Eilen tuli katseltua Art on Icea tippa linssissä,shaaliin käpertyneenä,
olutta maistellen ja kauniita,itsevarmoja ja ammattilaisia,pelkäämättömiä
ihmisiä kateellisena huokaillen.
On se niin upeaa kun on ihmisiä jotka osaavat tulkita niin mahtavaa taidetta
joka vei minunkin sydämmeni jo 5 vuotiaana,musiikki ja rakastan katsoa,
kuinka se tulkitaan jäällä,niin kevyen näköisesti,tanssien,vieden taitoluistelijan
mukanaan.
Tuo tunteiden tulkitsija,hetkeen tarttumista.
Ja sitten kun nämä kaksi lempilajia laittaavat hynttyyt yhteen niin sanotusti
kuten kys gaalassa ajatuksena on,niin eihän sitä voi kuin vain ihmetellä ja
ihailla asiaa,ja päättää siinä sivussa tehdä lisää töitä oman unelmani eteen.
Saada soittaa täpötäydelle hallille.
Saada ihmiset hetkeksi unohtamaan murheensa ja huolensa,
saada heidät keskittymään vain sävelten kuunteluun jotka
värähtelevät ilmassa ja vievät hetkeksi maailmaan,jossa ei ole velvollisuuksia.
Voih,se olisi enemmän kuin vain yksi pieni unelma minulla.
Siihen asti tyydyn vain olemaan Wanna Be-pianisti joka hihkui
äsken riemusta itsekseen kun opin vihdoin ja viimein Bachin Airin
ensimmäisen säkeen.
Jos sen nyt voisi noin kuvailla,olisi vain
helpompaa näyttää asia nuottipaperilta.
Mutta ehkä ymmärrätte mitä meinaan ja joo pieni askelhan se on
mutta olen tehnyt monta tuntia töitä niska limassa ja sormet verillä
että edes se alku alkaa sujua.
On meinaan yksi kauneimpia ja vaikeimpia biisejä klassisessa musiikissa
mitä on olemassa.Vaikka on toki tuotakin vaikeampia.
Mutta itse Bach sattuu olemaan yksi suosikkisäveltäjistä jonka sävellyksiä
haluan osata soittaa.Sitten perässä tulevat Vivaldi,Clayderman,Mozart
jne.
Viikonloppu meni ystäviä nähden kun tuo Kulti on myöskin
harrastamassa samaa asiaa.
Nauraen ja hyvän musiikin sekä tottakai olutta maistellen
kunnes löysin itseni hämyisestä ja tutusta kantapaikasta
laskemassa kolikoita vielä viimeiseen tuoppiin.
Ei kuitenkaan mennyt tämäkään päivä ihan "hukkaan" ja
huomenna voin hyvillä mielin lähteä suorittamaan velvollisuuteni
tunnille ilman tunnetta etten ole "ansainnut" mennä sinne, koska
olen vain laiskotellut,masentunut ja ollut kipeänä niinkuin viime
viikolla.Minusta on tähän.On PAKKO olla.Vaikka joskus
on päiviä,kun tuntuu ettei ole mitään.
XOXO
Anskuli <3
PS.Enää 2 kk Huhtikuuhun ja kevääseen!!!! <3 \o/
PPS.Kulti kävi moikkaamassa vaikka oli ystävät hällä kylässä.
Jos tämä ei ole rakkautta ja välittämistä kun ikävöi näin, niin mikä sitten?!
olutta maistellen ja kauniita,itsevarmoja ja ammattilaisia,pelkäämättömiä
ihmisiä kateellisena huokaillen.
On se niin upeaa kun on ihmisiä jotka osaavat tulkita niin mahtavaa taidetta
joka vei minunkin sydämmeni jo 5 vuotiaana,musiikki ja rakastan katsoa,
kuinka se tulkitaan jäällä,niin kevyen näköisesti,tanssien,vieden taitoluistelijan
mukanaan.
Tuo tunteiden tulkitsija,hetkeen tarttumista.
Ja sitten kun nämä kaksi lempilajia laittaavat hynttyyt yhteen niin sanotusti
kuten kys gaalassa ajatuksena on,niin eihän sitä voi kuin vain ihmetellä ja
ihailla asiaa,ja päättää siinä sivussa tehdä lisää töitä oman unelmani eteen.
Saada soittaa täpötäydelle hallille.
saada heidät keskittymään vain sävelten kuunteluun jotka
värähtelevät ilmassa ja vievät hetkeksi maailmaan,jossa ei ole velvollisuuksia.
Voih,se olisi enemmän kuin vain yksi pieni unelma minulla.
Siihen asti tyydyn vain olemaan Wanna Be-pianisti joka hihkui
äsken riemusta itsekseen kun opin vihdoin ja viimein Bachin Airin
ensimmäisen säkeen.
Jos sen nyt voisi noin kuvailla,olisi vain
helpompaa näyttää asia nuottipaperilta.
Mutta ehkä ymmärrätte mitä meinaan ja joo pieni askelhan se on
mutta olen tehnyt monta tuntia töitä niska limassa ja sormet verillä
että edes se alku alkaa sujua.
On meinaan yksi kauneimpia ja vaikeimpia biisejä klassisessa musiikissa
mitä on olemassa.Vaikka on toki tuotakin vaikeampia.
Mutta itse Bach sattuu olemaan yksi suosikkisäveltäjistä jonka sävellyksiä
haluan osata soittaa.Sitten perässä tulevat Vivaldi,Clayderman,Mozart
jne.
Viikonloppu meni ystäviä nähden kun tuo Kulti on myöskin
harrastamassa samaa asiaa.
Nauraen ja hyvän musiikin sekä tottakai olutta maistellen
kunnes löysin itseni hämyisestä ja tutusta kantapaikasta
laskemassa kolikoita vielä viimeiseen tuoppiin.
Ei kuitenkaan mennyt tämäkään päivä ihan "hukkaan" ja
huomenna voin hyvillä mielin lähteä suorittamaan velvollisuuteni
tunnille ilman tunnetta etten ole "ansainnut" mennä sinne, koska
olen vain laiskotellut,masentunut ja ollut kipeänä niinkuin viime
viikolla.Minusta on tähän.On PAKKO olla.Vaikka joskus
on päiviä,kun tuntuu ettei ole mitään.
XOXO
Anskuli <3
PS.Enää 2 kk Huhtikuuhun ja kevääseen!!!! <3 \o/
PPS.Kulti kävi moikkaamassa vaikka oli ystävät hällä kylässä.
Jos tämä ei ole rakkautta ja välittämistä kun ikävöi näin, niin mikä sitten?!




