
Anskuli ;)








tiistai 16. huhtikuuta 2013

Myrskyn jälkeen

Hetken tuijotettuani mietteissäni tietokoneen näyttöä,huokaisen syvään
ja päätän aloittaa kirjoittamisen jälleenkerran.
Ensimmäistä kertaa 2 viikkoon nyt edes yritän jotakin,
vaikka minulla ei suoranaisestiole tänne mitään sanottavaa.
Ainakaan mitään, mitä en valitettavasti
tänne voi ainakaan täysin avoimesti kertoa,hieman rivien välistä
ehkä jotakin sinnepäin.Vaikka kuinka onkin minun blogini mutta silti.

Mistäköhän alottaisin.
Kaikkea on sattunut,kevät tuo ihmisiin
mitä kummallisempia tuntemuksia myös itseeni.
Sitä tavanomaista keväthihkumista ja sitä kesän odottamista kuin kuuta nousevaa.
Toisinaan taas sitä levottomuutta ja niin kävi tälläkin kertaa. En voisi sanoa etteikö
se olisi ollut ihan omaa syytäni mutta aiheuttajana oli kyllä  tälläkerttaa aivan joku muu
kuin minä.Kuitenkin tehty mikä tehty nyt ei auta kuin katsoa tätä päivää ja tulevaa,
asioillahan on aina jotenkin tapana järjestyä?

On nimittäin semmoinen sirkus täällä laitettu pystyyn ettei sitä ensinnäkään voinut
katsoa/kuunnella selvinpäin niimpä otin ja pakenin sinne hämärään,puolituttujen
ihmisten sekaan missä tunnen olevani kotona silloin kun en kestä olla omassa
kotonani ja soitin itkuisenakaikki ystävät läpi.Vain pari heistä viitsivät vastata ja
kuunnella ja yhden heistä sain olkapääksi,luojan kiitos!

Tiedän eihän tällaisiin tilanteisiin voi kukaan millääntavalla varautua,se tässä onkin se ikävä
puoli kun tajusin kauhukseni etteihän minulla tavallaan ole paikkaa minne mennä jos jotakin
sattuu ihan aikuisten oikeasti.

Ja sitten myöhemmin löysin itseni tämän kys ystävän kämpiltä,sattuu asumaan lähellä 
piilopaikkaani jonne hätäpäissäni riensin,kahvilla uskokaa tai älkää kunnes huomasin
hänen jääkaapissaan lisää olutta enkä sillähetkellä tahtonut olla sen enempää
selvänä.

Tästäkin taas tuli ajatus mieleen miten ne,ovat niitä truly friends hädässä ystävä tunnetaan
vai mitenkä se meni?Vaikka ei edes ollut onneksi mitään varsinaista hengenhätää,muuten
olisin paennut veljeni luo sillä sekunnilla.Tunsin olevani niin yksin,tunnen sitä vieläkin että
jollekin piilopaikassanikin oli pakko avautua.

Kunnes lukemattomien anteeksipyyntöjen jälkeen tuttavani vain totesi ennen ystävän tuloa
että pitäähän sitä jollekin avautua.Kyynelsilmin katsoin häntä ja sanoin että sinä oot hyvä jätkä,
jonka jälkeen naurahdimme ja minä riensin soittamaan vielä yhdelle ystävättärelleni tilanteesta
jonka luokse olen menossa nyt huomenna pariksi päiväksi.

Huomenna juna vie minut siis edes hetkeksi pois tästä hullunmyllystä,nyt tosin on vain
tomupilvi jäljellä ja tuhka alkaa vähitellen laskeutua.Jos tästä nyt pitäisi tähän loppuun
vielä jotakin iloistakin kehitellä,konsertti on minulla tulossa ja kiireinen kuukausi.
Pitäisi taas revetä yhteen ja toiseen paikkaan ja vielä keretä harjoitellakin.
Stressi yrittää tulla mielenisopukoissa ovesta sisään mutta itsepintaisesti
en vain päästä sitä sisään vaan työnnän puisen oven kiinni ja laitan salvan
paioilleen kuunnellen kuinka se jää kolkuttelemaan ulkopuolelle.
En taivu sen hallintaan en!

Niinjoo pitäisi tutustua ensi kuussa yhteen aika nastaan tyyppiin,vähän kuin kohtalotoverini
hän tämän sairauden kanssa.Toivon että kulta ei olisi vain kovin mustasukkainen kun olen
tämän tuttavuuden kanssa jo nyt varsin hyvää pataa.Aivan kuin oltaisiin tunnettu aina.
Kummallista.Tuntuu vain että hän ymmärtää minua aivan täysin on se tunne vaa todella
voimakas.Ja yhdessä päätimme startata kesän aölkaneeksi pussien kilistessä ja mennä
jonnekin kippistämään eli pussikaljottelemaan.Ah ihana kesä,tästä ei oikeasti voi tulla
muuta kuin mielenkiintoista taas tästäkin vuodenajasta kaien tämän sekametelisoppa-
kevään jälkeen.

NYT lisää kahvia ja sitten lie siivoilua ja pakkailua ja kultun odottelemista tänne.

Take care dears <3

XOXO
Anskuli





















maanantai 1. huhtikuuta 2013

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Koko minun 63 neliöinen asuntoni täyttyy riemusta ja Vivaldin upeasta tulkinnasta juhlistaa kevät saapuneeksi,unohtamattakaan ulkona paistavaa aurinkoa, jo 4jättä päivää putkeen :)

Joskus aikoinani tuli opeteltua tämä koulun pääsykokeisiin ja vieläkin muistan sen ulkoa,en enää ehkä ihan niin tarkasti mutta aika hyvin
omasta mielestäni kuitenkin.

Se oli minun valtikorttini tuolloin, päästä laittamaan jalkani oven rakoon lähemmäksi unelmaani
josta pääsin sitten luvan kanssa siihen maailmaan,jota aikoinani vain jaksoin kuunnella ja ihailla
ja niin teen vieläkin.
Vieläkin jaksan tapittaa loppuun asti yleteemalta tulevat piano ja/orkesterikonsertot
ja ihmetellä miten ihmeelliseltä se kuullostaa ja unelmoida sitä,että tahtoisin olla
joku päivä niinkuin nuo lahjakaat ihmiset.Tässä tapauksessa pianistit :)

Noin muuten on mennyt melkoisen ristiriitaisin tuntein,milloin olen kironnut
elämäni alimpaan helvettiin ja tietyt ihmiset,milloin olen vain vajonnut polvilleni
itkemään kun en muuta voi kuin surra kohtaloani,milloin taas olen uhmakaasti
jälleen kerran noussut vaikka väkisin ylös ja päättänyt taistella tämänkin
päivän lävitse uhoamalla minähän EN luovuta!!
Elämän pitäisi olla ihmisen parasta aikaa ja nauttia siitä,josus vain tuntuu että
se mitä itsellä on,tuntuvat liian suurelta ja ylitsepääsemättömän raskailta
taakoilta kantaa,toisinaan taas olen heittänyt mokoman "ristini" jorpakkoon
ja pinkaissut karkuun kun kukaan ei näe, mutta kuitenkin muistaen sitten
että kukapa muu sen ristin kekoon antaa jollen minä itse.

Kappas,luulin ettei minulla mitään asiaa ole ja nyt ollaan jo näin hienosti
yli puolenvälin.Mieli on ihmeellinen paikka :)
Mutta tuosta ristin kantamisesta on vielä pakko kirjoittaa.
En ole mitenkään himouskovainen mutta en ole koskaan
kieltänytkään sitä ja siirtynyt pimeälle puolelle.En oikein osaa
luokitella itseäni,minusta se on jotenkin typerää ja turhaa.
Olen tähän asti kulkenut sillä niin sanotulla "keskitiellä".

Pääsiäisenä tuli pohdiskeltua muunmuassa kaikkea tätä
että mihin minä kuulun,vai kuulunko mihinkään?
ja muutakin maan ja taivaan väliltä.

Valitettavasti kaikki vain eivät tahdo ymmärtää sitä että
sen pitäisi olla oma henkilökohtainen valinta eikä muiden
uskovaisten tyrkyttämä/pakottama,(anteeksi vaan)
vaan jos kerta hän kuulee,niin eikös se silloin riitä?
Minä ja minun tietynlainen skeptisyys on tässäkin
asiassa aina ollut läsnä ;)

Mutta tämä on kiehtova aihe keskustella historialliseltakin
kannalta.Ehkä enemmän historiallisista syistä minua nuokin
asiat kiinnostavat jos joku nyt vähän luuli jotakin muuta.
Ja Anteeksi sekavaa tiedän,ei ensimmäisestä aamukahvikupillisesta
ole vielä mihinkään tämän syvällisempään vaikka kello repiikin jo 12.22.

Kaikesta huolimatta toivotan teille kaikille oikein mukavia loppulomia
ja pääsiäistä ja aprillipäivää.Älkää olko kuitenkaan liian ilkeitä toisillenne
jekkuja tehdessänne!!
Take care!

XOXO
Anskuli ;)

ps.kummasti se vaan hymy kipuaa kasvoille ja herkistyy kun Ystävät
muistavat myös minunkin syntymäpäiväni :)
Mittariin pamahti 31vee.Hui. :S


















lauantai 2. maaliskuuta 2013

Beauty & The Beast






Halusin tehdä lempinaisnäyttelijöistä tällaisen galleriamaisen postauksen.
Samalla mietin,mitä tekisi jos saisi olla päivän kuin he,yhtä kaunis ja ihailtu
kuin he.Mitä minulla on mitä heillä ei ole ja toisinpäin.
Onko väärin ihailla heidän kauneuttaan ja toivoa tahtovansa olla kuin
he,vaikka se ei koskaan toteutuisikaan?En usko että olen yksin
tällaisten "salaiden toiveidensa" kanssa oleva sielu.
Siltikin... Tahtoisin olla edes sinnepäin...

xoxo
Anskuli <3