sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Summernigth


Sade ropisee niin rauhoittavasti ikkunaa ja parvekkeen laseja vasten.
Tekisi mieli mennä ulos kävelemään mutta en taida jaksaa,senverran jo väsyttää,mutta ei nukuta.
Vitsi kun toi A.I Tekoäly oli surullinen leffa.Tuli töllöstä juuri,ja jäin tuijottamaan sitä kun en
muistanut kaikkea, varsinkaan loppua,miten siinä kävi.

Samalla heräsi jälleen kerran ne samat (ja uudet) kysymykset elämästä,miksi on tällainen kuin
on ja nämä kaikki sairaudet  siihnen päälle,mutta ennenkaikkea elämän tarkoitus.
Tovin sitä pohdittuani tulin tulokseen tai tavallaan jatkokysymykseen, että jospa se onkin
niin yksinkertaista kuin Me...?

<3;llä Ansku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti