torstai 20. syyskuuta 2012

Crazy & Morbid World

Olen viime kirjoituksestani lähtien ollut pitkästä aikaa aivan ihanassa mielentilassa,
nyt tuntuu että taas, annan kaiken (varsinkin ne asiat,mitkä EI ole minun vastuullani),
kaatua niskaani ja ihmetellä,miten ihmeessä elämme tällaisessa maailmassa,jota kutsua kodiksi.
Eli takaisin ns lähtöruutuun ja yritän epätoivoisesti
palata sinne ihanaan rauhan ja tyyssijan paratiisiin.
Onneksi edes yksi valonpilke on tiedossa, ensi viikon treenit ja heti perään
seuraavana päivänä Shiatsu <3 luojan kiitos!
(Ja onneksi bändiharkat viikonloppuna!<3)

Katsoin eilen silminnäkijä-dokumentin happouhreiksi joutuneista naisista,(katsoiko kukaan?) ja kihisin kiukusta ja mieleni teki samantien lähteä
Pakistaniin (ja muuallekin) iskemään kaikki miehet happilammikkoon ja kiljua heille että onko kivvaa.
Vittu miten sairasta touhua.

Mutta niinhän se vain on valitettavasti tässä maailmassa,sairasta touhua
ja me vain yritetään peräänkuuluttaa rakastakaa toisianne ja hymyillä kadulla
vastaan tuleville,tuntemattomille,itseään täynnä oleville,kiireisille paskiaisille
joilla ei ole muuta mielessä kuin palkkapäivä, äkkiä töistä kotiin kännäämään
 viinilasillisella ja kattomaan salkkareita ja valmistautumaan seuraavaan
päivään ja sen päivän fuck off-mielentilaan ja muille hymyileään epävarmaa
kaikki on hyvin-hymyä vaikka näen ihmisten silmistä ettei asia monenkaan
kohdalla todellakaan ole niin paskanmarjat!
Ehkä se on vain ajatus luolaihmisestä asti tuleva; 
jos myönnän että kaikki on päin helvettiä,tuntemattomalle,sinua
pidetään ehdottomasti heikkona?
 Kun taas minä pidän kovana jätkänä/likkana sitä joka USKALTAA
näyttää tunteensa ja olla oma itsensä etämättä mitään roolia.
(Itsehän vieläkin kipitän nurkan taakse itkemään ym. )


Loppujen lopuksi,kun taasen aloin pohtia ja kaivaa asioiden hyviä puolia,
usko tai älä, niitä ei todellakaan ole montaa mutta tuskimpa olen
ainoa noin tunteva ihminen, 
niin,miksi sitten kuitenkaan murehtia maailmanmenoa kun pitäisi keskittyä
omaan itseensä?

Ihminenhän on laumaeläin,se kai on se syyllinen?


Yhteenveto; kaikki on kuitenkin niin hyvin,kuin vaan kohdalalsi voisi
asiat mennä, koska me itse määräämme omasta tulevaisuudesta.
Kaikkien vain pitäisi yrittää tajuta puhaltaa yhteen isoon hiilikasaan
niin maailma olisi parempi paikka.. eikö?


Anyway,

Kiitos ajastanne ja voikaa hyvin,yritetään kohdata tämä päivä ja huominen
pelotta.

XOXO

Anskuli <3




ps; http://www.youtube.com/watch?v=Fj5X6om515Y






 







sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Feel the moment feel the passion for everything

https://www.youtube.com/watch?v=XEg7a-Viq0c&feature=related

Minä olen aivan sanattomana tässä.
Suorastaan niin onnellinen, että hyvä jos en kohta tirauta pari Onnen kyyneltä.
Miten voikin asiat kolahtaa näin mielettömällä tavalla, kuin Taijin leirillä ollessa
ja niin voimakkaasti takaraivoon, kun tajuaa taas asioita ja on että ei helvetti.
NÄINhän se menee ja NÄINhän se tääkin menee,hitto tässä on järkeä!
Enemmän kuin missään muussa ikinä on ollut mittään järkeä! :D

Tapahtui myös yksi todella iso askel;
Uskalsin ottaa RENNOSTI meidän jäsenten kanssa keskellä tuntemattomia ihmisiä
 kun kävimme porukalla syömässä kiinalaisessa ja nauraa AIDOSTI kyyneleet silmissä hyville
jutuille.

Tätä ei voi oikeins anoin kuvailla kuin vain ne ymmärtävät jotka kokevat
tämän kautta,varsinkin,näitä tuntemuksia ja ahaa-elämyksiä :)

Ja varsinkin tätä että kerrankin minuakaan ei jätwetä ulkopuolelle vaan meininki
on semmoinen että KAIKKI mukaan!

Pääni on vieläkni ihan pyörällä ohjaajan opetuksista ja tästä aivan kaikesta
ja äsken vähän koskikin päähän mutta se meni ohi kun en jaksanut
huomata sitä,hymyilin vaan koko asialle.

Taiji on kyllä jotain, ilman sitä,ties missä sitä olisi.
Kerrassaan uskomatonta.

XOXO

Anskuli <3

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Falling

http://www.youtube.com/watch?v=P75IQLqI_7g


Don't let yourself be hurt this time.
Don't let yourself be hurt this time

Then I saw your face
Then I saw your smile
The sky is still blue
The clouds come and go
Yet something is different
Are we falling in love?

Don't let yourself be hurt this time.
Don't let yourself be hurt this time.

Then your kiss so soft
Then your touch so warm

The stars still shine bright
The mountains still high
Yet something is different
Are we falling in love?

Falling
Falling

Are we falling in love?

torstai 30. elokuuta 2012

Sleepless

Sulijin jo kerran koneen tältä päivältä.Vessassa mietin,ei, en kuitenkaan saa unta kun
kaikki pyörii päässä hirmumyrskyn tavoin.On pakko saada kirjoittaa vaikka tästä
tulisikin ihan kamalaa sontaa,en välitä.
Kunhan saan ne ulos.

Yritän epätoivoisesti järjestää seuraavan viikonlopun aikatauluja,ei voi mitään
jos epäonnistun niin epäonnistun.
Samalla stressaa koulu, tahdon olla PARAS!! En pysty siihen,  pystytpäs!!-
ajatukset sotivat keskenään päässäni.Hullua.Ei, en kuule ääniä tms,
ajattelen vain noin toisiaan,ikäänkuin kaksi ihmistä kinastelisivat keskenään
ja kuunnellessani minä tulen hulluksi jos en tee itseni kanssa kompromissia.

Sekavaa,tiedän, aivot tahtovat mennä jo nukkumaan ja osa minustakin ja toinen
osa tahtoo valvoa.

On tapahtunut paljon hyviä että myös huonoja asioita,nojoo onhan se elämää
mutta silti se laittaa aina miettimään tätä kaikkea.Miten helvetissä on ansainnut
kaiken tämän.
Näin taas sairaala-painajaisunia,tälläkertaa leikkaussali-unia.
Ahdistavaa.Pelottaa itseasiassa tällähetkellä tulevaisuus ehkä enemmän kuin
koskaan ennän.Alan ymmärtämään omaa tilannettani ja sitä,mikä on joskus
edessä.Mieleni ei kykene ymmärtämään sitä vieläkään ihan täysin.
Ei ehkä varmaan koskaan ennenkuin oikeasti koittaa se päivä.
Miten ihmeessä voi valmistautuu johonkin semmoiseen josta voi olla
kiinni koko elämä?! pahimmassa tapauksessa kuolen siihen.

Ehkä lopetan ja menen itkemään peiton alle peloissani tästä
vitun kaikesta paskasta ja mietin taas,miksi?!?!?!?!?!?

Voikaa te paremmin <3

XOXO
Anskuli
 
"...And I often sigh
I often wonder why
I'm still here and still I cry

And I often cry
I often spill a tear
Over those not here
But still they are so near..."

perjantai 17. elokuuta 2012

Sometimes...

http://www.youtube.com/watch?v=jJH-haJyS-A



 http://www.youtube.com/watch?v=-enWFTi_CDE


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Why do you always have to!!!!!!

Tämä viime viikko on ollut jotakin aivan mieletöntä että olen aivan sekaisin tästä kaikesta,vaikkakin osan,sen hyvin pienen sellaisen olenkin päässyt purkamaan vasta viime päivinä.Silti tuntuu,että on pakko purkaa aivan kaiki,muuten ei varmaan edes nukkumisestakaan mahda tulla mitään kun päässä ajatukset pyörii suurinpiirtein hiormumyrskyn voimin,ja itse yritän pysyä perässä.

Olen ollut viimeaikoina myöskin hyvinkin kiireinen, että tämä on oikeastaan vasta toinen päiväni,
kun voin istahtaa alas ja vetää kunnolla henkeä ja alkaa järjestelemään asioita päässäni ja sitä missä nyt mennään.
Kuullostanee hassulta varmaan mutta luulen, että kouilukiusaamis-taustan kokeneet voivat
tähän samaistua kun olen tässä tippa linssissä muutamaan päivään jo kerennyt vouhottaa sitä,
terapiasta lähtien, että MINÄ kuulun johonkin!!
Minä, se koulun hissukka, se jolle aina naurettiin kun piti lukea ääneen esityksiä ja valittiin viimeisenä koulun liikuntatunneillakin, tai olin varalla.
Minä, joka aina olin viimeisenä jossain paikalla,minä jonka ystävä kukaan ei halunnut olla,
miten ihmeessä minä voin kuulua johonkin, ja tulla vielä kaikkien kanssa mainiosti toimeen?!
HAH Siitäs saitte! Minulla on nykyään bändi, jossa vaikutan,muuta en vielä piiitkään aikaan paljastakaan ;)

On vain niin mieletön, niin semmoinen kun vasta nyt, alkanut hieman tajuamaans en että tässähän
kaikesta huolimatta jahdataan unelmia ihan tosissaan ja nyt on jo TOINEN,asia toteutunut,mistä
olen paljon toivonut.Tuntuu vähän samalta kuin olisi voittanut kultaa Olympialaisissa,tai veikkaan
ainakin,että ainaskin hyvin läheltä se varmasti liippaa.

Tänään heräsin kahden aikaan,oli 2 päivän harkat tuossa ja autoss aiastumiset siinä päällä,tuntuu
vieläkin mutta nyt oli fiilis että on pakko postata ajatuksiaan ylös, edes tänne.

Lisäksi, eräs,läheinen ystävätär, otti yhteyttä.Minä olen taas vaihteeksi hieman hämmentynyt,
ja tuntuu että tässä asiassa ehkä, jos minua joku ymmärtää nii on vanhempani.
En vain tässä elämänvaiheessa jaksaisi enää mitään ylimäärääistä,yritin selittää ystävättärelle
elämän tilanteeni ja etten nyt oikein jaksa,mitään ei ole tullut vastaukseksi takaisin

Nyt päässäni on pyörinyt ainakin miljoona ja yksi kysymystä.
Luulisi että Ystävä,ymmärtäisi,myöskin minunkin tilanteeni,etten nyt jaksa kun hän haluaisi huomiota,
kun olen aina ennen jaksanutMielessäni vaivaa pilkkaava kysymys; missä hän oli kun olin sairaalassakin tässä sairauteni takia,missä hän oli, kun olisin tarvinnut olkapäätä mihin nojata.
Mutkun hälläkin on niitä TOSI vaikeita ongelmia joiden kanssa kamppailee, joojoo minunko ongelmat eivät sitten ole?Enkö minä saa olla edes JOSKUS VÄHÄN itsekäs ja ajatella myöskin omaakin
jaksamistani piru vie!!!

Täytyy sanoa,että minun oli pakko viheltää tämä kissa ja hiiri-peli poikki kerrasta.
En ala tämän kummemmin tännekään asiasta kirjoittamaan,mutta sanon vain että
MINUN jaksamiseni veti eilen,viimeisen kerran,sen ihmisen vaikkakin rakas oletkin!
kohdalla poikki.
En vain jaksa enää.On PAKKO ajatella ITSEÄNI.
Itkin,varmaan koko sen saunassa olemisen ajan kun tuolloin sain voimaa vastata hänelle takaisin 
ja krtoa miten MINUN elämänlaitani nyt tällähetkellä on.

Olisin kaivannut edes rohkaisevaa sanaa ja tsemppausta,sen sijaan puhelimeni on pysynyt vuporokauden ajan hiljaa.Näinkö paljon minä sinulle sitten kuitenkin loppujen lopuksi mertkitsin?
Luulit että hyppään kun käsketään mutta kun en enää pillisi matkassa tulekaan niin vaihtuu ääni kellossa,vai vaihtuuko? 
Tämän asian takia olen hieman surullinen ja sekaisin,enkä taaskaan jaksa tehdö asialle yhtään mitään
muuta kuin toivoa että tämäkin ratkeaisi sitten joskus kun jo kerkeän asian "unohtaa"


Voitit ehkä eilen taas yhden erän kun sait minut taas itkemään takiasi,mutta tänään MINÄ hymyilen ja olen
onnellinen kaikesta siitä mitä MINULLA on.

XOXO

Anskuli <3 ;)

Anyway,syksyn tulon voi jo lähestulkoon haistaa...



















maanantai 6. elokuuta 2012

There's always a little silver line...

Viimeinen viikko lomaa.Sitten se taas alkaa,Nimittäin koulu;
Stressaantuminen en koskaan riitä en koskaan ole hyvä missään, EI RIITÄ!
PITÄÄ OLLA TÄYDELLISESTI ONNISTUNUT!! -ajatukset  täyttävät taas pääni.ja ruoskivat minua
kunnes annan periksi ja itken ettei minusta voi koskaan tulla niin hyvää,KUNNES,
epätoivon vimmalla,uhmakkaasti,kaaduttuani ensin, nousen taas pystyyn; Minähän näytän kaikille!
Ajatuksellani menen hampaat irvessä eteenpäin ja teen sen.

Olen nyt siis opiskelemassa 4jättä vuotta pianon soittoa.Niille,jotka eivät asiaa tiedä.On raastavaa olla täydellinen oppilas ja halua onnistua.On raastavaa kun opettaja karjuu ja saa sinut itkemään,
vaikka tavallansa tiedätkin sen olevan aivan oma vikasi,et tehnyt tarpeeksi töitä,mutta nyt 
viimeisen kahden vuoden aikana olen sen oppinut ja sisäistänyt vihdoin!
Pitää tehdä TÖITÄ! En jaksa LISÄÄ!! Kunnes sormeni ovat verillä harjoittelusta.

Nojoo ehkä kuitenkin dramatisoin liikaa anteeksi siitä.Mutta joskus toisinaan se vain tuntuu
minusta siltä.

Kuitenkin,odotan taas innolla koulun jatkamista,ja samalla taas on hieman haikeakin olo kun
taas yksi kesä alkaa olla takanapäin vaikkakin vielä lämpimiä päiviä riittää.








 XoXo 
Anskuli <3