sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Where have you been?where are u going to, 'cause I wanna go with you

Näin tämäkin loma lähenee loppuaan.Kauhulla tavallaan taas odotan Ma.ta
tavallaan taas huokaisen helpotuksesta että tämä joutavana olo ja myöhään
nukkuminenkin loppuu koska sitähän tämä lomalla olo on ollut

Mutta se,mistä olen erityisen ylpeä on se,että olen kerrankin ottanut loman
ihan vain lomana.Jos ei lasketa sitä että on ollut henkisesti vaikeampi
ajanjakso,niskat kipeänä ja viikonlopun bändireissun jäljiltä saldona
on turhautuneita ihmisiä.

Kerännyt voimia,nukkunut yli 10-tuntisia yöunia ja kiireettömiä aamuja,
saaden juoda aamukahvini aivan rauhassa ilman hötkyilyjä ja puhtaiden
sukkien etsimistä,taikka koulutehtävien hätäpäissään katselua että kaikki
on tehty ja kerrata ne vielä ettei ole ihan pihalla kun tunnille menee.
Silti tuntuu että jaksanko tätä enää mitenkä kauan.Ehkä vielä sinnittelen
tuon kakkostason tentin läpi ja katson sitten.

Haukkasinko sittenkin ihan liian ison palan koska taas jossakin se motivaatio
on ihan muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla.
Ja tiedän taas että ihmiset ympärilläni alkavat noooh älä nyt ressaa kyllä se siitä
rallatukset,tsemppaavien hymyjen ja halausten kanssa kun taas minun tekisi mieli
toisinaan vain itkeä ja lyyä hanskat tiskiin todeten että ehkä jahtaan liian suurta
unelmaa.Helppohan se on toisten huudella kun ette arvaakaan mitä itse joutuu
"kestämään" valtavan stressipaineen alla.Ja minä kun luulin että loma olisi
auttanut tuohon ja tavallaan auttoikin kunnes Ma kurkkii jo nurkan takana.

Pitäisikö minun sitten vain muuttaa joskus jonnekin erakoksi ja alkaa
julkaista romaaneja katkeruuspäissäni siitä ettei minusta ehkä tullutkaan sitä
mistä minä olin aina haaveillut.Juuri tämä on inhottava tunne;vähän kaikessa
ollaan nyt taas valintojen äärellä ja siinä kuuluisassa tienhaarassa ja pitäisi valita
kummalle polulle lähteä jatkamaan vai miettiä mitä tässä haluaa.
Kun tietäisin senkin.

xoxo
anskuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti