perjantai 20. kesäkuuta 2014

Nahkatakkinen tyttö

Pää on ihan tyhjä ja aivotki kai nukkuu vielä vaikka tuossa kohta kupillisen
kahvia olenkin tyhjentänyt  tulin silti kertomaan että
elossa ollaan.Välillä on ahdistuneisuuskäyrät nousseet melkein pilviin
asti ja en ole itkuiltakaan välttynyt menneellä viikolla,varsinkin
terapiassa kun sain aukaistua taas suuni ja kerrottua yhden
salaisuuksistani joka nyt kuuluu menneeseen ja hän,
nahkatakkinen tyttö samoin.

Mutta silti,minulla on ikävä häntä,meidän yhteisiä hetkiä,
hullutuksia kun oltiin kuin siskot mutta hän valitsi toisenlaisen
maailman.Josta minä näin riittävän tarpeeksi ja halusin kiskoa hänet pois
sieltä mukaani ja yritin näyttää että elämässä on muutakin kuin itsensä
tuhoamista.

Muutaman kerran onnistuinkin ja hetken näytti hyvälle ja hän halusi
itse pois, mutta sitten minulta loppui konstit ja voimat kesken ja täytyi
hyvästellä hänet.Muistan vieläkin sen päivän kun viimeisen kerran
sain häneltä viestin ja hän tahtoi nähdä mutta minä en pystynyt.

Pelkäsin että romahdan koska minulle tuli
tämä masennus ja kaikki kerta ryminällä päälle ja en jaksanut ketään.
Minun oli päästettävä hänet irti katkerin kyynelin.Se hetki tulee aina
AINA satuttamaan minua kun sitä muistelen surullisena.Sillä hän ei
ole enää hän.Vaikka minä kuinka yritin mutta ilmeisesti elämällä oli
muuta mielessä hänen varalleen.

En tiedä onko se oikein vai ei tässä mielessä olen helpottunut
tavallaan ettei hän enää satuta itseään mutta paskaako minä siitäkään
taas tiedän.Ehkä sama ralli jatkuu hänen viimeiseen hengenvetoonsa
ja sydämmen lyöntiin saakka.

Minä en vain halunnut menettää häntä,hän oli kuin sisko.
Nyt hän on kuin kuollut,poissa elämästäni ja minun on
hyvin vaikea unohtaa häntä.Ehkä en aiokaan unohtaa häntä
ihan kokonaan mutta kiroan niin sydämmen kyllyydestäni
sen maailman mikä vei hänet mukanaan ja ne ihmiset ketkä
veivät hänet minulta jo aikaa sitten.Minä vain yritin epätoivoisesti
pelastaa hänet ja epäonnistuin.Ja tuntuu etten tehnyt tarpeeksi
sittenkään.


xoxo
anskuli


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti