lauantai 29. syyskuuta 2012

Elämä kuin elokuva













Elämä on kuin elokuva
joka jää tulevaisuuden ihmisten mieliin.
Katsottuaan jonkin niistä,tuhansista elokuvista,
he ajattelevat;alku oli surullinen,sitten se muuttui vähitellen,
käyden ensin melkoisilla äärirajoilla,kirjava ja persoonallinen.

Mielenkiintoinen ja silti tapahtumarikas.
Onnen etsimisestä ja löytämisestä.
Elämän ja kuoleman kysymyksistä
aina maailmankaikkeuden sfääreihin.

Mutta kun kaikki loppuu,entä sitten?

Onko vain valkea lopputeksti mustalla taustalla kiitoksineen?
Vai onko mahdollista saada jatko-osa?
Ansaitsenko oman elokuvani?
Kuka sen katsoisi?

Entä kun maailma loppuu?
Mitä sitten, minne sitten?

Eihän se minun murheeni ole,olen muualla, mutta missä?

Toivon ainakin,että ihmisten sydämmissä.

XOXO

Anskuli <3











[päiväkirjamerkintä ajalta 17.6.2009]


























maanantai 24. syyskuuta 2012

Stranger in moscow


 http://www.youtube.com/watch?v=pEEMi2j6lYE

I was wandering in the rain
Mask of life, feelin' insane
Swift and sudden fall from grace
Sunny days seem far away
Kremlin's shadow belittlin' me
Stalin's tomb won't let me be
On and on and on it came
Wish the rain would just let me

How does it feel (How does it feel)
How does it feel
How does it feel
When you're alone
And you're cold inside

Here abandoned in my fame
Armageddon of the brain
KGB was doggin' me
Take my name and just let me be
Then a begger boy called my name
Happy days will drown the pain
On and on and on it came
And again, and again, and again...
Take my name and just let me be

How does it feel (How does it feel)
How does it feel
How does it feel
How does it feel
How does it feel (How does it feel now)
How does it feel
How does it feel
When you're alone
And you're cold inside

How does it feel (How does it feel)
How does it feel
How does it feel
How does it feel
How does it feel (How does it feel now)
How does it feel
How does it feel
When you're alone
And you're cold inside

Like stranger in Moscow
Like stranger in Moscow
We're talkin' danger
We're talkin' danger, baby
Like stranger in Moscow
We're talkin' danger
We're talkin' danger, baby
Like stranger in Moscow
I'm live in lonely
I'm live in lonely, baby
Stranger in Moscow

[KGB interrogator - Russian to English Translation]
"Why have you come from the West?
Confess! To steal the great achievments of
the people, the accomplishments of the workers..."


Pitää postat nopeesti näin sateisen Ma-aamun ja kahvikupillisen kunniaksi
koska olen vieläkni niin tohkeissani; viikonloppuna kävin nimittäin YKSIN
KAUPASSA!Herrajumala...
On meinaan vieläkin aikas absurdinen olo,kun lähdin ja palkitsin itseni
sixpäkillä ja isolla megapussilla perunakierteitä.
Luulen,että olin silloin ansainnut ne?! ;)

Ihanaa Ma.ta ja viikkoa kaikille sateisesta syysaamusta
ja niskakivusta sekä painajaisista johon heräsin, huolimatta.

Tänään ohjelmassa koulua ja illlalla Taiji,namnam <3
Odotan kyllä ja huolella koska ollut tässä viikon kipeänä,
syysflunssasta ei näköjään voi välttyä, hemmetin sitkeessä vielä oli
ja bändiharkatkin peruuntu,huoh,tosin itse en ollut silläkertaa
syypäänä.Josko nyt tulevana onnistuisi?!


ps.Kyseinen video on AIVAN IHANA <3 
Muita Jackson-faneja ku mie..?:P


XOXO

Anskuli <3















torstai 20. syyskuuta 2012

Crazy & Morbid World

Olen viime kirjoituksestani lähtien ollut pitkästä aikaa aivan ihanassa mielentilassa,
nyt tuntuu että taas, annan kaiken (varsinkin ne asiat,mitkä EI ole minun vastuullani),
kaatua niskaani ja ihmetellä,miten ihmeessä elämme tällaisessa maailmassa,jota kutsua kodiksi.
Eli takaisin ns lähtöruutuun ja yritän epätoivoisesti
palata sinne ihanaan rauhan ja tyyssijan paratiisiin.
Onneksi edes yksi valonpilke on tiedossa, ensi viikon treenit ja heti perään
seuraavana päivänä Shiatsu <3 luojan kiitos!
(Ja onneksi bändiharkat viikonloppuna!<3)

Katsoin eilen silminnäkijä-dokumentin happouhreiksi joutuneista naisista,(katsoiko kukaan?) ja kihisin kiukusta ja mieleni teki samantien lähteä
Pakistaniin (ja muuallekin) iskemään kaikki miehet happilammikkoon ja kiljua heille että onko kivvaa.
Vittu miten sairasta touhua.

Mutta niinhän se vain on valitettavasti tässä maailmassa,sairasta touhua
ja me vain yritetään peräänkuuluttaa rakastakaa toisianne ja hymyillä kadulla
vastaan tuleville,tuntemattomille,itseään täynnä oleville,kiireisille paskiaisille
joilla ei ole muuta mielessä kuin palkkapäivä, äkkiä töistä kotiin kännäämään
 viinilasillisella ja kattomaan salkkareita ja valmistautumaan seuraavaan
päivään ja sen päivän fuck off-mielentilaan ja muille hymyileään epävarmaa
kaikki on hyvin-hymyä vaikka näen ihmisten silmistä ettei asia monenkaan
kohdalla todellakaan ole niin paskanmarjat!
Ehkä se on vain ajatus luolaihmisestä asti tuleva; 
jos myönnän että kaikki on päin helvettiä,tuntemattomalle,sinua
pidetään ehdottomasti heikkona?
 Kun taas minä pidän kovana jätkänä/likkana sitä joka USKALTAA
näyttää tunteensa ja olla oma itsensä etämättä mitään roolia.
(Itsehän vieläkin kipitän nurkan taakse itkemään ym. )


Loppujen lopuksi,kun taasen aloin pohtia ja kaivaa asioiden hyviä puolia,
usko tai älä, niitä ei todellakaan ole montaa mutta tuskimpa olen
ainoa noin tunteva ihminen, 
niin,miksi sitten kuitenkaan murehtia maailmanmenoa kun pitäisi keskittyä
omaan itseensä?

Ihminenhän on laumaeläin,se kai on se syyllinen?


Yhteenveto; kaikki on kuitenkin niin hyvin,kuin vaan kohdalalsi voisi
asiat mennä, koska me itse määräämme omasta tulevaisuudesta.
Kaikkien vain pitäisi yrittää tajuta puhaltaa yhteen isoon hiilikasaan
niin maailma olisi parempi paikka.. eikö?


Anyway,

Kiitos ajastanne ja voikaa hyvin,yritetään kohdata tämä päivä ja huominen
pelotta.

XOXO

Anskuli <3




ps; http://www.youtube.com/watch?v=Fj5X6om515Y






 







sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Feel the moment feel the passion for everything

https://www.youtube.com/watch?v=XEg7a-Viq0c&feature=related

Minä olen aivan sanattomana tässä.
Suorastaan niin onnellinen, että hyvä jos en kohta tirauta pari Onnen kyyneltä.
Miten voikin asiat kolahtaa näin mielettömällä tavalla, kuin Taijin leirillä ollessa
ja niin voimakkaasti takaraivoon, kun tajuaa taas asioita ja on että ei helvetti.
NÄINhän se menee ja NÄINhän se tääkin menee,hitto tässä on järkeä!
Enemmän kuin missään muussa ikinä on ollut mittään järkeä! :D

Tapahtui myös yksi todella iso askel;
Uskalsin ottaa RENNOSTI meidän jäsenten kanssa keskellä tuntemattomia ihmisiä
 kun kävimme porukalla syömässä kiinalaisessa ja nauraa AIDOSTI kyyneleet silmissä hyville
jutuille.

Tätä ei voi oikeins anoin kuvailla kuin vain ne ymmärtävät jotka kokevat
tämän kautta,varsinkin,näitä tuntemuksia ja ahaa-elämyksiä :)

Ja varsinkin tätä että kerrankin minuakaan ei jätwetä ulkopuolelle vaan meininki
on semmoinen että KAIKKI mukaan!

Pääni on vieläkni ihan pyörällä ohjaajan opetuksista ja tästä aivan kaikesta
ja äsken vähän koskikin päähän mutta se meni ohi kun en jaksanut
huomata sitä,hymyilin vaan koko asialle.

Taiji on kyllä jotain, ilman sitä,ties missä sitä olisi.
Kerrassaan uskomatonta.

XOXO

Anskuli <3

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Falling

http://www.youtube.com/watch?v=P75IQLqI_7g


Don't let yourself be hurt this time.
Don't let yourself be hurt this time

Then I saw your face
Then I saw your smile
The sky is still blue
The clouds come and go
Yet something is different
Are we falling in love?

Don't let yourself be hurt this time.
Don't let yourself be hurt this time.

Then your kiss so soft
Then your touch so warm

The stars still shine bright
The mountains still high
Yet something is different
Are we falling in love?

Falling
Falling

Are we falling in love?

torstai 30. elokuuta 2012

Sleepless

Sulijin jo kerran koneen tältä päivältä.Vessassa mietin,ei, en kuitenkaan saa unta kun
kaikki pyörii päässä hirmumyrskyn tavoin.On pakko saada kirjoittaa vaikka tästä
tulisikin ihan kamalaa sontaa,en välitä.
Kunhan saan ne ulos.

Yritän epätoivoisesti järjestää seuraavan viikonlopun aikatauluja,ei voi mitään
jos epäonnistun niin epäonnistun.
Samalla stressaa koulu, tahdon olla PARAS!! En pysty siihen,  pystytpäs!!-
ajatukset sotivat keskenään päässäni.Hullua.Ei, en kuule ääniä tms,
ajattelen vain noin toisiaan,ikäänkuin kaksi ihmistä kinastelisivat keskenään
ja kuunnellessani minä tulen hulluksi jos en tee itseni kanssa kompromissia.

Sekavaa,tiedän, aivot tahtovat mennä jo nukkumaan ja osa minustakin ja toinen
osa tahtoo valvoa.

On tapahtunut paljon hyviä että myös huonoja asioita,nojoo onhan se elämää
mutta silti se laittaa aina miettimään tätä kaikkea.Miten helvetissä on ansainnut
kaiken tämän.
Näin taas sairaala-painajaisunia,tälläkertaa leikkaussali-unia.
Ahdistavaa.Pelottaa itseasiassa tällähetkellä tulevaisuus ehkä enemmän kuin
koskaan ennän.Alan ymmärtämään omaa tilannettani ja sitä,mikä on joskus
edessä.Mieleni ei kykene ymmärtämään sitä vieläkään ihan täysin.
Ei ehkä varmaan koskaan ennenkuin oikeasti koittaa se päivä.
Miten ihmeessä voi valmistautuu johonkin semmoiseen josta voi olla
kiinni koko elämä?! pahimmassa tapauksessa kuolen siihen.

Ehkä lopetan ja menen itkemään peiton alle peloissani tästä
vitun kaikesta paskasta ja mietin taas,miksi?!?!?!?!?!?

Voikaa te paremmin <3

XOXO
Anskuli
 
"...And I often sigh
I often wonder why
I'm still here and still I cry

And I often cry
I often spill a tear
Over those not here
But still they are so near..."

perjantai 17. elokuuta 2012

Sometimes...

http://www.youtube.com/watch?v=jJH-haJyS-A



 http://www.youtube.com/watch?v=-enWFTi_CDE