Viimeinen viikko lomaa.Sitten se taas alkaa,Nimittäin koulu;Stressaantuminen en koskaan riitä en koskaan ole hyvä missään, EI RIITÄ!
PITÄÄ OLLA TÄYDELLISESTI ONNISTUNUT!! -ajatukset täyttävät taas pääni.ja ruoskivat minua
kunnes annan periksi ja itken ettei minusta voi koskaan tulla niin hyvää,KUNNES,
epätoivon vimmalla,uhmakkaasti,kaaduttuani ensin, nousen taas pystyyn; Minähän näytän kaikille!
Ajatuksellani menen hampaat irvessä eteenpäin ja teen sen.
Olen nyt siis opiskelemassa 4jättä vuotta pianon soittoa.Niille,jotka eivät asiaa tiedä.On raastavaa olla täydellinen oppilas ja halua onnistua.On raastavaa kun opettaja karjuu ja saa sinut itkemään,
vaikka tavallansa tiedätkin sen olevan aivan oma vikasi,et tehnyt tarpeeksi töitä,mutta nyt
viimeisen kahden vuoden aikana olen sen oppinut ja sisäistänyt vihdoin!
Pitää tehdä TÖITÄ! En jaksa LISÄÄ!! Kunnes sormeni ovat verillä harjoittelusta.
Nojoo ehkä kuitenkin dramatisoin liikaa anteeksi siitä.Mutta joskus toisinaan se vain tuntuu
minusta siltä.
Kuitenkin,odotan taas innolla koulun jatkamista,ja samalla taas on hieman haikeakin olo kun
taas yksi kesä alkaa olla takanapäin vaikkakin vielä lämpimiä päiviä riittää.
XoXo
Anskuli <3

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti