Vihan tilalle on nykyään tullut sääli tiettyjen ihmisten ja asioiden kohdalla.
Suru on lähtenyt jo muille maille vierahille mutta ahdistus tykkää minussa
silti asua ja toisinaan muistuttaa olemassa olostaan mutta vain hyvn varovasti.
Varsinkin kun se huomaa että en pelkää sitä tunnetta enää en suostu sen
kaadettavaksi vaan se itse on kutistunut mitättömäksi ainakin melkein.
Ennen se oli juurikin toisin päin kun pelon varjot muuttuivat niin että
saatoin melkein koskettaa niitä,niin pahasti ne hallitsivat minua,
kunnes ratsuväen saapuessa terapia & lääkitys & rakkaiden tuki ja ymmärrys
pelot alkoivat kutistua kun ne huomasi,etten enää pelännyt ja ollut yksin, vaan
olikin voimia ajaa ne pois ensin ratsuväen kera ja nyt jo yksin!
Siksi nykyään pystyn ajattelemaan ennen niin vastenmielisiä
ihmisiä ja kuitenkin,vihan tilalle on tullut nykyään sääli.
Mikä tavallaan vähän ihmetyttää ja tavallaan taas ei.
Ehkä minun on jo aikakin jatkaa eteenpäin..
vähitellen?
3 viikkoa enää sitten alkaisi kesäloma!
Ei kyllä tunnu koin kesälle kun sää tuntuu olevan yhtä sekaisin kuin seinäkello
"lunta elokuussa ja kun pitää miettiä laittaako ohut toppatakki vai nahkatakki
on tämäkin!" kommenttien kera.Ja kerran kun kerkesi jo iloita että melkein tarkeni
jo ilman takkia.On tosissaan suomikelit parhaimmillaan koskaan tiedä mitä seuraavaksi
tulee.Tavallaan ähän sama juttu elämässä.
Viimeiset rutistukset olisi muttakun tuntuu ettei vois vittujakaan enää kiinnostaa
koko koulu ja mieli huutaa jo armoa.vaan menin jo sopimaan kuitenkin teoria-
tentin siinä toivossa että vielä pitäisivät minut sisällä ensi vuoden ja kattoo
sitten.Tavallaan olisin niin valmis päättämään tuon jo tavallaan taas haluaisi
olla hullu ja kokeilla rajojaan mihin asti todella oikeasti pääsisin,pystyisin.
Ja kahviakin hurahti nyt jo 2 kupillista että hörps ja kukuin jo puol 9 maita
ylhäällä.Tää on taas niin tätä tämän nukkumisen kanssa,vaikka onneksi uusi
patja jeesaa selän kannalta ja saa edes vähän paremmin nukuttua mutta silti.
Kun tähän sais jonninäkösen järkevän rytminkin.Vaikka kuulemma on ihmisiä
jotka vain ovat tällaisia.Hyvin aktiivisia mieleltään ja nukkumiset mennee sen
takia miten sattuu,mene ja tiedä sitten.Ei kyllä enää yhtään lisää lääkkeitä
ainakaan haluaisi tähän lähinnä nukahtamiseen.
Mieleni tekisi laittaa jokin hyvä leffa pyörimään sadepäivän kunniaksi
ja unenpöpperössä soitettuani äidille lupasin käydä mutta en taida jaksaa
nähdä tänään ketään muuta kuin murusta kun taas omatuntoni huutaa minua
suorastaan vaatii minua pianon ääreen,kyllä en ole vieläkään jaksanut
aloittaa ja omatunto jaksaa siitä messuta.Ite kun olisi jo niin valmis
kesälaitumille <3
XoXo
Anskuli <3
Suru on lähtenyt jo muille maille vierahille mutta ahdistus tykkää minussa
silti asua ja toisinaan muistuttaa olemassa olostaan mutta vain hyvn varovasti.
Varsinkin kun se huomaa että en pelkää sitä tunnetta enää en suostu sen
kaadettavaksi vaan se itse on kutistunut mitättömäksi ainakin melkein.
Ennen se oli juurikin toisin päin kun pelon varjot muuttuivat niin että
saatoin melkein koskettaa niitä,niin pahasti ne hallitsivat minua,
kunnes ratsuväen saapuessa terapia & lääkitys & rakkaiden tuki ja ymmärrys
pelot alkoivat kutistua kun ne huomasi,etten enää pelännyt ja ollut yksin, vaan
olikin voimia ajaa ne pois ensin ratsuväen kera ja nyt jo yksin!
Siksi nykyään pystyn ajattelemaan ennen niin vastenmielisiä
ihmisiä ja kuitenkin,vihan tilalle on tullut nykyään sääli.
Mikä tavallaan vähän ihmetyttää ja tavallaan taas ei.
Ehkä minun on jo aikakin jatkaa eteenpäin..
vähitellen?
3 viikkoa enää sitten alkaisi kesäloma!
Ei kyllä tunnu koin kesälle kun sää tuntuu olevan yhtä sekaisin kuin seinäkello
"lunta elokuussa ja kun pitää miettiä laittaako ohut toppatakki vai nahkatakki
on tämäkin!" kommenttien kera.Ja kerran kun kerkesi jo iloita että melkein tarkeni
jo ilman takkia.On tosissaan suomikelit parhaimmillaan koskaan tiedä mitä seuraavaksi
tulee.Tavallaan ähän sama juttu elämässä.
Viimeiset rutistukset olisi muttakun tuntuu ettei vois vittujakaan enää kiinnostaa
koko koulu ja mieli huutaa jo armoa.vaan menin jo sopimaan kuitenkin teoria-
tentin siinä toivossa että vielä pitäisivät minut sisällä ensi vuoden ja kattoo
sitten.Tavallaan olisin niin valmis päättämään tuon jo tavallaan taas haluaisi
olla hullu ja kokeilla rajojaan mihin asti todella oikeasti pääsisin,pystyisin.
Ja kahviakin hurahti nyt jo 2 kupillista että hörps ja kukuin jo puol 9 maita
ylhäällä.Tää on taas niin tätä tämän nukkumisen kanssa,vaikka onneksi uusi
patja jeesaa selän kannalta ja saa edes vähän paremmin nukuttua mutta silti.
Kun tähän sais jonninäkösen järkevän rytminkin.Vaikka kuulemma on ihmisiä
jotka vain ovat tällaisia.Hyvin aktiivisia mieleltään ja nukkumiset mennee sen
takia miten sattuu,mene ja tiedä sitten.Ei kyllä enää yhtään lisää lääkkeitä
ainakaan haluaisi tähän lähinnä nukahtamiseen.
Mieleni tekisi laittaa jokin hyvä leffa pyörimään sadepäivän kunniaksi
ja unenpöpperössä soitettuani äidille lupasin käydä mutta en taida jaksaa
nähdä tänään ketään muuta kuin murusta kun taas omatuntoni huutaa minua
suorastaan vaatii minua pianon ääreen,kyllä en ole vieläkään jaksanut
aloittaa ja omatunto jaksaa siitä messuta.Ite kun olisi jo niin valmis
kesälaitumille <3
XoXo
Anskuli <3