lauantai 10. marraskuuta 2012

Sad But True

Tjooh on hetki taas vierähtäny tästä kirjoittamisesta vaikka ei se varmaan ketään kiinnostakaan
mut siis ihan sama.Muutama olut tässä alla (5) ja 6des menossa,sit nukkumaan, vaikka
tekis mieli juoda pää kerranni täytee ja sit itkee tyhmyyksiä itsekseen mut ketä se vittu
auttaa ei mua ainakaan ja tuskin muitakaan.

Päivä alkoi aivan mahtavasti,auringonpaiste ulkona pelasti ja tieto siitä että Kulta tulee
tulikin ja sit kuitenkin päätti lähteä kotiin nukkumaan vaikka pidimmenkin pitkän ja
ihanan ja hyvin mielenkiintoisen keskustelutäytteisen illan, ja ymmärrän häntä nyt jos
koskaan niin paljon paremmin.
Joten en ole ollut koskaan enää pahoillani jos ei nähdä kun luotan
siihen että nähdään.Ei,en halua kuullostaa siltä että vangitsen hänet,se ei ole tarkoitus,
en vain oikein tässä mielentilassa osaa pukea järkevän mittakaavaan sanojani.
Syynä väsymys ja alkoholi,hehhehheh.

On elämä va ni vitun kummallista,kuinka se on yhtäaikaa silti niin ihanaa ja silti sitten
niin kamalaa.Nyt kuitenkin jaksan,kun on saanut tänään puhua ihmisten kanssa.
Terapeuttini ja oman rakkaan kanssa myös.
Asiat alkavat näyttää taas sen hyvänkin ja kauniinkin puolensa vaika hetki sitten
vielä itkin ja melkein kirosin tätä mitä kaikkea itselläni on eikä kukaan sitä osaa
edes aavistaakaan.
Ihmiset puhuu ja silti voisi joskus vähä ajatella. Mutta elämä ei näytä olevan reilua
siltikään.Silti,ihan vaikka va piruuttani,turha kuvitellakaan että antaisin periksi.
Joudutte kuulemaan ja kestämään mua vielä pitkän tovin,sad but true! ;)


XOXO

Anskuli <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti